Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

Olen mestari selittämään asioita. En voi tehdä sitä ja tätä kun ei ole kenttää. Ei ole varusteita tai sopivaa säätä, ei valoa eikä sopivaa pohjaa. Milloin mikäkin estää minua ratsastamasta hyvin tai kouluttamasta hevosiani ratsain. En ole voinut opettaa varsalle rokottamista tai siruttamista, koska en voinut tietää, että tunnistaja voi tarttua varsaa korvasta. Milloin hevonen on väsynyt tai levoton, milloin taas syy löytyy jostain muualta. Kaikki menisi useimmiten juuri täydellisesti, ellei joku ulkopuolinen henkilö tai hevonen pilaisi kaikkea.

Muutaman hevosurheilun selattuani huomasin, etten suinkaan ole ainoa selittäjä. Kilpailut menivät pieleen, koska hevonen ei ollut kunnolla verrytelty ja koska järjestäjä teki virheen. Suomalaisia ratsastajia on kohdannut uskomaton epäonni aiemminkin; hevoset jumiuttavat itsensä tai sairastuvat tai törttöilevät muuten, vaikkapa varusteiden kanssa. Ratsastaja aina yrittää pelastaa sen mitä pelastettavissa on.

Selittely jatkuu myös valmentajien taholla. Kyllähän minä tekisin tulosta ja nostaisin meidät menestykseen, mutta kun. Kun meillä ei ole niitä hevosia. Meillä on maailman vanhimmat hevoset eikä rahaa investoida hyviin hevosiin. Liian optimaalinen lähtötilanne saattaisi olla valmentajalle suuri haaste, koska olisiko enää mitään muuta, mitä voisi osoittaa sormella paitsi se oma panos?

Selittely on meille kaikille tyypillistä. Se ei vain yleensä auta ketään. Voimme vaikuttaa vain niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Omaan toimintaan voimme vaikuttaa. Voimme hankkia rutiinia, apua jännitykseen ja kehittää taitojamme. Hevoseen voimme vaikuttaa jonkin verran. Muihin asioihin, kuten toisiin ihmisiin tai ympäristöön voimme vaikuttaa vain rajallisesti jos lainkaan. Jos toteaisin kylmästi, että mokasin, voisin parantaa toimintaani seuraavalla kerralla. Jos huomaisin, että olen epäonnistunut, voisin hankkia lisää tietoa asioista, joista en vielä tiedä. Voisin pyytää jonkun avuksi. Voisin kehittyä. Mutta niin kauan kuin vika on ympäristössä tai hevosessa voin vain päivitellä.

Selittelystä huolimatta – hyvää itsenäisyyspäivää!

 

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Mitä mielessä?