Miten välttää vaaratilanteita?
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Kuvitellaan tilanne, jossa kävelytät 500-kiloista kania ruohokentällä. Kokisitko todella, että kani on hallinnassasi? Luottaisitko siihen, että se on nähnyt niin monta paikkaa, ettei se nyt tästä stressaa, vaikka muut kanit loikkivat ympärillä? Olisiko sinulla sellainen olo, että saisit villiintyvän pupun parilla narun nykäisyllä takaisin hallintaan? Kani on samalla tavalla kesyyntynyt eläin kuin hevonenkin. Kesyyntyminen on vaikuttanut yhtä vähän kummankin lajin perusluonteeseen – ne ovat säikkyjä pakoeläimiä, vaikka ne puettaisiin pinkkiin ja vaikka ne seisoisivat karsinassa 23 tuntia päivässä.

Hevosharrastus on neljä kertaa vaarallisempaa kuin moottoripyöräily. Taluttaminen ja käsittely ovat yhtä vaarallisia tilanteita kuin ratsastus. Yhdysvalloissa hoidettiin ensiavussa vuosien 2001-2003 aikana liki 103 000 hevosiin liittyvää potilasta. Tyypillisiä ovat pää- ja niskavammat sekä murtumat. Tutkimuksen aikana 11 500 ihmistä sai vuosittain hevostilanteissa aivovamman.

a) Ole nöyrä. Älä luule, ettei sinulle koskaan satu mitään. Älä myöskään kuvittele, että tuttu hevonen olisi turvallinen. Tuttuus altistaa valheelliselle turvallisuudentunteelle. Kukaan ei oikeasti voi esim. säikähtämistilanteessa hallita hevosta, ei kannata siis tuhlata aikaansa ja elää siinä illuusiossa. Unohda spekulointi hevosten kiltteydestä ja suhtaudu jokaiseen hevoseen ilman ennakkoasenteita – hyviä tai huonoja. Muista, että paniikkitilanteissa sinulle on ainoastaan hopeaa jaossa. Tämä on tosiasia, joka kannattaa hyväksyä.

b) Opettele käyttämään turvavarusteita. Tämä asia on opittava, yleensä joko esimerkin tai kantapään kautta. Turvakengät, kypärä ja hanskat kuuluvat jokaiseen hevosenkäsittelytilanteeseen. Turvavarusteita on nykyisin olemassa myös mukavia. Ei ehkä yhtä mukavia kuin crocsit, mutta silti.

c) Ole ennakoitava. Hevonen ei halua kokea oloaan yllätetyksi. Yritä olla mieluummin sitkeästi hyvä poliisi kuin paha poliisi ja vähiten näitä sekaisin. Vedä joskus syvään henkeä ja unohda tehokkuus. Unohda myös pään sisällä kuuluva ääni, joka naputtaa: nyt se tulee sun tilaan, se ei kunnioita, sulla on auktoriteettiongelma, nyt sun hevonen on pilalla, olet huono ihminen, huono omistaja… Yritä olla loukkaantumatta, jos hevonen pudottaa satulan tai kaataa vesiämpärin. Anna hevosen joskus olla sellainen kuin se on, ilman komentamista ja kaiken maailman huispaamista. Se antaa sinulle tärkeää tietoa käytöksellään. Isoa eläintä ei kannata opettaa siihen, että se joutuu puolustamaan itseään ihmiseltä.

d) Opeta hevosta olemaan ennakoitava. Opeta hevosellesi arkea helpottavat perustaidot. Opeta hevonen kääntymään tarhan portilla sinuun päin. Opeta se pysähtymään useasta eri merkistä. Opeta se seisomaan paikoillaan selkäännousun yhteydessä ja sietämään vierellä kaatuva jakkara. Pysähtymisen ja paikoillaan seisomisen harjoittelu eivät vie hevosen eteenpäinpyrkimystä pois. Sen sijaan nämä harjoitteet parhaimmillaan kehittävät hevosen tasapainoa, jolloin sen on helpompi vastata ratsastajan apuihin. Jokaisen hevosen on mahdollista oppia pysähtymään ja seisomaan paikoillaan. Hätätilanteessa näistä(kään) taidoista ei välttämättä ole apua, mutta ne tarjoavat pienen oljenkorren, johon tarttua; kierroksilla käydessään hevonen nimittäin todennäköisimmin tekee niitä asioita, joiden tekemisestä sitä on palkittu ja joita on viimeksi harjoiteltu. Kaikkia tärkeitä arkipäivän taitoja voit harjoitella hevostaitokoulun kursseilla! 

FullSizeRender

Kerro, mitkä taidot ovat hevoselle tärkeimpiä turvallisuuden kannalta. Mikä on toiminut hätätilanteessa ja mitä ajatuksia jälkikäteen tuli mieleen. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan vuoden hevostaitokoulu! 

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

13 kommenttia kirjoitukseen “Miten välttää vaaratilanteita?

  • huhtikuu 25, 2016 at 3:26 pm
    Permalink

    Pidän pientä hevosten toipilastallia, ja olen opettanut kaikille ”vieraileville tähdille” Porkkana-Paussin; kun jalat pysähtyvät, katkaisen porkkanan ja sanon ”morot paus” (kahden äänimerkin avulla kikka nopeampi opettaa kuin yhdellä) ja annan porkkananpalan. Tämä on helpottanut monessa eri tilanteessa esim. uuden asenteen oppimisessa selkäännousussa, satulan kiristämisessä, suojien pukemisessa, käytävällä hiljaa seisomisessa jne jne, ja jopa pelastanut tilanteissa jotka olisivat helposti voineet johtaa isompiin ongelmiin, kuten esimerkiksi kerran kun opetin hevosta takaa-ajolle ja hevonen jotain säikähtäessään onnistui kääntymään turpa minuun päin ja alkoi peruuttamaan hätäännyksissään sellaista vauhtia etten meinannut pysyä vauhdissa mukana. ”Morot paus” ja jalat pysähtyivät, ja hevonen jäi sievästi odottamaan palkkiota. 🙂

    Reply
  • huhtikuu 25, 2016 at 4:01 pm
    Permalink

    Oman pikkuponin (jota käsittelevät myös lapseni) kanssa tärkeintä on ollut ympäriltä tulevien äänien ja liikkeiden sietäminen. Pyykit voi liehua tuulessa ja takaa tulla moottoripyörä ilman että poni pyrähtää lentoon. Myöskin talutettuna nätisti kulkeminen ja pyynnöstä pysähtyminen on aika korvaamattomia.

    10-vuotias poikani ajoi kärryillä isolla kentällä ja poni päätti että juokseminen ois nyt kivempaa kuin kävely. Poika roikkui ohjissa ja minä huudan ohjeita kentän reunalta ohjeita ja poni vain juoksee korvat pystyssä ja pukittelee mennessään. Pelkäsin jo että otus karkaa ja aiheuttaa katastrofin. Huusin kaikella voimalla SEEIIIS! ja poni pysähtyi kuin seinään ja jäi katsomaan minuun päin kuin kysyen, mitä asiaa. Olen siis aina sanonut ”seis” samalla kun pysähdytään, mutten koskaan kuvitellut että pelkkä sanominen riittäisi. Näköjään poni on hyvin ehdollistunut sanan tarkoittavan pysähtymistä.
    Tämän jälkeen opeteltiin myös sivulle väistäminen, peruutus ja liikkeelle lähteminen äänimerkistä. Sekä lukuisia muita turhempia asioita ajatuksella, että jos saan koiran toimimaan sanallisilla käskyillä niin eiköhän se poniltakin suju. Sujuuhan se 🙂

    Reply
  • huhtikuu 25, 2016 at 6:04 pm
    Permalink

    Hätäpysäytys on monesti todettu toimivaksi. Käytän pruu ja hyvä sanoja ja naksua ja namia. Toimii, pysähtyy kovastakin vauhdista, paras toki heti käyttää kun huomaa, että heppa jännittyy. Pysähtyy tosiaan hyvin ja jo valmiiksi kääntäö päätä siihen suuntaan Mistä nami yleensä tulee ja odottaa rauhassa palkkiota.

    Reply
    • huhtikuu 27, 2016 at 8:05 am
      Permalink

      tässä samoja ajatuksia kuin itsellä, nämä olisi kaikkien hyvä sisäistää 🙂

      Reply
    • huhtikuu 27, 2016 at 8:10 am
      Permalink

      äskeinen kommentti oli kyllä tarkoitettu Teijalle 😉

      Reply
  • huhtikuu 27, 2016 at 7:47 am
    Permalink

    Tärkeintä on luottamus, mutta se onkin vaikeampi kysymys, mikä yksittäinen taito olisi tärkein. Ehkä seis, odota, laske pää. Kaikki liittyvät rauhoittumiseen ja usein toistettuna rauhoittavat hevosta arjessa. Silloin pelon aiheita löytyy vähemmän ja pelon kohdatessa hevonen rauhoittuu nopeammin. Hevosen jännittyessä voi tehdä näitä tuttuja rauhoittavia tehtäviä ja saada ehkä katkaistua pakoreaktion aktivoituminen. Arjessa lisäksi ihmisen tilan kunnioittaminen auttaa välttämään arkisia kommelluksia kuten varpaille astumista.

    Reply
    • huhtikuu 27, 2016 at 8:09 am
      Permalink

      tässä samoja ajatuksia kuin itsellä, nämä olisi kaikkien hyvä sisäistää 🙂

      Reply
  • huhtikuu 27, 2016 at 8:14 am
    Permalink

    Minusta hevosen pitää voida luottaa, että ihminen ei tee pahaa, vaan on tukena ja turvana. Tämä on sama asia kuin vanhempi-lapsi asetelmassa, tuli vastaan mitä tahansa vanhempi on lapsensa turva..
    Mitään yksittäistä temppua en osaa asettaa ylitse tämän asian, se mahdollistaa ylipäänsä kaiken mitä hevosen kanssa voi tehdä ja miten hevosesta tulee turvallinen aloittelijankin kanssa

    Reply
  • huhtikuu 27, 2016 at 8:22 am
    Permalink

    Mielestäni tärkein asia itselle on ollut opettaa hevoselle oma tilani, eli että hevonen ei missään tilanteessa saa jyrätä minua päin. Nyt kun se on hallinnassa uskallan lähteä talutuslenkeille ym. ja vaikka hevonen loikkisi tai säikkyisi jotain, se ei koskaan hyppää syliin vaan loikkaa poispäin tai ohi. Seuraavaksi tärkein olisi varmaan se pysähtyminen jos päättääkin lähteä ihan rivakasti poispäin 🙂

    Reply
  • huhtikuu 27, 2016 at 1:46 pm
    Permalink

    Lapsi ystävällisyys on tärkeintä tunti pollelle.

    Terkuin Riina Maja

    Reply
  • huhtikuu 28, 2016 at 1:31 pm
    Permalink

    Odottaminen. Odottaa että ruoka annetaan, ei rynni päälle. Odottaa että ratsastaja nousee selkään ja on valmis, ei lähde kävelemään. Odottaa jännittävässä tilanteessa ihmisen ohjetta, ei suinpäin sinkoa kotiin. Muutenkin sellainen yhdessä oleminen, ei vain käskyn alla, luo turvallisuutta. Ei tarvi karata paikalta tmv kun on halu pysyö yhdessä

    Reply
  • toukokuu 1, 2016 at 10:59 pm
    Permalink

    Tähän voisi listata monia! Paineesta pois Myötääminen on ehkä yksi tärkeimmistä. Mulle on tärkeää, että hevonen osaa väistää painetta pyydettäessä oli tilanne mikä hyvänsä, eli pysähtyy, peruuttaa, väistää sekä etu- että takaosallaan jne. Myödätä voi myös päähän kohdistuvaa painetta. Meillä pään myötääminen alaspäin toimii ”rauhoittavana eleenä”, johon siis liittyy tunne-ehdillistuminen ja sitä voi käyttää tilanteessa missä hwvosta jännittää, niin se hieman auttaa sitä rentoutumaan.

    Reply
  • toukokuu 2, 2016 at 8:37 am
    Permalink

    Satunnaislukugeneraattori on puhunut, ja hevostaitokoulun voitti Teresa Halttunen   Onnittelut!

    Reply

Mitä mielessä?