Oletko laukkurosvo?
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Koira murisee, kun sitä pyydetään pois sohvalta. Se murisee, jos joku yrittää mennä sänkyyn. Se paljastaa hammasrivistönsä, kun käsi ojentuu sen luuta jäytävän kuonon lähelle. Se ärähtää kun lapsi yrittää ottaa leluaan pois sen suusta.

Kaikki nämä tilanteet ovat harmillisia, mutta yleisiä. Ne ovat harmillisia, koska niihin kaikkiin saa tehokkaan ratkaisun oikealla koulutuksella ja siksi vältettävissä. Yleisiä ne ovat siitä syystä, että kaikissa tilanteissa koira käyttäytyy täysin normaalilla ja ennakoitavalla tavalla. Tärkeää omaisuuttaan puolustava koira ei siis ole vihainen tai luonnevikainen, vaan taustalla on selkeä syy.

Minäkään en muutu aggressiivisesti käyttäytyväksi tai luonnevikaiseksi, vaikka olen valmis puolustamaan omaisuuttani jos joku sitä uhkaa. Tämä seikka on hyvä ymmärtää, kun kyseessä on resurssiaggressiivisuus. Koirille on täysin normaalia puolustaa omaisuuttaan – kuten meille ihmisillekin. Ongelma on siinä, että emme ymmärrä, miksi koira ei ymmärrä, mikä on sen omaisuutta ja mikä ei ole. Koiran mielestä kaikki on lähtökohtaisesti sen. Se on opportunisti, joka ei epäröi tarttua tilaisuuteen. Tätä ominaisuutta on mahdoton muuttaa.

Ongelmatilanteessa on aivan ensimmäisenä on tärkeä tunnistaa ne seikat, jotka laukaisevat koiran puolustusreaktion. Säilytä maltti, äläkä kurita koiraa jos se murisee – tämä ei vie asiaa omalta kannaltasi yhtään eteenpäin. Päin vastoin, koiran reaktiot yleensä joko voimistuvat, lisääntyvät, yleistyvät (muihinkin tilanteisiin) tai ensin loppuvat, mutta palaavat voimakkaampina. Kurittaminen ei siis kannata. Täysin ymmärrettävää on se, että tilanne säikäyttää – pennut keskimäärin puolustavat harvemmin niin hanakasti omaisuuttaan kuin hieman aikuisemmat koirat (tämä riippuu toki kokemushistoriasta),  ja on kamalaa, kun pentu näyttää yhtäkkiä hampaitaan tai murisee. Tuttu koira onkin muuttunut täysin vieraaksi.

Laita tilanne (ei koira) hetkeksi jäähylle. Kerää pois kaikki omat arvotavarat ja älä tee tilanteista napit vastakkain-asetelmia. Ota maalaisjärki käyttöön. Kuvittele itsesi koiran asemaan (Kyllä!:). Mitä itse ajattelisit tilanteessa? Olisiko käytös itseltäsi hyväksyttävää, jos joku olisi varastamassa laukkuasi?

Et käyttäytyisi yhtä hyökkäävästi, jos tietäisit, että vastaantulija vain haluaisi lainata laukkuasi tai jopa vaihtaa sen rahaan tai toiseen laukkuun. Mistä koira tietää, ettet ole varastamassa luuta? Olisiko mahdollista opettaa koiralle, että et ole laukkurosvo, vaan kohtelias osto/myynti/vaihtoliikkeen henkilö, joka osaa tehdä kauppaa?

Ja siinä ei ole mitään pahaa, että koiran kanssa käydään kauppaa.

Koska oleellista kotikoiran elämässä on suhde ihmiseen. Omistajan kannattaa olla hyvä tyyppi, ei sotilaallinen simputtaja. Mitä epäreilummin koiraa käsitellään ja kohdellaan, sitä useammin se valitsee toisin. Sotilaallinen simputtaja ja diktaattorityyppi eivät pötki pitkälle – paljon arvokkaampaa kuin pelon tuottama toiminta on se, että annetaan koiran itse tehdä oikeita valintoja. Niin, että ne ovat sen omia ideoita.

Resurssien puolustaminen on normaalia ja siitä on mahdollista päästä eroon. Se ei millään tavalla liity arvovalta/auktoriteetti/johtajuuskysymyksiin, eivätkä nämä edellä luetellut liity tutkimuksen valossa millään tavalla onnelliseen tai onnistuneeseen koiranpitoon.

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Yksi kommentti “Oletko laukkurosvo?

Mitä mielessä?