Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Monet käytösneuvontaan hakeutuvat ovat jo kokeilleet vähän kaikkea. Eläinasioissa neuvoja saadaan sukulaisilta, naapureilta, hyvänpäiväntutuilta ja tuttavilta. Joskus neuvot sisältävät rankkoja ja fyysisiä menetelmiä.

Sitäkin on nyt tutkittu, että mitä tällaisten neuvojen noudattaminen voi aiheuttaa. Neuvontaan hakeutuvilta omistajilta kysyttiin mitä keinoja he olivat käyttäneet, mistä neuvot oli saatu ja miten menetelmä on toiminut (onko ongelmakäytös lisääntynyt/vähentynyt/muuttunut ja onko aggressiivisuus lisääntynyt).

140 omistajaa kertoi joko keksineensä menetelmät itse tai saaneensa neuvot kouluttajilta. Fyysiset metodit, kuten potkiminen, koiralle muriseminen, fyysinen pakottaminen, alfarolli, tuijottaminen, dominanssipaini, poskiin tarttuminen ja ravistaminen, aiheuttivat koirissa useammin aggressiivisia reaktioita kuin muut metodit.

Varsinkin niillä koirilla, jotka olivat aggressiivisia vieraita ihmisiä kohtaan, fyysiset menetelmät aiheuttivat ongelmien pahentumista.

Turvallinen käytösongelmien hoito lähtee siitä, että vain rento eläin voi oppia. Mitä vähemmän eläimeen kosketaan koulutuksen aikana, sitä parempi. Mitä alhaisemmilla kierroksilla koira on koulutustilanteessa, sitä paremmat edellytykset sillä on omaksua uusia asioita.

Survey of the use and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors, Meghan E. Herron, Frances S. Shofer, Ilana R. Reisner, Applied Animal Behaviour Science 117 (2009) 47–54.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

6 kommenttia kirjoitukseen “Onko vastakkainasettelun aika ohi?

  • joulukuu 5, 2011 at 10:49 am
    Permalink

    Tämän blogauksen perusteella toimin väärin ja haluaisin korjata koulutustapaani. Kirjoitus ei kuitenkaan anna ratkaisuja, vaan vain kertoo mikä on väärin.
    Minulla on vajaa 2-vuotias jämtpinarttu. Se isottelee koirapuistossa joillekin (ei läheskään kaikille) koirille, jotka tulevat puistoon meidän jälkeemme. Se kiertää tätä toista koiraa “töröllään” niskakarvat pystyssä, mutta ei ole sillä tavalla aggressiivinen että irvistäisi ja koittaisi purra. Olen katkaissut käytöksen niin, että kun koira kierroksellaan tulee minun kohdalleni, otan sen kiinni. En lähde juoksemaan koiran perään, eihän sitä kiinni saa juostua. Ihme kyllä, istu-käsky toimii tässä tilanteessa, joten istutan koiran eteeni, kun olen saanut sen kiinni. Otan sitä päästä kiinni, en siis poskikarvoista vaan ihan päästä. Kyykistyn koiran eteen, katson sitä silmiin ja puhun sille matalalla äänellä. Aluksi koira vilkuilee sitä toista koiraa. Kun se rauhoittuu, rentoutuu ja lakkaa vilkuilemasta, kehun sitä ja päästän irti.
    Ilmeisesti käytökseni on väärin, koska koiraa ei tämän blogauksen perusteella saa koulutustilanteessa koskea eikä sille saa murista, joksi matalaääninen puhuminen voidaan mieltää. Ja kyseessähän on akuutti koulutustilanne, joka ei ole millään tavalla ihanteellinen, koska koira käy kierroksilla ja ympäristö ei ole rauhallinen.
    Voisiko siis joku kertoa minulle miten toimin jatkossa paremmin? Mikä olisi rakentavampi metodi katkaista tämä ikävä käytös?

    Reply
    • joulukuu 5, 2011 at 11:17 am
      Permalink

      Samaan lopputulokseen voit päästä käyttämällä vaihtooehtoisia menetelmiä. Voit käyttää koiran käytöksen keskeyttämiseen jotakin positiivista asiaa, kuten luoksetuloa. Luoksetulo pitää tietenkin koiralle ensin opettaa; sitten voit kutsua sitä näissä tilanteissa, ja pääset palkitsemaan koiraa. Eli aivan samalla tavalla kuin nytkin teet, mutta koira tulisi vapaaehtoisesti luoksesi ja pysyisi lähelläsi vapaaehtoisesti, kun sitä siitä palkitsisit.

      Reply
      • joulukuu 5, 2011 at 12:07 pm
        Permalink

        Hieno vastaus! Palkitseva koulutustapa tuottaa parhaat tulokset – eikä se vaaranna koiran ja omistajan välistä luottamussuhdetta, kuten rangaistuksiin perustuvat metodit.

        Reply
  • joulukuu 5, 2011 at 3:56 pm
    Permalink

    Täytyy vielä kommentoida tähän, että oli muuten vähintään yhtä hieno kysymys!
    Selvästikin vastuullisen koiranomistajan esittämä 🙂

    Reply
  • joulukuu 8, 2011 at 1:25 pm
    Permalink

    Ratkaisu kuulostaa hyvältä, mutta ei käytännössä toimi, ainakaan tällä hetkellä. Kun pönterini käy tuollalailla kierroksilla, en saa siihen kontaktia, mikään valuutta ei ole niin iso että se keskeyttäisi kyseisen toiminnan. Olen kokeillut voissa paistettua maksaa, lihapaloja, nakkia, lihapullaa, nappuloita, teollisia herkkupaloja, leluja jne. Nyt minun siis pitää jatkaa harjoittelua myös kontaktin kanssa ja kokeilla tätä valuutalla houkuttelua. Pitää vielä keksiä valuutta joka toimii 😀
    Onko tässä muuten vaara että koira käsittää töristelyn jälkeisen luoksekutsumisen ja palkinnon palkitsemiseksi siitä töristelystä? Eli siis kun se alkaa ahdistella toista koiraa, niin minätyttö palkitsen koiran kutsumalla luokse ja antamalla herkkuja.
    Kiitos vastauksesta!

    Reply
    • joulukuu 12, 2011 at 8:52 pm
      Permalink

      Kyllä se pikkuhiljaa alkaa toimia. Alussa kannattaa ajaa lihatiskin kautta, että olisi paremmat mahdollisuudet onnistua. Onneksi koirat eivät ole kuten ihmiset; ne eivät tarvitse samasta työstä lisää liksaa 😉

      Reply

Mitä mielessä?