Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Pakollisiin toimenpiteisiin voi varautua. Eläinlääkäripelon taltuttamiseen ei tarvita oikeaa eläinlääkäriä, koska hevonen ei kysy papereita. Pienikin harjoittelu tuottaa näkyvää tulosta.

Kaikkien eläinten kanssa toimivien kannattaa hyödyntää kaikki se, mitä tutkijat ovat selvittäneet eläinten käyttäytymisestä. Oppimisteoria on teoria siitä, miten eläin oppii, käyttäytyy ja reagoi. Tutkimushankkeessa haluttiin selvittää, miten oppimisteoriaa voi hyödyntää hevosklinikalla. Klinikkaolosuhteissa ruokapalkkiota ei aina voida käyttää, joten tutkijat keskittyivät negatiiviseen vahvistamiseen ja varjostamiseen (overshadowing).

Negatiivinen vahvistaminen on kyseessä silloin, kun eläimelle aiheutetaan paine, esim. raipalla naputus, ja kun eläin reagoi paineeseen, se poistetaan. Näin ollen käytös vahvistuu kannattavana.

Varjostaminen perustuu siihen, että eläin (tai ihminen) ei pysty keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa. Kun eläin keskittyy johonkin sille jo aiemmin opetettuun, kannattavaksi koettuun tehtävään, kuten kaulan taivutukseen, sitä voi samalla totuttaa pelottavaan asiaan, kuten pistokseen.

Hevosta on varsin hankala hallita voimalla. Se on vaarallista. Esimerkiksi varsin yleinen huulipuristimen käyttö lisää osallisten loukkaantumisriskiä klinikalla – kyselytutkimuksen mukaan klinikkatyöntekijä loukkaantuu pahimmillaan jopa viidesti vuosittain. Sen sijaan hevosen voi kouluttaa olemaan rauhallinen tutkimuksen aikana. Esimerkiksi pakkopilttuuseen meno pystyttiin kouluttamaan negatiivisen vahvisteen avulla hevoselle kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen hevonen meni pilttuuseen ja tarvittava toimenpide voitiin tehdä.

Neulakammoinen hevonen saatiin hyväksymään pistos, kun sitä pyydettiin pysähtymään, peruuttamaan ja kävelemään eteenpäin samalla kun lääkäri lähestyi sitä neulan kanssa. Pistos pystyttiin antamaan yhden harjoituskerran aikana.

Idea on se, että tietää mitä tekee. Suoritus pitää pystyä pilkkomaan pieniin paloihin ja sitten ottaa hetki koulutukseen. Tämä voi olla hankalaa, kun ympärillä on menoa ja meinikiä sivullisten ohjeista ja paineista puhumattakaan. Turhan monta kertaa homma menee repimiseksi, työntämiseksi, vetämiseksi, huutamiseksi ja lopulta laitetaan huulipuristin, kun hevonen on saatu jo kunnolla kiihtymään.

Kannattaa kokeilla kouluttamista kotona, se ei aina ole pitkällinen projekti, joka ottaa vuosia. Pysähtymisen ja peruuttamisen tai opettaminen tai johonkin epäilyttävään asiaan totuttaminen voi olla yllättävän nopeaa. Samaa tekniikkaa voisi kokeilla myös muihin isoihin eläimiin.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Mitä mielessä?