Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Koiria pidetään älykkäinä. Kissoja pidetään suht älykkäinä mutta mahdottomina kouluttaa taipumaan ihmisen tahtoon. Sikoja pidetään älykkäinä, mutta niitä silti sorretaan. Apinoita pidetään älykkäinä. Rottia pidetään älykkäinä. Miten on hevosen laita?

Mielestäni hevosta ei pidetä älykkäänä. Ainakaan yleisesti. Kärjistetysti sanottuna perinteinen hevosen käsittely perustuu siihen, että hevoselle ei saa antaa valtaa, sille pitää näyttää kuka määrää, sen pitää tehdä kun käsketään, sille ei saa näyttää pelkoaan jne. Hyvin suoraviivaista ajattelua, johon usein liittyy jonkinasteinen pelko. Sanotaan vaikka että jos annat sille kädestä, se alkaa purra; jos annat sen päättää asioita se alkaa määräillä sinua.

Viimeaikaisten tutkimuksien mukaan hevosella on paljon aiemmin uskottua monipuolisempi oppimiskyky. Hevonen voi oppia hyvin haasteellisia tehtäviä, lisäksi sillä on kyky ongelmanratkaisuun. Jos kivikaudelta peräisin oleva menetelmä, jossa laitetaan rautaa suuhun, piiska käteen ja rautaa vielä kantapäihin tuntuu hurjalta niin eipä tunnu kovin fiksulta sekään, että ihminen kuvittelee hevosen kuvittelevan ihmisen olevan hevonen ja jahtaa sitä pyöreässä tarhassa join-upin nimissä.

Hevoselle voi opettaa vaikeita tehtäviä, kuten useista eri vaiheista koostuvia käytösketjuja. Kannattaa kokeilla ja todeta itsekin että viisashan se sittenkin on, pitää vaan itse opetella kouluttamaan.

[Sarkasmia] Vai onko tämä evoluutiota, onko hevonen kehittynyt älyllisesti vastaamaan paremmin ratsastajan apuihin?

Hanggi (2003), Discrimination learning based on relative size concepts in horses (Equus caballus), Applied animal behaviour science 3.

The Thinking Horse: Cognition and Perception Reviewed

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

7 kommenttia kirjoitukseen “Onko älliä?

  • helmikuu 11, 2012 at 9:49 pm
    Permalink

    Minä en kyllä, monien muiden tuntemieni ratsastuksen ammattilaisten kera, allekirjoita noita esittämiäsi olettamuksia siitä, mitä hevosen älykkyydestä yleisesti ajateltaisiin.
    Päinvastoin: suoritushevosta valitessa nimenomaan hevosen älykkyys ratkaisee.
    Hevonen, jolla on nk. esteälyä, on jokaisen esteratsastajan, valmentajan ja estehevosen kouluttajan etsintälistalla. Koulutuksen myötä me myös kehitämme niitä ominaisuuksia, joita kussakin lajissa tarvitaan; myös sitä älykkyyttä, jolloa hevonen ratkaiseen suorituksen aikana eteen tulevia tehtäviä.
    Ja kukaan ammattikouluttaja ei ”kuvittele hevosen kuvittelevan ihmisen olevan hevonen ja jahtaa sitä pyöreässä tarhassa join-upin nimissä”.
    -”Kärjistetysti sanottuna perinteinen hevosen käsittely perustuu siihen, että hevoselle ei saa antaa valtaa, sille pitää näyttää kuka määrää, sen pitää tehdä kun käsketään, sille ei saa näyttää pelkoaan jne. Hyvin suoraviivaista ajattelua, johon usein liittyy jonkinasteinen pelko. Sanotaan vaikka että jos annat sille kädestä, se alkaa purra; jos annat sen päättää asioita se alkaa määräillä sinua.”- Näin ei ajattele kuin harrastelijat, useimmisten naiset…

    Reply
    • helmikuu 12, 2012 at 9:51 am
      Permalink

      Hienoa jos näin on!

      Toki siitäkin voidaan keskustella, että millaista älykkyyttä esim. esteradan tehtävien suorittaminen hevoselta vaatii. Oma mielipiteeni on, ettei esteäly välttämättä edellytä kognitiivisia taitoja, vaikka ne ovat hevosilla hyvin kehittyneet.

      Reply
  • helmikuu 14, 2012 at 8:34 am
    Permalink

    Olisin taipuvainen kannattamaan Jaanan näkemystä: 1990-luvulla käydessäni ratsastuskouluilla ja valmennuksissa lukuisilla Suomen hevostalleilla pääsääntöisesti nuoria opetettiin lyömään, potkimaan tai repimään ohjista, jos hevonen ”ei tottele”. Lukemattomia kertoja sain kuulla, ettei ”hevonen saa olla pomo”. Oli muutamia poikkeavia valmentajia, jotka puhuivat hevosen suostuttelemisesta pehmein menetelmin. Heitä pidettiin usein hiukan omituisina eikä puheille annettu suurta painoarvoa. Dominanssiteoriaan uskoin täysin koska siitä niin paljon puhuttiin, sama juttu koirankoulutuksessa. Nykyisin tilanne ei ole hirmu paljon parempi, vaikka oppimisteorioihin pohjautuvaa toimintaa alkaakin jo näkyä. En ole tosin viime vuosina kovin aktiivisesti ratsastanut. Jo nuorena lajia harrastaessani epäilin monia valmentajien juttuja kuten puolipidätettä: miten eläin voi ymmärtää kaksi samanaikaista, ristiriitaista apua oikein? Moni hevosista muuttuikin hyvin vihaisiksi tai suorastaan sekopäisiksi. Ne kilttiluontoiset, jotka sopeutuivat, jäivät sitten opetushevosiksi. Hyvä että uskallat kritisoida Suomen pölyistä asenneilmapiiriä ratsastusasioissa. Moni vanha guruhan siitä hermostuu, mutta jos se hinta on maksettava, osallistun kustannuksiin ilomielin 🙂

    Reply
  • helmikuu 15, 2012 at 12:03 am
    Permalink

    Hei! Tuo .pdf-linkki ai ainakaan minulla avautunut?

    Reply
  • helmikuu 25, 2012 at 12:21 pm
    Permalink

    Todella mielenkiintoisia juttuja täällä. Luulen, että hevosten ja koirien välillä on koulutuksen ja aktivoinnin kannalta se suuri käytännön ero, että koira asuu ihmisen luona kotona ja hevonen tallissa, eli useinmiten kauempana. Hevosen kanssa vietetty aika on usein rajoitettua ja koiran kanssa taas ollaan koko ajan, samalla kouluttaen.
    Hevonen olisi varmasti myös helppo kouluttaa kuten koira, jos hevonen asuisi omassa pihassa ja kouluttamiseen käyttäisi maasta käsin yhtä paljon aikaa kuin koiran kouluttamiseen. Hevoset ovat kuitenkin persoja makupaloille ja halukkaita tekemään yhteistyötä ja erittäin oppimiskykyisiä, eli älykkäitä?
    Useimmat ovat kuitenkin hankkineet hevosen ratsuksi, ja haluavat silloin harjoitella tätä asiaa, kun ovat hevosen kanssa, niin mukavaa kuin erilaisten temppujen harjoitteleminen olisikin. Pelkästään siihen, että harjoittelee hevosen menoa traileriin sanallisesta käskystä, tarvitaan niin paljon aikaa, sopiva alue, traileri…ym. että jos hevonen menee melko hyvin traileriin perinteisin keinoin, ei moni jaksa ruveta opettamaan tätä positiivisin keinoin vahvistamista.
    Tosin ihan jokapäiväisessä ratsuharjoittelussakin voitaisiin ehkä paremmin käyttää hyväksi postiivista vahvistamista. Ratsastamisessa vaikeus taas tulee siitä, että ihmisen pitäisi omalla, hevosen selässä istuvalla kropallaan antaa positiivinen palaute salamannopeasti. Vain erittäin taitavat ratsastajat pystyvät tähän. Ihminenhän voi vaikka taputtaa hevosta, mutta samalla puristaa polvilla, ja hevonen kokee asian aivan päinvastoin kuin mitä ihminen sillä hetkellä luulee.

    Reply

Mitä mielessä?