Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr

74 % koiranomistajista väittää, että heidän koiransa tuntee syyllisyyttä. Toiseksi eniten syyllisyyttä havaitsevat hevosenomistajat –  36 % hevosenomistajista väittää, että hevosensa tuntee syyllisyyttä. Syyllisyyttä nähdään tilanteissa, joissa eläin on toiminut ei-toivotulla tavalla (ihmisen mielestä) ja se näyttää katuvansa tai häpeävänsä tekoaan (ihmisen mielestä). Tilanne perustuu täysin tulkintaan, joka ei läheskään joka kerta ole täysin objektiivista.

Eläimillä on tunteet, se on selvää. Mutta kykeneekö eläin tuntemaan monimutkaisia tunteita, joiden tarkoituksena on vaikuttaa muihin tai saavuttaa jokin pitkän tähtäimen tavoite? En tiedä, mutta minusta on aika ristiriitaista, että toisaalta väitetään, että koira tarvitsee tiukat rajat ja johtajan ja kuitenkin samaan aikaan todetaan, että koira kyllä kokee syyllisyyttä omistajan poissaollessa repimästään roskapussista. Johtajuusajattelussahan usein aliarvioidaan eläinten älykkyyttä; aggressiivista käytöstä liioitellaan ja positiivista kanssakäymistä vähätellään. Yksinkertaistettu ja sekä ali- että ylitulkittu dominanssiteoria on otettu yhdeksi selittäväksi teoriaksi ihmisen ja eläimen välillä. Samaan aikaan eläin on siis vain yksinkertaiseen laumanjohtaja-ajatteluun kykenevä ja toisaalta äärimmäisen monimutkaisia tunteita, kuten syyllisyyttä tai häpeää tunteva. Samaan aikaan sitä tulee kohdella, kuten lajitoverit kohtelevat toisiaan (eli tulkintojemme mukaan liioitellun aggressiivisesti ja hyvin suoraviivaisesti), ja silti se “tietää” tehneensä väärin useita tunteja aiemmin, katuu potkaisseensa tai purreensa eläinlääkäriä ja häpeää käyttäytyneensä väärin. 

Kuulostaako yhtään ristiriitaiselta?

No, pakko myöntää että minusta tämä kuulostaa ristiriitaiselta. Tuppaamme ajattelemaan aina juuri niin kuin meille on siinä tilanteessa parhaaksi. Tosiasia on se, ettemme voi tietää mitä kaikkea eläimet ajattelevat. Oma valintamme on suhtautuminen käytökseen. Haluammeko nähdä pelkoreaktion tai vastustelun uhmana tai kapinana omaa egoamme kohtaan vai ehkä eläimen yrityksenä viestittää meille, että tilanne on sen mielestä epämiellyttävä? Haluammeko nähdä hajotetut roskapussit protestina tai pottuiluna vai kenties voisimmeko olettaa sen olevan seurausta stressistä, sijaistoimintaa tai sallittujen virikkeiden puutetta? Kumpi lähestymistapa tarjoaa paremmat edellytykset muuttaa asioita? 

Tutkijat havaitsivat, että syyllisen naaman esittäminen näyttää suojaavan koiria omistajan väkivaltaiselta käytökseltä. Mitä syyllisemmältä koira näyttää, sitä vähemmän sitä rankaistaan, koska ihminen olettaa ehkä koiran a) ymmärtävän tehneensä väärin ja b) katuvansa tekoaan. Tämä usein riittää meille ihmisille. Syylliseltä näyttäminen voi olla koiran yksi tapa välttää konflikteja, mikä on jälleen yksi osoitus sosiaalisesta älykkyydestä. Koska kaikesta huolimatta, eläimet eivät halua riidellä kanssamme. Toivottavasti me ihmisetkin oppisimme, että jokainen väärä ele ei ole henkilökohtainen loukkaus. 

J. Hecht et al., 2012, L. Ostoji´c et al., 2015

 

Jaa artikkeli: Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInDigg thisShare on RedditShare on Tumblr
Jaana on EmailJaana on FacebookJaana on Linkedin
Jaana
Eläinten käytösneuvoja BSc, MSc @ Eläinkoulutusblogi
Uhittelu, ryntäily, merkkailu, rikkinäiset esineet... lista on loputon. Silti eläinten käytösongelmiin löytyy lähes aina ratkaisu jonka avulla voitte elää rakkaan lemmikkisi kanssa sulassa sovussa monia onnellisia vuosia. Olitpa sitten koiran-, kissan- tai hevosen omistaja, olet tervetullut blogiini josta löydät lisää ohjeita kuinka se tapahtuu!

Mitä mielessä?