Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Meillä on vajaa kaksivuotias australiankelpie, joka on todella innokas jahtaamaan kaikkea liikkuvaa. Se oppi autojen jahtaamisen jo kasvattajan luona ennen luovutusikää, joten ennaltaehkäisy ei tähän ongelmaan toiminut. Nopeasti mukaan tuli myös turhautumisrähinä, joka alkoi hihnan tai aidan estäessä paimentamisen. Ongelmaa on nyt työstetty 1,5 vuotta ja koko ajan edistytään hitaasti, mutta varmasti. Nykyään koira osaa jo ottaa oma-aloitteisesti kontaktin taluttajaan houkuttavissa tilanteissa, kun kuljetaan hihnalenkillä. Autoihin se ei juurikaan kiinnitä huomiota. Vaikeimmat tilanteet saattavat vielä mennä rähinäksi, mutta ero vuodentakaiseen on valtava.

Koira muuttuu kuitenkin täysin ollessaan vapaana. Se seuraa omistajaa tosi hyvin, kun häiriöitä ei ole (tai jos häiriö on toisia koiria tai ihmisiä, ei mitään karkuun juoksevaa), mutta nopea liike, kuten auto, pyöräilijä, juoksija tai jänis käynnistää jahtaamisen ihan kuin ennenkin. Koira kuumuu ja rähisee ja on ihan kierroksilla vielä pitkään jahtaamisen jälkeen, kun en voi jahtaamista millään estää tilanteen osuessa kohdalle. Pahimmillaan koira on oppinut agikentällä kyttäämään ohi ajavia autoja heti kun irrotan hihnan tehtävän aluksi. Se siis selvästi tietää, että hihnassa käyttäydytään eri tavalla kuin vapaana. Olemme käyttäneet myös pitkää liinaa jahtaamisen estämiseen, jolloin käytös on jotain näiden kahden ääripään välistä. Siinäkin koira kyllä huomaa, milloin liina irroitetaan ja sen käytös muuttuu.

Miten koiran voisi käytännössä opettaa pois jahtaamisesta myös sen ollessa vapaana? Asumme kaupungissa, joten joka puolelta tulevia ärsykkeitä on vaikea kontrolloida. Kovin pitkään ei koiraa voi myöskään pitää pelkästään hihnalenkeillä (ja hallitreeneillä) tai sen pää räjähtää liikunnan puutteesta ja käytös huononee entisestään. Miten yleistää onnistunutta hihnatreeniä myös muihin tilanteisiin, kun koira on oppinut ymmärtämään eron kytkettynä ja vapaana olemisen välillä? Koira on selvästi oppinut myös, etten saa sitä kiinni, jos se ei itse halua antaa kiinni. Tätä ongelmaa esiintyy äärimmäisen harvoin, mutta joitain kertoja se on tapahtunut agikentällä, jossa koira on ollut jo valmiiksi kovassa vireessä ja lähtenyt jahtaamaan ohikulkijoita uudestaan ja uudestaan ennen kuin olen saanut sen kiinni.

Se, mikä on rajoitettua, on yleensä hyvin arvokasta. Autojen arvoa koiran silmissä pitäisi jotenkin pystyä alentamaan. Tämä voi olla käytännössä vaikeaa, joten pitäisi löytää autot voittava asia, jota tarjotaan hyvin rajoitetusti vain silloin, kun autoja on näkyvissä. Alussa voisi olla paikallaan treenata aidatulla alueella. Superpalkkion löytäminen voi olla haastavaa, mutta se kannattaa. Käy lihatiskillä hakemassa inspiraatiota, tsekkaa uusimmat leluvillitykset ja käytä mielikuvitusta. Joskus voi arkinenkin asia, kuten pallonheitto, auttaa, kunhan sitä ei muissa tilanteissa käytetä.

Herkuissa on se huono puoli, että koira oppii nopesti, että niitä saa usein. Siksi niiden arvo tavallaan alenee koiran silmissä; autoista tulee kielletty hedelmä, jota on vaikea voittaa. Varsinkin paimenkoirilla liikkuvien asioiden jahtaaminen voittaa namit monesti 6-1, joten voit kuvitella millainen palkkio tai korvaava käytös on nyt etsinnässä. Jahtaaminen on vaikea voittaa, koska 1) se on se, mihin paimenkoirat on suunniteltu ja 2) Käytös vahvistuu aina kun se tapahtuu.

Suosittelen käyttämään luovuutta ja hulluutta, jotta löytyisi sellainen asia, joka voittaisi autot. Muuten koulutuksen pitäisi edetä kuten normaalisti; ensin kaukana ja aitojen sisällä ja systemaattisesti altistusta lisäten. Kaikessa tekemisessä olisi hyvä pitää koiran kierrokset maltillisen alhaisina.

Tsemppiä!

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

7 kommenttia kirjoitukseen “Paimenkoiran paheista

  • tammikuu 3, 2012 at 10:01 pm
    Permalink

    Meillä oli Tommy Wirénin asiantuntijapäivässä vastaavanlaisia esimerkkejä. Tommyn viesti tulkintani mukaan oli, että fappeja voi yrittää korvata toisilla fapeilla, esim. autojen jahtaamista pallon jahtaamisella. Tähän voi liittää klassisesti palloon ehdollistettavan signaalin, esim. pillin.

    Reply
  • tammikuu 3, 2012 at 10:12 pm
    Permalink

    Herkuissa on toisaalta se hyvä puoli, että niiden kanssa voi tehdä aivan toisella tavalla toistoja ja kasvattaa massaa. Ja kun toisaalta tämmöinen aivopesu vaatii paljon toistoja, joten mä en täysin hylkäis ajatusta kriteerin rajusta laskemisesta, suuresta määrästä toistoja ja suhteellisen matala-arvoisen palkan käyttämisestä ainakin koulutuksen alussa. Mun on vaikea nähdä, että taistelu ympäristön kanssa olis voitettavissa ilman hyvin korkeaa vahvistetiheyttä ja sitä, että lopulta – kuten Veli-Matti Ahonen loistavassa artikkelissaan luoksetulosta sanoo – kouluttajasta ja kouluttajan toiminnasta tulee koiralle (artikkelissa puhutaan pennusta) voimakas vahviste.

    Reply
  • tammikuu 3, 2012 at 11:28 pm
    Permalink

    Sinulla ei ole tarpeeksi arvoa ympäristöön nähden. Kasvata omaa arvoasi, ”be a cookie”, aloittamalla nollahäiriöillä ja etenemällä vähitellen vaikeampiin häiriöihin. Koira tekee valinnan, mutta sinä voit vaikuttaa eri asioiden arvoon. Suosittelen lämpimästi Susan Garrettin ”Recallers” online-kurssia, jos se tulee tarjolle. Motivaatiota, inspiraatiota ja tietoa löytyy paljon myös hänen blogistaan: http://susangarrettdogagility.com/. Otsikon ”Recallers 3.0 video contest” alta löytyy edellisten kurssilaisten todistusaineistoa.

    Reply
  • tammikuu 4, 2012 at 12:26 pm
    Permalink

    Jos kysyjä asuu Suomessa, niin hihnattomuus ei ole edes mahdollista paitsi suljetussa tilassa kuten koirapuistossa tai omalla aidatulla pihalla. Se kun on lain vastaista. Älkääkä alkako vinkua minulle että laki on typerä, kyllä minä sen tiedän. Sen sijaan voitaisiin vaikka yhdessä koittaa muuttaa sitä lakia….
    Kun hihnattomuus kerran ei ole mahdollista, niin onko mahdollista muuttaa lenkitystä niin että se väsyttää koiraa tarpeeksi? Esim kävely, juoksu, metsälenkki, vetolenkki (itse vedätän itseäni koiralla ja sauvakävelen perässä, talvella allani on joskus sukset), vaihtelevat lenkitysreitit, koiralle reppu selkään ja sinne painoja (pitää tietysti aloittaa pienillä painoilla ja kasvattaa siitä sitten)? Vaihtelukin väsyttää, siis se, että lenkki ei ole joka päivä samanlainen.
    En ollenkaan kiellä etteikö olisi hyvä ja tavoiteltava asia kouluttaa koiraa pois siitä että ohi suhahtelevia asioita tarvi ajaa takaa, tartuin vain tuohon yhteen kohtaan kirjoitukessa.

    Reply
    • tammikuu 7, 2012 at 12:19 am
      Permalink

      Ei koiran vapaanapito ihan noin kiellettyä Suomessa ole. Suurimman osan vuodesta koiraa saa pitää vapaana omalla maalla tai muuten maanomistajan luvalla. Esimerkiksi Helsingissä on koirien irtipitoon tarkoitettu koirametsä, joka on aitaamaton, koirapuistoa isompi metsäalue.

      Myös luonnonvaraisten eläinten pesintäaikana käyttökoiraa saa pitää irti mm. pelastuskoiratreeneissä. Muutenkin laki taitaa mennä kirjaimellisesti niin, että koiran tulee olla kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä, jolloin omistajan lähellä pysyvä ja hyvin hallinnassa oleva koira saa olla hihnatta ihan laillisesti.

      Reply
  • tammikuu 9, 2012 at 4:28 pm
    Permalink

    Heips,

    Minäkin pidän koiriani vapaina rauhallisilla alueilla vasten ns, järjestyslakia. Minulle on tärkeämpää koirien hyvinvointi kuin jokin typerä laki. Tosin olen opettanut koirani tulemaan välittömästi kutsusta luokse. Otan ne aina ajoissa kiinni, kun näen jonkun tulevan. Periaatteessa tulkittaessa eläinsuojelulakia tiukasti, ei ole koiralle lajinomaista kulkea aina kytkettynä. Pelkkä koirapuisto ei ole riittävä, se on todella koiran kannalta tylsä paikka. Koirapuistossa koirat käyttäytyvät aivan erilailla kuin aitaamattomalla alueella. Niin ja myös minun mielestäni on lakia muutettava yleiseen Eurooppalaiseen suuntaan. Useimmissa Euroopan maissa koirat saavat kulkea vapaina, joillakin alueilla ainakin vihaisilla koirilla on kuonokoppa. Minun mielestäni myös Suomessa tulisi ainakin isoilla vihaisilla koirilla käyttää kuonokoppaa, siloin säästyisivät monet muut koirat puremilta. Sekin olisi eläinsuojelua. Esimerkiksi Helsingin Herttoniemessä Siilitiellä on porukka, jotka hyökkäyttävät koiriaan muiden kirien kimppuun. Muutama koira on jo kuollut raateluissa. Mitä tekee poliisi? Ei mitään. Ei ole resursseja.

    Sitten siitä paimenkoiran käytöksestä. Ymmärtääkseni paimenkoirat ovat hyvin älykkäitä. Uskoisin hyviin tuloksiin oikealla koulutuksella. Omilla koirillani on riistavietti. Olen niitä pyrkinyt kouluttamaan pois jahtaamisesta. Vasta kun otin apuun koirapillin (ei yliääni) aloin saada tuloksia. Koira opetetaan ehdollistamalla pilliin. Alkuun vain kävelin koirat kytkettyinä, puhalsin pilliin, koirat käänsivät katseensa ja annoin makupalat. Kun tällaista on toistettu kytkettynä voidaan seuraavaksi siirtyä kokeilemaan tehoa kytkemättömän koiran kanssa. Sessiot eivät saa olla liian pitkiä mutta toistoja on oltava useita päivittän. Se tietenkin edellyttää omistajalta kärsivällisyyttä. Tulos on hyvä ainakin omilla koirillani, kääntyvät yhtenä laumana takaisin vaikka ovat jo lähteneet riistan perään, viimeksi kaksi rusakkoa ja kettu.

    Reply
  • tammikuu 12, 2012 at 3:48 pm
    Permalink

    Meillä on sekarotuinen narttukoira (emä: lapinkoira ja isässä ilmeisesti: labradorinnoutajaa ja jotain karhukoiraa) Mindi on kohta 4v. Mulla ja Mindillä myös ongelmana oli aluksi se että Mindi jahtasi autoja (myös autossa ollessa yritti syöksyä etenkin jos tuli rekka vastaan niin auton ikkunaa vasten rähisemään) nyt ei enään välitä autoista mutta muuten on erittäin tuskaa automatkat kun ihan kaikki mikä liikkuu niin haukutaan ja rähistään. Kiva ajella esim. n.400km joensuuhun lomareissuille kun ei se malta nukkua kun ehkä puolet matkasta 😀

    Ja myös hihnassa ollessa pitää räyhätä kaikki.. irti en ole hirveesti uskaltanu pitää, pitäisi hommata varmuuden vuoksi tuo kuonokoppa ja sitten päästää vaikka tossa lähimettässä irti juoksemaan.. iskän luona maalla on saanut olla irti paljon.

    Mindin lisäksi löytyy 5v. pitkäkarvainen collie uros Nero. pahimpaan aikaan käytin erikseen koirat ulkona niin sain Mindiin vähän paremman kontaktin ja välillä edelleen käytän erikseen koska pelkään että tuo rähiseminen ”tarttuu” myös Neroon.

    Tuli varmaan hieman sekava viesti mutta hyvä tietää että ei ole pelkästään meillä ongelmana tuo voimakas rähiseminen.. Voisiko johtua osittain myös hormooneista tuo rähinä.. siis voisiko rauhoittua hieman jos leikkauttaisi Mindin?

    Reply

Mitä mielessä?