Ratkaisu on rauhoittaminen
Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Hevosen rauhoittaminen lääkkeillä ns. normaalien hoito- tai lääkintätoimenpiteiden ajaksi on hämmästyttävän yleistä. Ei ole niin pientä tallia, jossa jotakin asukeista ei rauhoitettaisi kengityksen tai raspaamisen ajaksi. Tavallaan se on ymmärrettävää – kohtuusummalla (en tiedä kuinka paljon rauhoitusaine maksaa) säilyttää puhevälit kengittäjään ja eläinlääkäriin ja säilyttää omat hermonsa ja kasvonsa.

Toisaalta yleistyvä rauhoittaminen on huolestuttavaa. Mihin se johtaa? Rauhoitetaanko jatkossa hevosia satuloinnin ajaksi? Tai kisamatkoille? Tai pesun ajaksi? Oikeastaan hevonenhan voisi olla rauhoitettuna koko muun ajan kuin ratsastuksen, ei ainakaan rikkoisi itseään. Sen voisi sitten herättää jollain aineella kun kamat on päällä ja ratsastaja kyydissä.

Rauhoittaminen voi olla hengen pelastava keino hoitaa sairasta hevosta. Se voi pahimmillaan olla kuitenkin tapa, joka muodostuu niin helpoksi ja vaivattomaksi, ettei oikeisiin ongelmiin käytöksen takana viitsitä puuttua. Miksi sitoutua pitkään siedättämis- ja vastaehdollistamisprojektiin kun voi aina hankkia ratkaisun eläinlääkärin salkusta? Onko rauhoittaminen jopa liian vaivatonta nykyisin?

Ehkä ihmisillä ei ole myöskään muita tahoja, joista hakea apua kuin eläinlääkäri. Ehkä tietoisuus siitä, että eläimen käytöstä voi aina muuttaa, ei ole tavoittanut kaikkia.

Hevonen on mahdollista kouluttaa sietämään hoitotoimenpiteitä, kuten raspausta ja kengittämistä vaikka sillä olisikin niistä huonoja kokemuksia. Koulutus on yksinkertaista ja maksaa vain omaa aikaa, mutta se vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

0 kommenttia kirjoitukseen “Ratkaisu on rauhoittaminen

  • helmikuu 5, 2011 at 3:28 pm
    Permalink

    Niin, sitä minäkin olen miettinyt. Kokemukseni ovat lähinnä kengityksen parista. En ole syventynyt rauhoittamisen yleisyyteen ja syihin jotka sen käyttöön johtavat, mutta totta on, kuten sanoit, että hinta on hyvin edullinen nykyään. Olen tavannut hevosenomistajia jotka ovat turvautuneet rauhoitukseen kun se on ollut tarpeellista. Ehkä hevonen on ollut nuori, vähän käsitelty tai pelokas, ja hevosen terveydentila on vaatinut välitöntä toimenpidettä. Ehkä huono käsittelijä on säikäyttänyt hevosen. Ilokseni olen kuitenkin havainnut, että ainakin osa hevosenomistajista pyrkii ja on päässytkin pois hevosen rauhoittamisen tarpeesta. Rauhoitusaineen määrää on asteittain vähennetty ja lopulta, normaalilla asiantuntevalla käsittelyllä, sitä ei enää tarvita. En näe ollenkaan huonona asiana rauhoitteen käyttöä (sub)akuutissa tilanteessa, jos sen lisäksi pureudutaan ongelman syihin.

    Reply
  • kesäkuu 18, 2011 at 9:07 am
    Permalink

    Rauhoittamisessa hyödyt ylittävät haitat usein. Hevoselle on varmasti parempi olla vaikka lääkkeillä avustettuna rauhallinen kuin paniikissa hoitotoimenpiteessä. Hevosta ei voi jättää vuolematta tai raspaamatta, vaikka koulutusprosessi olisi vielä kesken. Kengittäjämme teoria on, että kun ensimmäiset kengityskerrat saadaan suoritettua helposti ja ilman vahinkoja rauhoituksen avulla, ei jatkossa enää tarvita rauhoitusta ollenkaan. Voisiko hevonen oppia jonkunlaiseen sisäsyntyiseen uneliaisuuteen aina, kun kengittäjä ilmestyy paikalle? Kummallisempiakin ilmiöitä on.
    En kirjoita tätä sillä, etteikö suunnitelmallinen opettaminen kaikkiin hoitotoimenpiteisiin olisi paras vaihtoehto. Mutta jos koulutuksessa sattuu ihmiselle hamoja tai sitä ei vain osata/ymmärretä toteuttaa (täällä on hyvä esimerkki) niin hevoselle ja kengittäjille on parasta silloin pieni farmaseuttinen väliintulo.

    Reply
  • Pingback: Ajatuskin stressaa | Eläinten koulutuksesta

  • joulukuu 7, 2011 at 9:26 pm
    Permalink

    Uusissa ja vaikeissa tilanteissa voi olla ihan hyvä, että hevonen on rauhoitettuna, kuten Susanna jo mainitsikin. Stressaantunut ja pelokas hevonen oppii huonosti tai sitten ihan vääriä asioita jos kengittäjäsetä tykkää oikoa hevosen käytöstä perusteellisemmin… Kemialliselle rauhoittamiselle on kuitenkin halvempia, turvallisempia ja tehokkaampia vaihtoehtoja. Akupainantapisteisiin perustuva ylähuulen ja korvien takaa kulkeva naruriimu auttoi potkivaa hevostani välittömästi, eikä kengittäjää varten ole tarvinnut enää rauhoittaa. Sama riimu toimii myös eläinlääkärin toimenpiteissä, lastaustilanteissa jne. Kaupallisesta versiosta esittely täällä (en tiedä saako Suomesta) http://udderlyez.com/stableizer.php mutta saman voi itse tehdä narusta. Narusta ei tarvitse nykiä jatkuvasti vaan ainoastaan kun hevonen on tekemässä jotain ei-toivottua.

    Reply
  • joulukuu 10, 2011 at 1:41 am
    Permalink

    Tintun erikois-naruriimun rauhoittava vaikutus taitaa perustua kivun aiheuttamaan opitun avuttomuuden tilaan? Sen sarjan menetelmät ovat hyvin epäterveellisiä ja epäeettisiä tapoja hallita eläintä. Mielestäni olisi järkevämpää järjestelmällisesti siedättää / pos. ehdollistamisen keinoin OPETTAA hevonen käyttäytymään toivotulla tavalla hoitotilanteessa. Jos et osaa sitä kouluttaa tai hevonen on jo niin sulkeutunut opitun avuttomuuden vuoksi, että ei kykene enää oppimaan: rauhota se mieluummin lääkkeillä kuin kivulla!

    Reply
    • joulukuu 10, 2011 at 6:40 pm
      Permalink

      Naruriimun vaikutus ei perustu kipuun. Se vastaa paineeltaan suunnilleen kuolaimia suussa, eikä siis aiheuta hevoselle kipua. Vaikutus perustuu akupainantapisteisiin joita hevosella on ylähuulen alla. Opitun avuttomuuden kanssa tällä riimulla ei ole mitään tekemistä, sillä hevonen vihaa kengittäjää ja yrittää välillä tosissaan laittaa tämän hengiltä jos riimu ei ole käytössä. Itse saan tehdä hevoseni kavioille mitä haluan. Hevoseni ei myöskään missään nimessä ole sulkeutunut, vaan on viestinnässään ehkä selkein tapaamani hevonen, valitettavasti joissain tilanteissa turhan tulinen ja voi siksi olla noissa tilanteissa vaarallinen. Aiemmat kengittäjät ovat poikkeuksetta halunneet kengittää tammani rauhoitettuna. Tämä riimu on mielestäni mitä parhain tapa opettaa hevonen pois noilta tavoilta, kun saa toistuvasti hyviä kokemuksia kengityksestä jatkuvan stressin sijaan. Taidon puutteesta ei voi syyttää kasvattajaa, entistä omistajaa saatika minua – kaikki kokeneita hevosihmisiä. Asiat vaan ei aina ole niin mustavalkoisia, joskus tulee vastaan hevosia jotka ei taivu ihan tuosta noin meidän tahtoomme ja joiden kanssa tie on vähän kivisempi. Toivon, että jonain päivänä voidaan jättää tämä riimukin pois kengityksistä.

      Reply

Mitä mielessä?