Jos kymmenelle koiralle heittää pallon, jokainen niistä todennäköisesti lähtee sen perään. Tätä ei tarvitse harjoitella.

Kymmenestä koirasta kohtuullisen moni juoksee pallon luokse ja ottaa sen suuhunsa. Tätäkään ei tarvitse yleensä erikseen kouluttaa.

Osa koirista juoksee pallo suussaan kohti omistajaa. Tätä täytyy joskus, koirasta riippuen, harjoitella.

Vain erittäin harva koira palauttaa pallon omistajan käteen harjoittelematta. Koiran täytyy oppia, että pallon palauttaminen on kannattavaa, jotta se alkaa niin toimia.

Pallon heittely vain heittelyn vuoksi treenaa koirassa jo muutenkin sen vahvoja puolia. Liikkuvien asioiden perässä juokseminen vahvistuu. Lisäksi pallon tai kepin heittelyyn liittyy usein kierroksien kasvu, mikä ei läheskään aina ole tavoiteltava tila. Koira, joka käy kierroksilla jatkuvasti tai usein, saattaa stressaantua. Koira voi kiihtyessään kehittää sijaistoimintoja, kuten hännän jahtaamista tai se voi rauhoittaakseen itseään pureskella huonekaluja rikki.

Juuri minkään koiran kanssa ei kannata harjoitella asioita, jotka ovat niille muutenkin helppoja. Tällaisia ovat rodusta riippuen juuri sellaiset asiat, jotka tulevat koiralta tavallaan luonnostaan ja ovat ns. itseään vahvistavia; haukkuminen, asioiden jahtaaminen, vahtiminen jne. Kannattaa sen sijaan harjoitella niitä asioita, jotka ovat vaikeita. Helposti kierrostavan koiran kanssa kannattaa harjoitella malttia ja keskittymistä vaativia asioita mieluummin kuin kierroksia nostattavia asioita.

Malttia ja keskittymistä sekä pään väsytystä voi harrastaa vaikkapa esine-etsinnällä tai jäljestämällä. Molemmat asiat on helppo kouluttaa koiralle. Esine-etsintä on noudon kautta taaksepäin ketjuttamalla koulutettuna aivan eri asia kuin pallon perässä järkeä vailla juokseminen.

Voisi sanoa, että kaikki sellainen tekeminen, jossa mikä tahansa eläin joutuu keskittymään ja ratkomaan ongelmia, on hyvää tekemistä. Kierrostaminen voi näyttää siltä, että eläin nauttii vaikka se voi tosiasiassa olla stressaantunut kiihtymyksestä. Lisäksi kovilla kierroksilla käyminen näkyy yleensä muuallakin kuin alkuperäisessä tilanteessa – käytös ja tunnetila voivat yleistyä ei-toivottuihin paikkoihin.

Sama pätee hevosiin. Se on eri asia lähteä käsistä ilman tolkkua kuin olla reipas ja suorittaa tehtäviä mielellään.

Leimakirves laulaa. Eläimiä leimataan pitkiksi ajoiksi yksittäisten tapausten perusteella. Kerran potkaissut hevonen on se hullu, kerran purrut koira on vaarallinen.

Eläin voi käyttäytyä aggressiivisesti useasta eri syystä, joita on esitelty kirjoituksessa ”Aggressiivinen?”

Eläimen käytöstä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaan pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen tilanneanalyysiin. Parhaiten eteenpäin päästään, kun pohditaan seuraavia asioita:

  1. Täytyy analysoida, millaista aggressiivinen käytös on ja missä tilanteessa eläin käyttäytyy aggressiivisesti
  2. Onko taustalla selkeää syytä?
  3. Onko ylläpitävää tekijää?

On eri asia, puolustaako eläin jälkeläisiään vai leikkiikö se. Tai oliko isku alun perin tarkoitettu jollekin muulle kuin omistajaparalle. Tai eivätkö eläimet vain pidä toisistaan vai onko niillä resurssipulaa.

Ja kannattaa muistaa, että kuten kuka tahansa ihminenkin, jokainen eläin voi tarpeen tullen käyttäytyä aggressiivisesti.

31 Belgian armeijan työkoiraa testattiin aggressiivisuutta mittaavalla kokeella. Kokeessa oli samoja elementtejä kuin luonnetesteissä; yllättäviä ääniä sekä eriasteista uhkaa koiralle. Koska koirat olivat koulutettuja työkoiria, niiden ei odotettu olevan aggressiivisia. Kävi kuitenkin ilmi, että yllättävän moni koira oli pelokas ja aggressiivinen. Koirien ohjaajat vastustivat koirien testaamista; lähes kaikki ohjaajat väittivät ettei koira ole tottunut vieraisiin ihmisiin. Tämä oli yllättävää, sillä kaikki koirat asuivat ohjaajiensa kotona ja tavallisen perhe-elämän keskellä.

Nimen omaan pelokkuus ja pelon aiheuttama aggressiivisuus nousi merkittävästi esiin tutkimuksessa. Näin siitäkin huolimatta, että pelokkuus on yksi yleisimmistä syistä hylätä koiria koulutuksesta. Vaikka koiria hylätään runsaasti pelokkuuden takia, silti liki 84 % testatuista koirista käyttäytyi pelkoaggressiivisesti.

Tutkimuksen tulosten perusteella Belgian armeijan koirakoulutuksessa olisi melkoisesti parannettavaa. Pentujen sosiaalistaminen on tärkein yksittäinen keino välttää vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa pelkoa. Lisäksi rankaisuun perustuvat koulutusmenetelmät saattavat lisätä koiran pelkoa ja aggressiivisuutta entisestään.

Belgian armeijan tämänhetkinen politiikka pentujen hankinnassa sivuuttaa erittäin tärkeän sosiaalistumiskauden (3-12 viikon ikä) kokonaan – pennut hankitaan vasta tämän jälkeen. Pennun hankkijan tulisi tavalla tai toisella varmistua siitä, että koira sosiaalistetaan asianmukaisesti.  Lisäksi jo aggressiivisesti käyttäytyvän koiran ohjaajalle tulisi tarjota käyttäytymiskoulutusta, jotta koiran käytöstä voitaisiin tehokkaammin muokata.

Haverbeke, De Smet, Depiereux, Giffroy, Diederich; (2009),’ Assessing undesired aggression in military working dogs’, applied animal behaviour science 117: 55-62.

Koira on sosiaalinen eläin, joka käyttää rauhoittavia eleitä päivittäin rutiininomaisesti. Rauhoittavien eleiden tarkoituksena on välttää uhkaavien tilanteiden eskaloitumista yhteenotoiksi, jotka pahimmillaan saattavat johtaa loukkaantumisiin.

Päinvastoin kuin usein luullaan, eleillä ei ole mitään tekemistä alistumisen tai dominanssin kanssa. Kyseessä on yksinkertaisesti koirien välinen viestintä ilman asemasidonnaisuutta. Mikäli vastapuoli ei reagoi koiran tyynnyttely-yrityksiin, siirrytään usein seuraavalle tasolle tikapuilla. Näin ollen aggressiivisuutta esiintyy niissä tilanteissa, joissa vastapuoli johdonmukaisesti ymmärtää väärin tyynnyttely-yritykset tai jos yritykset ovat tehottomia.

Tikapuiden vaiheet saattavat kestää vain millisekunteja, mutta yleensä ne ovat kuitenkin havaittavissa. Mikäli näitä eleitä osattaisiin tulkita paremmin, voitaisiin välttää monet niinkutsutuista ”ennalta arvaamattomista” aggressiivisista hyökkäyksistä sekä koira-koira että koira-ihminen-tilanteissa. Koiralla tulee olla tietyt valmiudet näiden eleiden oikeaan käyttöön, sen on saatava pentuna ja aikuisenakin harjoitella niitä. Myös omistajien tulisi huomata koirastaan rauhoittavat eleet ja vastata niihin korrektilla tavalla, eli lopettamalla epämiellyttävä tilanne. Hyvin hyvin usein omistaja ottaa koiran tyynnyttely-yritykset henkilökohtaisina loukkauksina ja vastaa niihin huutamalla entistä lujemmin, ravistelemassa tai muuten kurittamalla.

Miten koira voisi osata olla muiden koirien kanssa, jos kotioloissa tai harjoituskentällä omistaja ei anna mahdollisuuksia käyttää rauhoittavia eleitä oikein? Koiralta ei voi odottaa yhtään enempää kuin mihin sillä on edellytykset.

(Shepherd, K 2009. BSAVA Manual of Canine and Feline Behaviour, 2nd edition.pages 13 – 16. Editors Debra F. Horwitz and Daniel S. Mills).

Japanilaistutkimuksen mukaan yleisesti koirien aggressiivisuuden käsittelyyn käytetyt SD (systematic desensitization) ja CC (counter-conditioning) ja etenkin näiden yhdistelmä (SDCC) on teoriassa toimiva, mutta vaatii tarkkuutta käytännön toteutuksessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta aggressiivista koiraa ja niiden käyttäytymistä muokattiin käyttämällä menetelmänä SDCC:tä. Toinen koirista oli aggressiivinen muille koirille ja toinen tuntemattomia ihmisiä kohtaan.

Koulutustilanteessa koehuoneeseen tuli joko vieras koira tai vieras ihminen – tällöin koekoiria palkittiin makupaloilla. Etäisyys, johon koekoirat ”päästivät” vieraan koiran tai vieraan ihmisen, mitattiin ennen koulutusjaksoa, sen aikana ja sen jälkeen.

Tässä kokeessa ei saatu hyviä tuloksia käyttämällä SDCC:tä. Itse asiassa, etäisyys, jolla koirat osoittivat aggressiivisuutta, oli pidempi koulutusjakson jälkeen kuin sitä ennen. Menetelmä on yleisesti käytetty esimerkiksi pelkotilojen käsittelyyn tai aggressiivisuuteen, mutta sen tuloksellinen käyttö vaatii harkintaa, olosuhteiden hallintaa sekä kykyä valita kullekin koiralle oikeat ärsykkeet harjoituksiin.

Yoshie Kakuma, Natsumi Kinoshita, (2010), ’AN EXPERIMENTAL CASE STUDY OF TWO AGGRESSIVE DOGS: THE EFFECTIVENESS OF A BEHAVIORAL MODIFICATION PROGRAM USING SYSTEMATIC DESENSITIZATION AND COUNTER-CONDITIONING’ Teikyo University of Science & Technology, Department of Animal Sciences.

Koirien ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä koiran eleillä on suuri rooli.

Eräässä tutkimuksessa (Tami & Callagher, 2009) näytettiin kuudellekymmenelle osallistujalle videoklippejä koirista. Osallistujissa oli mukana koiranomistajia, eläinlääkäreitä, kouluttajia sekä tavallisia ihmisiä ilman koirakokemusta. Tarkoituksena oli selvittää miten ammattilaisten ja ei-koiraihmisten sekä sellaisten ihmisten, joilla oli koira, muttei koulutusta, tulkinnat koirien käyttäytymisestä poikkeaisivat toisistaan.

Tutkimus osoitti, että pitkä kokemus koirien kanssa ei takaa sitä että osaisi tulkita koirien eleet oikein. Helpoiten tunnistettuja käytöksiä olivat ystävällisyys, pelko, välinpitämättömyys ja leikkiinkutsu. Vaikeimmin tulkittavia käytöksiä olivat aggressiivisuus, luottamus sekä oikea leikki.

Osallistujat pitivät koiran hännän liikkeitä yleisimpinä käytöstä kuvaavina tekijöinä. Lisäksi koiran käytöstä kuvailtiin usein kokonaisvaltaisesti: ’koira haluaa jotakin’ tai ’koirasta tuntuu joltakin’. Haukkuminen yhdistettiin usein aggressiivisuuteen.

Leikkikäyttäytyminen on ollut kautta koiran historian yksi tärkeimmistä jalostusperusteista, siksi on ymmärrettävää että se on myös helposti tulkittava – leikkiinkutsu on lisäksi näyttävä ele. Valitettavaa koirien kannalta on se, että leikkiminen ja aggressiivisuus sekoitetaan usein toisiinsa ja leikki estetään – leikki opettaa koiralle koirien kieltä ja siihen kuuluu ajoittain rajuilta näyttävät otteet. Kokeneilla koiraihmisillä on paljon tietoa, mutta eläimen käyttäytymisen tulkitsemiseen ja analysoimiseen tarvitaan jonkin verran myös teoriatietoa. Mikäli koirasi on mielestäsi aggressiivinen, käänny ammattilaisen puoleen.

Miten sitten erottaa oikean aggressiivisuuden leikistä? Jean Donaldson tarjoaa tähän hyvät mittarit kirjassaan ’Oh, Behave (2008)’, kyseessä on leikki jos:

  • Iskuja säästellään
  • Roolit vaihtuvat ajoittain

Hyvä kirja, kannattaa lukea!