Kissat eivät viihdy sylissä. Ne täytyy erikseen opettaa nauttimaan siitä. Saaliseläimen kannalta syliin ottaminen muistuttaa saalistustilannetta ja kissa oppii nopeasti välttelemään näitä tilanteita, mikäli sitä otetaan väkisin syliin. Rimpuilua on turha treenata, koska siinäkin kissa kehittyy. Pakkosylittäminen ei ole ratkaisu, koska se tuottaa stressiä. Opettelu vie aikaa, mutta oikeilla keinoilla prosessi ei onneksi kestä vuosikausia.
Mieti ensin kaikki ne asiat, joilla voisit saada sylissä olemisesta kannattavaa. Luonnollisesti ruoka on yksi. Voisiko villapaita olla yksi kissalle mieleinen asia? Entä se, että sylin kautta pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääse? Tai että sylin kautta pääsee ruokakupille? Yksi hyvä idea ajaa syli-ideaa läpi on nukkuminen. Kissa usein hakeutuu jalkojen päälle nukkumaan. Tämä on hyvä asia, koska siinä kissa saa kokemuksen siitä, että ihminen on turvallinen. Kannattaakin miettiä, millä muilla tavoin voi olla yhtä turvallinen kissan näkökulmasta kuin nukkuessaan 😀
Jos haluat kotitiikeristäsi sylikissan, panosta kissan aloitteisiin ja tartu niihin. Tue kaikin tavoin kissan omaehtoista lähestymistä, tarjoa positiivisia kokemuksia ja vältä negatiivisia. Esimerkiksi lääkkeen antaminen kannattaa antaa jonkun toisen tehtäväksi, jos siihen liittyy yhtään taitselua. Kannattaa pitää oma rooli vain hyvänä tyyppinä, koska kissan (eikä muidenkaan eläinten) ole mahdollista ennustaa, milloin ihminen on kiltti ja milloin ei. Yksikin huono kokemus sylissä vie prosessia taaksepäin ja aiheuttaa turhautumista.
Katso myös videovinkit sylittämiseen!
