Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Ärsyttää, että jossain vaiheessa vedetään esiin hei se on vain eläin-kortti. Vain eläin-kortilla perustellaan yleensä niitä asioita, jotka ovat perseellään, mutta joita ei haluta/pystytä/jakseta parantaa. Esimerkiksi: eläinlääkäri maksaa 300 €. Hei se on vain eläin, kyllä se pärjää. Tai: se olisi tyytyväisempi lajitoverin kanssa. Hei, se nyt on vaan kani/kissa/marsu, kamoon. Tai: eläin tuntee kipua, pelko ja ahdistusta. Hei, nyt nyt, sillä on ruokaa kupissa ja sitäpaitsi se nyt on vain eläin. Se on eläin, joka ei kykene ajatteluun tai ei muodosta “ajatusketjuja”. Se ei pysty miettimään tulevaisuutta tai tekojensa seurauksia. Se tarvitsee vahvan johtajan, koska sen päässä pyörii vain yksi ajatus: seuraa johtajaa.

Sitten niissä tilanteissa, joissa vain eläin-korttia tarvittaisiin, se on syvällä taskussa jemmassa. Se ei todellakaan ole vaistojensa varassa harhaileva viaton luontokappale. Se ihan varmasti vittuilee, katuu, kostaa, osoittaa mieltään, protestoi, on syyllinen ja tietää sen. Se tahallaan naukuu ovella, tahallaan paskoo sänkyyn ja pissaa pyykkikoriin. Se tahallaan kieltäytyy menemästä traileriin ja oikein laskelmoi, milloin saa ratsastajan heitettyä selästään. Yhtäkkiä eläin kykeneekin laskelmoimaan, suunnittelemaan, yhdistämään asioita toisiinsa ja järkeilemään. Se kykenee suunnittelemaan vallankaappausta ja yrittää ottaa valtaa ihmisiltä. Eli se a) tietää mitä valta on ja b) sillä on näkemys siitä, miten se kaapataan.

Kukkahatuille naureskellaan ja lemmikinomistajia syyllistetään kun he inhimillistävät eläimiä. Okei, monissa hyvää tarkoittavissa asioissa eläin kärsii siitä, että siihen suhtaudutaan kuin ihmiseen. Esimerkiksi jos eläimen ei anneta toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä. Jos ajatellaan ihan oikeasti, että se heponen arvostaa enemmän niitä ruutukuoseja kuin lajitovereita tai jotain vastaavaa. Minusta kuitenkin yhtä iso ongelma on inhimillistäminen “huonoissa jutuissa”. Ihan jo termit, mitä eläimistä käytetään ns. ammattilehdissä tai ammattilaisten suusta, ovat lähtökohtaisesti inhimillistäviä, eli termejä, joilla kuvataan ihmisen ominaisuuksia. Kuten: itsepäinen, hankala, iso ego, voimakastahtoinen, vahvaluonteinen (ja vain odottaa murtamista), laiska, kovapäinen, asennevammainen, työmoraali kohdillaan, työnarkomaani, työorientoitunut…

Kysyn vaan, miksi siitä on tehty niin hirveä numero, että eläimiä kohdellaan kuin ihmisiä – niillä on omat paikat ruokapöydässä ja niistä maalautetaan muotokuvia. Ja samaan aikaan ollaan hiirenhiljaa siitä, että niitä kohdellaan kuin ihmisiä, pidetään niitä laskelmoivina, vittuilevina, kostonhaluisina, laiskoina tai kovapäisinä.

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Mitä mielessä?