Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Hevosmessuilla tuli puheeksi oma tila ja sen tärkeys. Hevosen tulee kunnioittaa ihmisen omaa tilaa, eikä tulla siihen kutsumatta.

En haluaisi koulutuksessa korostaa omaa tilaa liikaa, vaikka turvallisuus on toki tärkeää. Itse ainakin haluan, että hevonen ottaa kontaktia ja tulee rapsutusetäisyydelle. Meneekö oman tilan tavoittelu joskus nipottamiseksi?

Hei, mä tulin nyt tallille tunniksi, josta noin 10 minuuttia aion harjata ja rapsuttaa ja lopun ajan ratsastaa. Kun avaan karsinan oven, vastassa on innokas hevonen, joka tulee moikkaamaan. –ei, ei nyt tää ei menny oikein, ei saa tulla kutsumatta, läpsläps kauemmas. Ja uudestaan. Hevonen on kiinni ketjuissa ja se hamuaa minuun päin, ei näin.

Matkalla kentälle hevonen kävelee liian lähellä — läpsläps kauemmas. Kentällä yritämme parkkeerata jakkaran viereen. Äh, nyt se jäi liian kauas, tule lähemmäs, nyt ei menny hyvin tää juttu. Kun nousen selkään, mistä hevonen tietää että se saa olla minun tilassani? Pitääkö se ratsastuksen alussa kutsua omaan tilaani? Entä jos se ratsastuksen aikana poistuu tilastani, tekeekö se silloin oikein vai väärin? Sitä voin miettiä puhdistaessani housuja hiekasta.Kun hyppään alas kyydistä, hevonen seisoo liian lähellä, hushus kauemmas.

Kun pidetään huolta vain omasta tilasta, kaikki muu jää vähemmälle. Edellä kuvatun kaltainen toiminta voi tulla arkipäiväiseksi ja silloin voi miettiä, saako hevonen pitkässä juoksussa meistä enemmän positiivisen vai negatiivisen kuvan.

Oma tila voi olla hevoselle aika vaikea käsite. Sen on helpompi oppia, missä sen kannattaa sijaita eri tilanteissa kuin sijaita aina parin metrin etäisyydellä (paitsi tietyissä tilanteissa). Esimerkiksi silloin omaan tilaan kutsuminen on hankalaa, kun hevosella ei ole riimua, mistä vetää. Silloinhan oikein käyttäytyvää hevosta ei saisi milloinkaan kiinni ilman riimua, kun hevonen kunnioittaisi tilaa ja ihminen kävelisi perässä. Ehkä enemmän voisi keksittyä siihen, kun se tekee oikein. Joskus oikein tekeminen jää huomiotta kun se paksukallo tulee taas liian lähelle mun omaa tilaa.

Minulle riittää ettei se ryysi suoraan taskuun.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Yksi kommentti “MUN tila

  • huhtikuu 10, 2013 at 7:07 pm
    Permalink

    Minulle on aina riittänyt ”omaksi tilaksi” se, ettei se 400 kiloa lihaa vitosen kengillä yritä hypätä syliin tai päälle pelästyessään 😉 Muuten saa tunkea niin lähelle kuin haluttaa 😀

    Reply

Mitä mielessä?