Neljä porrasta hiekkalaatikolle
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Hiekkalaatikko-ongelmat, eli tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin on yleisin syy luopua kissasta. Tämä on harmillista, koska kissoja on heitteillä muutenkin runsaasti. Kissalla on aina joku syy olla käyttämättä hiekkalaatikkoa – sillä on luontainen tarve piilottaa tarpeensa ja mieluiten hiekkaan.

Mikäli kissa tekee tarpeitaan hiekkalaatikon ulkopuolelle, varaa aika eläinlääkärille – syynä oudolle käyttäytymiselle voi olla kipu, jonka kissa on mestari piilottamaan.

Mikäli kissa todetaan terveeksi, voi alkaa tehdä muita toimenpiteitä. Ensinnäkin kannattaa tarkastaa tämä yksinkertainen lista läpi.

  1. Hiekkalaatikoiden määrä on n+1, eli kissojen lukumäärä plus yksi laatikko
  2. Hiekkalaatikoiden sijainti on sellainen, että ne eivät muodosta pussinperiä, niihin on helppo kulkea ja ne ovat rauhallisissa paikoissa, eivät ruokailu- tai lepopaikkojen vieressä.
  3. Hiekka on kissalle sopivaa – kissat yleensä pitävät paakkuuntuvasta hienosta hiekasta eniten. Oman kissan mielipide selviää vain kokeilemalla.
  4. Siivous päivittäin. Mitä useammin siivoat hiekkalaatikot, sitä vähemmän saat varautua yllätyksiin. Kissat inhoavat epäsiistejä vessoja.

Muista, että kissa ei suinkaan ole tyhmä. Hiekkalaatikon paikkaa uskaltaa ja kannattaa vaihtaa, jos ongelmia ilmenee. Hiekkalaatikoiden määrää kannattaa myös lisätä, mikäli ongelmia on.

Kun hiekkalaatikkoasiat on saatu kuntoon, seuraava askel kissan onnellistuttamiseen on kissakohtainen, persoonallisuuden mukaan laadittu virikeohjelma. 

 

 

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

2 kommenttia kirjoitukseen “Neljä porrasta hiekkalaatikolle

  • toukokuu 12, 2016 at 12:43 am
    Permalink

    Tää on niin kissakohtaista. Monet tekevät asiasta ongelman ihan itse sillä että kissaa kohdellaan kuin kuninkaallista. Kokeillaan ties mitä valkoista merenpohjan hiekkaa, uusinta huutoa olevaa antibakteerista hiekkistä joka suihkauttaa vienon ilmanraikastinsuihkun kun kissa poistuu sieltä, tai sitten ostetaan koira ja uhrataan se kissajumalalle sen lepyttämiseksi. Eih.
    Tämä oli niin överi esimerkki että kaikki kyllä tajuaa mitä tarkoitan.

    Mulla on kaksi 8-vuotiasta puolivuotiaana kastroitua kollia, eivät siis tiedä merkkailusta. Toiselle tuli kusiongelma ja kohteena oli mun sänky.
    Aloitettiin tietysti viemällä eläinlääkäriin jossa otettiin virtsanäyte ja rakko ultrattiin. Ei ollut kiteitä eikä näytteestä paljastunut mitään, eli metacam- kuurin sai kun voi se silti olla tulehdus(miksi sitä kutsutaankaan kun kissa kehittää kusitulehduksen vaikkapa stressistä, no anyway)

    Kokeilin niiiiin kaikkea. En edes jaksa luetella mutta kaikkea mahdollista ja mielikuvitusta päälle ja nyt olen ratkaissut asian ja kissa ei ole lähtenyt villeille kuseskelureissuille vuosikausiin, se oli siis parivuotias silloin.

    Mutta asiaan. Ihmiset luulee että kissaa ei voi komentaa vaan niiden ehdoilla pitää mennä.
    Eihän siitä mitään tulis! En minä ala hyvänen aika hommaamaan kolmea laatikkoa enkä mitään ällöttävää joka paikkaan kulkeutuvaa ja kosteuden kohdatessaan sementiksi muuttuvaa paakkuuntuvaa hiekkaa.
    Yksi keinoistani kuitenkin oli koittaa hiekanvaihtoa, ja ostin ihan eläinkaupasta everclearia vai mitä se oli, no netissä sitä suositeltiin ja kehuttiin. Ja oli mulla toinen laatikkokin että on valinnanvaraa niin!

    Sit riitti. Tää on mun kämppä. Kisut on mun lemmikeitä. Minä määrään. Ällöttävä hiekka vaihdettiin pellettiin koska se on minusta helpoin ja vähiten ällöttävä, ei ole tahmaista joten ei kulkeudu tassuissa kauas, ei tuki viemäriä jos sitä joutuu sinne, ja haiseekin vaan puulta. Toisen laatikon otin pois koska jo nyt on markkinat jos veljekset ei voi käyttää samaa vessaa. Ihan hyvin voi. Pienessä kämpässä ei mahdu olemasn montaa enkä mä nyt mihinkään olkkariin ota kissan paskalaatikkoa.
    En vaan antanut vaihtoehtoja. Tarkkailin kissan käytöstä, koska mulla oli aikaa siihen. Olin sille selkeästi myös ilmaissut että muualle ei kusta.

    Ensin se oli vähän hukassa. Se tiesi että sen on mentävä laatikolle koska muualle kuseminen on epämiellyttävämpää. Ilmoitti sen sitten naukumalla sen sijaan että olisi vaan mennyt sinne. Ihan oikeasti jouduin kantamaan ja laskemaan sinne laatikkoon, ja koska asiasta oli keskusteltu, se tiesi että nyt ei pelleillä. Jonkin aikaa sitä joutui kantamaan laatikkoon että se tajus sen uudestaan(se ei oo varsinaisesti penaalin terävin kynä). Jos se meinas taantua ja pyrki pois laatikosta vaikka sillä oli hätä, suljin kylmästi vessan oven poistettuani sieltä matonkin. Siellä oli putkassa ja paras vaihtoehto pissimiselle oli laatikko.
    Niin tottakai ylistin sitä aina maasta taivaaseen kun teki laatikkoon.
    Pikkuhiljaa se ei enää tarvinnut kädestä pitelijää vaikka kyllä se välillä vieläkin huutelee jos se haluaa seuraa paskalle(pffft, omituinen kaveri), mutta sen prosessin jälkeen ei oo ollu ongelmia.

    Tärkein asia ehdottomasti oli se että vessan pitää olla siisti. Sitä en tietenkään olisi tehnyt että olisin pakottanut sen johonkin haisevaan ja pökäleitä täynnä olevaan laatikkoon. Laatikko siis pidetään sellaisessa kunnossa että siellä ei mitään ulosteita loju. En pakottaisi eläintäni sellaiseen mikä ällöttäisi itseänikin.

    Prosessi oli pitkä, jopa paljon pidempi kuin tämä tarina. Mutta ihan oikeasti, kyllä kissalla sen verran aivokapasiteettia on että sille voi kertoa mikä on ok ja mikä tod ei. Välillä joutuu näkemään vaivaa ja käyttämään mielikuvitusta ja opetella vähän kissaa. Pakko oli koska kissasta luopuminen ei ollut vaihtoehto.

    Tämä kertomus siis vaan yhdestä aika juntista kissasta jolla vika oli korvien välissä. En kehota kaikkia toimimaan näin, koska ei se kaikille toimi. Joku herkempi voi stressaantua ja sit on pissatulehdus ja kaikki.
    Haluan tuoda vaan esiin tämän mallin jossa ihminen määrää, kissa ei. En ole törmännyt tälläiseen lähestymistapaan oikein missään, siksi kerron kokemukseni.

    Reply
    • toukokuu 12, 2016 at 7:30 am
      Permalink

      Kiitos kommentista. Kissan komentamiselle ja kurittamiselle ei löydy mitään perusteita, ja useimmissa tapauksissa se pahentaa ongelmaa. KOmentaminen on yleensä ensimmäinen asia, jota kokeillaan ja jos se toimisi, kenelläkään ei olisi ongelmia. Sinulla on käynyt hyvä tuuri 🙂

      Reply

Mitä mielessä?