Ne riskit
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Toisilla talleilla on politiikkana tarhata ryhmissä. Toisilla talleilla on politiikkana tarhata yksin jos niinkään. SRLn laatutalliportaisiin (joihin on viitattu jo aiemmin tässä blogissa ja joiden sisältöön en jaksa enää ottaa kantaa) on kirjattu yhtenä tavoitteena ryhmissä tarhaaminen, mikä sosiaaliselle eläimelle on erittäin tärkeää.

Yksin tarhaamista perustellaan onnettomuusriskillä. Toiset hevoset voivat potkia muita. Totta, riski on aina olemassa. Toisaalta riski on siihenkin olemassa, että yksin tarhattu päättää tulla aidasta yli. Tai että saa ähkyn tai vatsahaavan. Tai taittaa muuten vaan jalkansa.

Riskin vakavuutta voi arvioida etukäteen. Lisäksi pienillä toimenpiteillä ja vaivannäöllä voi löytää hevoselleen kaverin. Ajoita tutustuminen kevääseen ja kesään. Laita hevoset ensin vierekkäisiin karsinoihin ja tarhoihin. Tee yhteisiä lenkkejä. Lopulta ota kengät pois ja vie laitumelle, jossa on tilaa ja jossa hevoset on mahdollista erottaa tarvittaessa.

Joskus tuntuu että kaikkia riskejä ei tiedosteta. Se on kauheaa jos hevosta tarhaa ilman hokkeja, mutta se on vain normaalia että hevoset hilluvat tunneilla hulluina kun niitä ei tarhata ja porukkaa lentää. Ratsastajat ja varsinkin opettajat ottavat isoja riskejä päivittäin. Hevosia ei tarhata, mutta niitä juoksutetaan piiskojen kanssa ennen tunteja porukassa. Onko se turvallista?

Toisaalta, ei ole helppoa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, jos esim. tarhaamiskäytännön muuttaminen edellyttäisi a) työvoimaa,  b) muuta rahallista panostusta tai c) uusia toimintatapoja.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Ne riskit

  • kesäkuu 19, 2011 at 8:23 am
    Permalink

    Asiaa. Yleeensä porukassa tarhaaminen muodostuu todelliseksi riskiksi vain, jos hevoset ovat liian ahtaasti, tai joutuvat taistelemaan ruoasta/vedestä. Eli resurssipula. Jos tarha on tarpeeksi tilava, sopu säilyy kun jokainen voi turvallisesti väistää ”öykkäröijiä”. Ja usein nähdään, että saman tallin hevoset tarhataan pienissä postimerkkitarhoissa yksin (jos ollenkaan), mutta samat hevoset pääsevät yhdessä laitumelle ja tulevat hyvin juttuun…

    Reply

Mitä mielessä?