Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Taas kerran alkaa se myllytys, että vika on aina hihnan toisessa päässä. Naapurini lässyttää koiralleen – kamalaa! Ei osata sanoa ei, lellitään, katsokaa miten huonoja ihmisiä, ei mitään rajoja! Hei, tosi rakentavaa keskustelua. En tiedä tuuleeko nyt 80-luvulta vai Siperiasta, kun  valtamedioissa esitetyt näkemukset sisältävät niin paljon kaikuja menneisyydestä. Sekä käytösongelmien syntymekanismeihin liittyviä että vanhaan kunnon laumahierarkiakäsitykseen (joko sekin jälleen alkaa..:) perustuvia.

Se, että eläimiä pidetään lajille epätyypillisellä tavalla, ei anneta käyttäytyä luontaisesti tai aiheutetaan niille epämukavuutta, on väärin. Tottakai. Ihmiset hankkivat koiria eri syistä; toinen haluaa muotovalion, yksi metsästyskaverin ja kolmas haluaa perheenjäsenen. Mistä tahansa syystä koira on hankittu, sitä voidaan pitää joko hyvin tai huonosti.

Mikä on inhimillistämistä? Jos se on koiran pukemista, sängyssä nukkumista tai kerjäämisen sietämistä, antakaa palaa. Nämä asiat eivät aiheuta käytösongelmia, kun huolehditaan että ei pueta väkisin, koulutetaan yksinolo ja luopuminen. Toki liika pukeminen voi aiheuttaa esim. hyvinvointiongelmia, jos koiralla on epämukava olo. Jos inhimillistäminen tarkoittaa eläinlajiin perehtymättömyyttä, laiskuutta tai piittaamattomuutta tiedonhankinnan suhteen, niistä kyllä aiheutuu käytösongelmia. Mutta miten tämä liittyy inhimillistämiseen?

Miksei voitaisi puhua inhimillistämisen peikon sijaan yksittäisistä asioista, jotka ovat oikeasti riskitekijöitä ongelmakäytöksien syntymiselle? Voidaan vaikkapa sanoa, että väkivaltainen kohtelu aiheuttaa todennäköisesti käytösongelman. Näin voitaisi välttää ihmisten syyllistämistä, mikä ei tutkitusti johda ainakaan hyvään lopputulokseen (Applied Animal Behaviour Science, 1996). Vuonna -92 tutkijat eivät löytäneet yhteyttä ”lellimisen” (spoiling) ja ongelmakäytösten väliltä (Voith et al.)  Sen sijaan, vuonna -93 (Peachey) totesi, että käytösongelmien taustalla on usein omistajan tietämättömyys. Inhimillistämis- ja lellimissyytökset ovat yksi keino (Serpell, 1987) kääntää puhe pois esimerkiksi joillekin roduille hyvinkin luontaisista käytösongelmista. Kun sanotaan, että vika on omistajassa, kenellekään ei tule mieleenkään ajatella, että käytös olisi koiralle jotenkin tyypillistä. Onko se inhimillistämisestä johtuva ongelmakäytös, että paimenkoira hyökkäilee autoja kohti? Onko ääniarkuus inhimillistämisestä johtuvaa? Onko resurssien puolustaminen inhimillistämisestä johtuvaa? Entä sisäsiisteysongelmat? Miten postimiehelle haukkuminen liittyy inhimillistämiseen?

Tyypillisimmät käytösongelmat ovat aggressiivinen käytös, tuhoava käytös, sisäsiisteysongelmat, pelokkuus, haukkuminen ja merkkailu. Mitkä näistä aiheutuvat inhimillistämisestä? Eivät mitkään. Ajattelutapa ei aihauta ongelmia, vaan toimintatapa. Tietämättömyys, epäjohdonmukainen käytös, ajattelemattomuus tai ennakoimattomuus sen sijaan aiheuttavat ongelmia. Suuri osa ongelmista on luontaista käytöstä, joka kohdistuu ei-toivottuihin kohteisiin. Vahvistamalla haluttuja, vaihtoehtoisia käytöksiä eläimen toimintaa voidaan muuttaa.

Tutkimusten mukaan vähiten käytösongelmia esiintyy sellaisilla omistajilla, jotka keskittyvät palkkioiden avulla kouluttamiseen Hiby et al (2004) verrattuna rankaisupainotteiseen kouluttamiseen tai näiden yhdistelmään. Rankaisupainnotteisten koulutusmenetelmien on todettu lisäävän käytösongelmia (Schilder et al., 2004). Serpell (1996) havaitsi, että omistajat ovat sitä tyytymättömämpiä koiransa käytökseen, mitä vähemmän he ovat koiraan kiintyneitä ja päin vastoin – voimakkaasti kiintyneet olivat yleensä tyytyväisempiä koiriinsa.

Tässä pari vinkkiä siihen, miten voit ehkäistä käytösongelmia:

1. Ota selvää, mihin käyttötarkoitukseen koirasi on alun perin jalostettu – se tulee näkymään koiran käyttäytymisessä

2. Hanki tietoa lajityypillisestä käyttäytymisestä ja kouluttamisesta

3. Hakeudu pentukursseille ja muihin koulutuksiin (HUOM. kouluttajan on pystyttävä kertomaan kysyttäessä, mihin hänen käyttämänsä menetelmät perustuvat)

P.S. miksi käytän niin vanhoja lähteitä? Ehkä tämä puheenaihe oli kuuma aihe 1980- ja -90-luvuilla?

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Yksi kommentti “Nyt loppui lelliminen!

  • lokakuu 28, 2014 at 4:17 pm
    Permalink

    Jaana, erittäin hyvä kirjoitus!!!! Viides kappale niin totta!!! Meidän mäyräkoirilla on kummallakin omat haasteensa käyttäytymisessä ja allekirjoitan täysin kirjoituksesi. Miehen kanssa keskustellessamme koiriemme koulutuksesta, päädymme aina riistaviettisiin metsästyskoiriin ja niiden tarpeiden huomioon ottamiseen. Omalla kohdalla käytöksen ennakoimiseen ja johdonmukaisuuteen. Ei ole ollut myöhäistä kouluttaa ja onnistua, vaikka toisen koiran sosiaalistaminen epäonnistuikin pentuaikana. Niin, ja koirat nukkuvat sängyssämme. Toisen tassunpohjat jalkapohjissa kiinni:)

    Reply

Mitä mielessä?