Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

”Sun pitää säilyttää ulko-ohjan tuki ja taivuttaa hevonen sisäpohkeen ympärille niin että asetus on sisään, sun pitää kääntää hevosta ulkopohkeella – ja ratsastaa sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Pohkeenväistössä sun pitää huolehtia siitä että pohkeet vaikuttavat vuorotellen, toinen eteenpäin ja toinen sivulle, säilytä ulko-ohjan tuki, pidä paino liikkeen suunnassa ja säilytä asetus liikkeestä poispäin. Jos hevonen on hidas, sä voit huomauttaa raipalla kerran ja kunnolla. Pidä pohje lähellä. Jokaisen askeleen pitää olla eteen ratsastettu.”

Pitäisi olla jonkin sortin tutkinto kehonhallinnasta jos näiden ohjeiden mukaan aikoisi toimia. Ei se mitään, meillä on silti se yksinkertaisempi viestin lähettäjän rooli. Mieti vastaanottajaa. Asetu hetkeksi hevosen kenkiin ja kuvittele miten vastaisit ratsastajan tarjoamiin apuihin.

Jos mietitään yksinkertaistettuna apua, kyseessä on paine, jota hevosen tulisi väistää. Paine voi kohdistua molempiin kylkiin (=eteenpäin), toiseen kylkeen (=sivulle) tai suuhun joko molempiin puoliin tai vain toiseen. On helppo kuvitella olevansa hevonen, kun osaa nämä yksinkertaiset asiat. Entä silloin kun apu annetaan samanaikaisesti toisen avun kanssa? Mitä auto tekee kun painat kaasua ja jarrua samaan aikaan? Pitääkö meidän uskoa että hevoseen on asennettu antureita, jotka mittaavat paineen määrää ja se apu, jonka paine on (N/m2) suurempi, voittaa?

Meidän annetaan ymmärtää, ettei hevosta saa ratsastettua tasapainossa ilman yhtäaikaisia ristiriitaisia apuja. Miten muuten saisimme sen koottua, ellemme käskisi eteen ja pidättäisi samaan aikaan. Näin voi olla hetken aikaa. Valitettavasti toisensa kumoavat avut aiheuttavat ilmiöitä nimeltä blokkaaminen (blocking) ja varjostaminen (overshadowing) ja ajan mittaan hevonen reagoi vain toiseen apuun, toinen menettää merkityksensä. Hevonen ei *!¤-le vaan avut eivät yksinkertaisesti enää tarkoita sille mitään. Se on oppinut ettei millään, mitä se tekee, saa apuja pois päältä. Siksi se hölköttelee käsijarru päällä ympäri kenttää, pääsee vähemmällä vaivalla.

Onko ratsastus liian helppoa jos puhutaan asioiden oikeilla nimillä? Onko lajissa liikaa salatiedettä – eri valmentajat käyttävät termejä kuin olisivat runoilijoita. Miksi käytetään termejä, joita kukaan ei ymmärrä ja joita ei voi mitata tai edes tuntea samalla tavalla kuin toinen ihminen? Hevonen on sellainen tai tällainen ja se vaatii tietynlaisen ratsastajan tai tavan ratsastaa. Hevonen oppii koko ajan kun ratsastaja käyttää apuja. Jos paine ei koskaan poistu, ei hevonen saa palkkiota. Mitä tekisit itse jos yrittäisit ja yrittäisit mutta tili vain jäisi tulematta?

Liian yksinkertaista.

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

0 kommenttia kirjoitukseen “Ratsastushuijaus

  • joulukuu 14, 2010 at 10:48 pm
    Permalink

    Hei!

    Ajatuksia herättävä kirjoitus. Tällaiselle vasta vähän aikaa ratsastaneelle se ei kuitenkaan tarjoa vastauksia vaan ainoastaan kysymyksen: Kuinka sitten pitäisi tehdä ja toimia? Ehkä se voisi olla seuraavan postauksen aihe?

    Reply
  • helmikuu 11, 2011 at 11:19 am
    Permalink

    Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että kouluratsastus on hevoselle vahingollista ja kouluvalmentajat eivät joko tiedä mistä puhuvat tai käyttävät tahallaan vaikeasti avautuvia ilmaisuja.
    Voin olla väärässäkin mutta kirjoituksestasi jotenkin myös kuvastuu sellainen perusajatus, että kouluratsastajat eivät olisi kiinnostuneita hevosen hyvinvoinnista?
    Luin artikkelisi suu auki hämmästyksestä: Tällaistako Sparsholtissa nykyään opetetaan?
    Edellä kommentoineelle ratsastajalle tahtoisin vakuuttaa, että ratsastus on haasteellinen laji ja vaatii sitoutumista elinikäiseen oppimiseen.
    Hevonen ei ole kouluratsasuksessa urheiluväline, vaan elävä tunteva kumppani, jonka kanssa pyritään mahdollisimman pitkällevietyyn yhteistyöhön ja harmoniaan.

    Reply
    • helmikuu 11, 2011 at 12:06 pm
      Permalink

      Tarkoitukseni on herättää keskustelua. Kirjoitus perustuu täysin omiin kokemuksiini ja näkemyksiini. Toki tiedän, että valtaosa kouluratsastajista on kiinnostunut hevosen hyvinvoinnista, mutta jos kirjoittaisin vain niistä hyvistä asioista, tämä blogi keskittyisi lajin hehkuttamiseen. Sparsholtissa opetetaan nykyään kriittisyyttä. Onko automaattisesti kaikki hyvää mitä ikinä hevosten kanssa teemmekin? Oletko itse sitä mieltä, ettei koulu- tai muuhun ratsastuksen lajiin sisälly mitään hevosen hyvinvointia heikentäviä tekijöitä?

      Kouluratsastus ei automaattisesti edistä hyvinvointia tai automaattisesti vaaranna sitä. Nykyään tiedemaailmassa on alettu kuitenkin nostaa esille tiettyihin perinteisiin lajeihin liittyviä ongelmia, jotka saattavat vaarantaa hyvinvointia.On olemassa tutkittua tietoa hevosten kokemasta stressistä ja kivusta; etenkin kouluratsastukseen lajina liittyy useita sellaisia tekijöitä, jotka voivat vaarantaa eläimen hyvinvointia. Esimerkiksi rollkur, kankikuolaimet ja ns. liikaa kokoavat liikkeet. Kouluratsastuksessa, kuten muissakin lajeissa, hevonen voi altistua ristiriitaisille avuille, mikä aiheuttaa jopa kroonista stressiä ja opittua avuttomuutta.

      En kuitenkaan julista että kaikki kouluratsastajat ovat sitä tai tätä. Päin vastoin. Mutta sen sijaan että olemme sinisilmäisiä, meidän tulee nostaa keskusteluun sellaisia tärkeitä asioita, joilla on yhteys hevosen hyvinvointiin.

      Reply
  • elokuu 17, 2011 at 6:16 pm
    Permalink

    Entäs klassinen ratsastus? Eikö siinä pyritä käyttämään vain yhtä apua kerrallaan?

    Reply
    • elokuu 18, 2011 at 1:40 pm
      Permalink

      Minulla ei ole kokemusta klassisesta ratsastuksesta joten en osaa sanoa, mikä ideologia siinä on taustalla. Yritän perehtyä aiheeseen ja selvittää!

      Reply
  • marraskuu 29, 2011 at 2:24 am
    Permalink

    Täytyy kyllä nostaa sulle hattua! Tekstisi aukaisevat silmiä, ainakin minun ja laittavat ajattelemaan. Olet erittäin hyvä kirjoittaja (:

    Reply
  • heinäkuu 16, 2012 at 3:02 pm
    Permalink

    Mielestäni erittäin asiallinen kirjoitus. Nykyään on saatavissa tietoa valtavasti mutta harvalla on aikaa ja tai halua etsiä sitä. Pinttyneet asenteet estävät meitä avaamasta silmiä.

    On suorastaan järkyttävää huomata miten pienillä yksinkertaisilla asioilla hevosen kanssa yhteistyö pelaa kun löytää sille tielle. Itse olen tutkinut ja testannut centered riding -, klassisen, western oppeja saksalaisen lisäksi.
    Suosittelen avaamaan silmät. Kehittyy pidemmälle ja hevoset pysyy terveinä ja yhteistyöhaluisina.

    Reply

Mitä mielessä?