Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Rotilla on todettu tietyissä positiivisissa tilanteissa erityistä sirkutusta, jolla voi olla yhtäläisyyksiä ihmisten naurun kanssa. Sirkutus on ultraääntä, ja sitä esiintyy esimerkiksi silloin, kun rottaa kutitetaan tai kun rotat leikkivät keskenään tai odottavat jotain mukavaa.

Tutkijat olivat aluksi huomanneet rottien nauravan paritellessaan. Myöhemmin nauru havaittiin voimakkaampana leikin yhteydessä ja viimein rottia keksittiin kutittaa – se vasta saikin ne nauramaan. Huomattiin lisäksi, että mitä enemmän rotat nauroivat, sitä enemmän ne myös leikkivät. Kutittaminen oli rottien mielestä todella mieluisaa ja ne kokivat sen palkitsevaksi toiminnaksi.

Rotat eivät kuitenkaan alkaneet heti poikasina nauraa, vaan niitä piti pitää eristettyinä jonkin aikaa ennen kutittelua. Tämä kertoo siitä, että kyseessä oli sosiaalinen tarve. Lopulta rotat seurasivat kättä kutittamisen toivossa pitkin suurta kenttää. Rottien mielestä kutittelu oli niin mukavaa että ne ratkaisivat labyrintteja saadakseen palkinnoksi kutitusta.

Tutkimuksessa huomattiin lisäksi, että nuoret rotat viihtyivät paremmin sellaisten iäkkäämpien rottien kanssa, jotka nauroivat paljon. Lopulta alettiin jopa jalostaa rotista yhä nauravaisempia. Tutkimuksella on merkitystä sekä eläimille että ihmisille. Tutkimalla eläimiä voidaan saada lisää tietoa ihmisen tunteista. Toisaalta saadaan myös lisää tietoa eläinten hyvinvointiin ja tunteisiin liittyvistä tekijöistä.
Jaak Pankseppa, Jeff Burgdorf, (2003), ’‘‘Laughing’’ rats and the evolutionary antecedents of human joy?’, Physiology & Behavior 79: 533– 547.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Mitä mielessä?