Koiran turvallisuudentunne suhteessa tehtävään

Haisteleeko koira maata, vaikka sen pitäisi tarjota jotain temppua? Lähteekö se omille teilleen merkkailemaan vaikka nyt pitäisi olla yhteinen hauska koulutushetki? Tekeekö koira outoja virheitä tai kipsaantuuko se kesken treenin?

Saako koira sitä mitä se odottaa?

Jokainen koira suhtautuu asioihin eri tavoilla, se on kaikille selvää. Otamme usein hyvin tarkasti huomioon ympäristön häiriöt ja suunnittelemme treenit hyvin, jotta onnistumisia tulisi helposti. Kuitenkin toistuvasti huomaan itse, kuinka meille niin pieni asia on koiralle valtavan suuri ja aiheuttaa monelle koiralle valtavia haasteita harrastuksessa tai uusien asioiden opettelussa.

Tämä asia liittyy palkkaan ja palkkaamiseen. Kysytään koiralta -koulutuspäivissä on toistuvasti huomattu, miten tärkeää koiralle on saada juuri se palkka mitä se ajattelee. Kyllä koira tietää, mikä pallo tai patukka kouluttajalla on taskussa tai selän takana ja se tietää tarkalleen mitä ruokaa taskusta löytyy.

Ristiriita koiran odotusarvon ja toteutuneen palkan välillä voi aiheuttaa valtavia pettymyksiä – ei pelkästään palkkaamatta jättäminen tai palkkion mahdollisuuden poistaminen, joista usein puhutaan.

Motivaation puutetta vai sisäistä konfliktia?

Koira keskimäärin harvoin kärsii motivaation puutteesta. Jos palkka on kunnossa, ei pitäisi olla mitään estettä toiminnalle. Koira voi kipsata pelkästä odottelusta, vaikka kukaan ei pyydä tai vaadi mitään – mikäli koiralta puuttuu turvallisuudentunne suhteessa tehtävään, se näkyy tavalla tai toisella.

Tyypillinen tilanne, johon voidaan päätyä kun opettelu junnaa paikallaan, on sellainen, että kaikki ruoka annetaan kyseisestä tehtävästä. Otetaan esimerkiksi kapulan pito, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on valtavan haastava tehtävä monelle koiralle. Omistaja tekee yleensä kaikkensa, jotta tilanne ratkeaisi ja koiran näkökulmasta se voi (persoonasta riippuen) johtaa konfliktin kasvamiseen.

Ajattelen, että näin yksinkertaiseen tehtävään voi liittyä todella suuri painostuksen mahdollisuus. Olen itse oikea mestaripainostaja, saan itseni jatkuvasti kiinni siitä, että olen niin innoissani jostain, että toive koirankin innostumisesta muuttaa tilannetta painostavaan suuntaan.

Itse olen sitä mieltä, että kipsaavaa koiraa ei auta se, että oikeita vaihtoehtoja on vain yksi. Mielestäni paremmin toimii se, että koiralle annetaan aina useampia vaihtoehtoja, mikä tuottaa koiralle enemmän tilaa ja aikaa toimia suhteessa tehtävään.

Miten voi antaa tilaa oivaltaa?

Millä tavalla herkästi kipsaavaa koiraa voi auttaa? Mitä voi tehdä jos vaikkapa kapulanpito on saastunut, ja koira jo hylkii kapulaa?

Suosittelen kokeilemaan vaihtoehtojen laajentamista kaventamisen sijaan. Meille ihmisille on helppoa se, että ongelman kohdatessamme keskitymme vain siihen. Ongelma on helppo käsittää, se on usein hyvin konkreettinen ja jotenkin helposti lähestyttävä. Siihen on helppo tarttua, mutta onko ongelmaan jumittaminen koiran kannalta tuottavin ratkaisu?

Mikäli koiralla liittyy asiaan paine tai sisäinen konflikti, se tuskin helpottaa kun toimintaa ajetaan väkisin tai suosittelemalla tai odottamalla läpi. Koiran turvallisuudentunne suhteessa tehtävään muodostuu sen kokemushistorian kautta, eikä kyse ole ihan yksinkertaisesta asiasta. Alussa ollaan heikoilla jäillä, kun tehtävä on uusi. Kuitenkin tehtävän lisäksi tilanteeseen liittyy ihminen ja hänen ennakoitavuutensa. Mitä enemmän tulee sählinkiä, kuten käsi käy taskussa ja palkkaa ei tulekaan tai epäröidään voiko tästä nyt palkata tai muuta vastaavaa, sitä heikompi turvallisuudentunne tehtävää kohtaan muodostuu.

Turvallisuudentunteen puute ei tarkoita tässä kohtaa sitä, että koiraa uhkaisi jokin vaara, vaan kyse on koiran omasta ajatuksesta suhteessa tehtävään. Mitä enemmän tehtävään liittyy mahdollisuuksia, tilaa toimia ja ihmisen ennakoitavuutta, sitä helpompaa koiran on tehtävälle heittäytyä.

Koiralle voi antaa tilaa monella tavalla. Yksi tapa on lisätä onnistumisen mahdollisuuksia, eli laventaa harjoitusta. Toinen tapa on lisätä koiran hallinnan tunnetta harjoituksen sisällä. Kolmas tapa on rakentaa uudet kulissit. Katso videolta lisää harjoituksen laventamisesta!

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kymmenen vinkkiä parempaan suhteeseen hevosen kanssa

Tiesitkö, että kahden yksilön välinen suhde on mitattava asia? Ja sitä voi rakentaa tietoisesti monella arkipäiväisellä asialla. Suhteen laadusta ja rakentamisesta on vastuussa aina ihminen, eikä sitä voi sälyttää hevosen niskoille. Tämä on toisaalta lohdullista ja samaan aikaan raadollista. Lohdullista siksi, että suhde on prosessi, jonka suuntaa on aina mahdollista muuttaa. Raadollista siksi, että hermojen menetykset ja turhautumiset eivät kuulu hyvään suhteeseen ja niiden välttäminen edellyttää keskivertoa parempaa itsehillintää ihmiseltä.

Jos haluat mitata suhdetta hevosen ja itsesi välillä, voit ensin käydä läpi, millä tavalla itse hevoseesi suhtaudut. Miten siitä ajattelet ja mitä siitä puhut. Mihin hevosen toiminnassa luotat ja mihin et. Jos negatiiviset asiat nousevat esille, niihin keskittyy yhä enemmän ja silloin niiden merkitys kasvaa.

Entä miten hevosen suhdetta tiettyä ihmistä kohtaan voi mitata? Aivan samoin periaattein. Kuinka paljon hevonen viettää kanssasi aikaa, jos sillä on vapaus valita? Millä tavalla se seurassasi on? Kuinka hyvällä tuulella hevonen on kanssasi? Mitä se sinusta ajattelee? Hevonen on siinä mielessä helpompi tulkittava kuin ihminen, että se harvemmin valehtelee tai jonkun mieliksi värittää.

Vielä jokunen aika sitten oli vallalla ajatus siitä, että hevosen ja ihmisen suhde on hierarkkinen. Tämä on ihmisten suosikkiajatus, koska silloin eläin on aina alempana meitä ja sen tehtävä on totella. Tällä voi perustella myös kovakouraiset kurinpalautukset ja “kyllä sen täytyy” ja “se ei koskaan saa” – ajatusmallit. Mikä erottaa mitattavalla tavalla kunnoituksen pelosta? Haluatko että hevonen välttelee sinua vai pyrkii luoksesi? Saat ihan itse päättää, minä perehdyn tässä kirjoituksessa positiivisen suhteen luomiseen.

Millä tavoin suhdetta voi sitten parantaa?

Suhde on kahden yksilön välille rakentuva side, jota rakennetaan jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Näin ollen jokainen vuorovaikutustilanne on merkityksellinen. Miten vuorovaikutustilanteessta saadaan aina hevosen kannalta positiivinen?

Konstit on monet.

Jäsenenä näet kymmenen aiheeseen liittyvää videota, joissa esitellään konkreettisia ja helppoja tapoja suhteen parantamiseen.

1. Yhdistä itsesi ruokaan ja muuhun mukavaan

Tutkimusten perusteella tie hevosen sydämeen käy nopeiten ruuan avulla. Ruoka on hevosen elämän keskiössä; sen huomaa jokainen jos on toiminut nälkäisen hevosen kanssa (hengenvaarallista) tai kokeillut käyttää palkkiona porkkanaa. Äkkiä hevonen muuttuu lohikäärmeeksi ja passiivinenkin ruuna löytää liekin ja sitten alkaa kouluttajaa kaduttaa. Ruoka on perustarve, joten sillä ei kannata leikkiä. Varmista, että hevonen saa riittävästi korsirehua ennen kuin alat käyttää ruokaa palkkiona. Ruuasta palkkiona tulee herkästi supervihje, mutta sitä voi purkaa monin fiksummin tavoin kuin huonontamalla palkkaa tai lopettamalla koulutus siihen.

Video: mitä tehdä kun hevonen innostuu makupaloista
Video: anna hevosen valita palkka

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

2. Lisää hevosen hallinnan tunnetta

Hallinnan tunne syntyy luottamuksesta ja ennakoitavuudesta. Se syntyy sekä suhteessa ympäristöön että suhteessa ihmisiin. Hallinnan tunne suhteessa ihmisiin tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hevonen oppii tuntemaan millä tavalla ihminen toimii tietyssä tilanteessa. Hevonen pitää siitä, että ihminen pitää kiinni tavoistaan; silloin ihminen on helpommin luettavissa. Vielä parempi on se, jos hevonen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ihmiseen. Itse en enää edes ajattele kouluttamista niin, että hevonen on objekti, jota siedätetään ja vastaehdollistetaan. Lähden aina siitä, että hevonen on subjekti, joka osallistuu. Vastuu osallistamisesta on ihmisellä.

Video: kysytään hevoselta: letkutus
Video: kysytään hevoselta: omaehtoisuus käsittelyssä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

3. Anna hevoselle valinnanvapautta

Vapaus valita lisää aina hyvinvointia. Mekin olemme tyytyväisiä heti, kun on sekä kahvia että teetä. Samoin hevonen – sitä ei tarvitse vapauttaa luontoon eikä sille tarvitse (eikä ehkä kannata) antaa vapaita käsiä, mutta sille kannattaa antaa pohdittuja ja järkeviä vaihtoehtoja. Hevonen on oman hyvinvointinsa paras kokemusasiantuntija. Se tietää, miltä mikäkin asia tuntuu ja mikä tänään toimii ja mikä ei. Parhaimmillaan hyvät valinnat vievät suhdetta eteenpäin suurin harppauksin, koska hevonen oppii siihen, että sinä olet portti kaikkeen hauskaan. Mistä hevosen voi antaa päättää?

Video: opeta hevonen aloittamaan harjoitus
Video: anna hevosen valita kahden tempun välillä
Video: opeta hevonen kertomaan, haluaako se loimen vai ei

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

4. Löydä hevosen aito motivaatio

Mitä eroa on motivaatiolla ja aidolla motivaatiolla? Esimerkiksi nälkäisellä hevosella voi olla motivaatio tehdä mitä tahansa temppuja ruuan eteen, mutta onko sillä aito motivaatio? Aito motivaatio on kouluttajan vastuulla – hevoselle pitäisi pystyä antamaan riittävästi hyviä syitä toimia kouluttajan toivomalla tavalla. Uhkailu tai kiristys tai perustarpeilla leikkiminen eivät mielestäni tuota toimintaan aitoa motivaatiota, vaan se täytyy rakentaa muuta kautta. Yksi tapa on se, että lähdetään ruokkimaan ja kasvattamaan jotain alkua, joka on jo olemassa. Silloin ei ole pelkoa väärin tekemisestä, vaan tavoitteena on kaataa bensaa liekkeihin ja saada hevonen itse aktiiviseksi.

Video: hevosen motivaatio liikkumiseen
Video: lisää vauhtia ratsain
Video: lisää vauhtia maasta

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Sujuva arki – heinäkasapalkka toimii monessa tehtävässä

Haluaisitko palkita hevostasi enemmän, mutta et halua juosta koko ajan toimittamassa sille porkkanaa? Haluaisitko saada hevoseen ruuan avulla myös vauhtia, täysin ilman keppiä?

Hevosten kanssa jäädään usein junnaamaan palkkaamisen suhteen – homma ei etene ja nami tulee aina samasta tehtävästä. Tyypillisin tapa palkita hevosta on taskusta kaivettava nami, ja siinä ei luonnollisesti ole mitään vikaa. On myös muita tapoja palkita.

Mitä jos hevoselle laittaa keskelle pihaa heinäkasan? Mitä se silloin tekee? Onko taskupalkka ainoa oikea, kun hevonen ei näe porkkanoita? Mitä eroa sillä on, haistaako hevonen porkkanat taskussa vai näkeekö se ne?

Kuvitellaan juoksuttamistilanne. Haluan itse toteuttaa sen omien arvojeni mukaisesti, mikä tarkoittaa:

– perustuu hevosen aitoon motivaatioon liikkua #aitomotivaatio
– tapahtuu ilman piiskaa niin että hevonen voi vaikuttaa #hallinnantunne
– tukee hevosen omaehtoisuutta #omaehtoisuus
– toteuttaa hevosen vapautta valita, koska sillä on silloin myös virikearvo #valinnanvapaus

Kukin voi itse miettiä, millä arvoilla lähtee mitäkin toimintaa rakentamaan. Omat arvoni asettavat toiminnalle lähtökohdat, joiden perusteella lähden juoksuttamista pohtimaan. Minulla on monia erilaisia vaihtoehtoja lähteä toteuttamaan tavoitetta; keskeistä on kuitenkin se, että saisin hevosen kulkemaan ympyrää erilaisilla nopeuksilla – se olisi toivottu lopputulos.

Kokeilin liinatilanteessa sellaista lähestymistapaa, että aloitin koko jutun palkasta, eli heinäkasasta. Näin sain poistettua kokonaan vetokilpailun kasalle; kun se oli jo alun perin sallittu, ei ollut mitään tarvetta hulluna kiskoa sinne ja sieltä pois.

Tämän käänteisen ajattelun kylkiäisenä sain itse ravia ja laukkaa tarjoavan aktiivisen hevosen.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi, niin näet myös videon, josta saat eväät heinäkasapalkan käyttöön juoksuttamisessa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Isoilla talleilla rutiinien voima kantaa yli paukuttelun ja kaiken muun. Kellontarkka arki on hevosille turva-ankkuri, joka muodostaa erittäin kestävän taustan erilaisille tapahtumille. Pihatto on monessa suhteessa kiva asia, mutta hevosten kokema valinnanvapaus ei välttämättä auta pelottavissa tilanteissa vaan pihattohevosille täytyy rakentaa turva-ankkurit erillisinä.

Pihaton idea perustuu siihen, että hevonen on tyytyväisempi kun se saa päättää kenen kanssa touhuaa, missä oleilee ja milloin puuhastelee mitäkin. Idea on yksinkertainen ja se perustuu siihen, että hevosen valinnanvapaus lisääntyy ja hevonen saa päättää elämäänsä liittyvistä asioista. Riippuen hevosen taustasta sopeutuminen pihattoon voi ottaa aikaa. Voisi kuvitella, että muuttopäivästä alkaen hevonen olisi tyytyväinen, mutta näin ei välttämättä ole – vapaus verrattuna rutiineihin voi aiheuttaa hevoselle stressiä.

Hevoset sopeutuvat yksilöllisesti pihaton vapauteen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pihatto ei suinkaan tee hevosta onnelliseksi itsessään, vaan tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen vaikuttaa moni muukin asia. Stressitilanteessa asukeista alttiimpia ovat ne, jotka vasta opettelevat vapautta.

Mitä pihatossa kannattaa huomioida ennen aattoa?

1. Miten hevoset reagoivat paukkeeseen? Kokeeko joku hevosista paniikkia? Hakeutuvatko ne esimerkiksi ukonilmalla sisälle vai pihalle? Onko porukassa joku, joka lietsoo juoksemaan?

2. Mitkä edellisen kohdan reaktioista ovat potentiaalisesti vaaraksi? Stressitason nousu kuuluu hevosen elämään hetkittäisenä kokemuksena. Stressi tai pelko ei välttämättä johda vaaratilanteisiin joka kerta, ja silloin tilanne on hallinnassa. Vaaratilanteita ovat esimerkiksi hallitsematon juokseminen, josta saattaa seurata karkaaminen. Pelkäävä hevonen voi olla vaaraksi itselleen, muille hevosille tai ihmisille ja ympäristölle – kaikki toimenpiteet tähtäävät siihen, että vaaratilanteista ei tule.

3. Mitä voi tehdä etukäteen vaaratilanteiden välttämiseksi? Kulkeeko aidoissa sähkö? Pysyvätkö hevoset aidoissa kiihtyneinäkin? Pystyykö hevosia sulkemaan makuuhalliin? Onko mahdollista, että sulkeminen vain lisää paniikkia vai rauhoittaako sulkeminen hevosia? Onko hevosilla kokemusta kovista äänistä ja rätinästä? Kaikki mahdolliset vaihtoehdot on hyvä käydä läpi ja testata ajoissa.

4. Turva-ankkurit ja hevosen valmistelu. Olipa kyseessä iso stressi tai pieni stressi; uusivuosi tai kisareissu, hevosta kannattaa valmistella tilanteeseen. Valmisteluun kuuluvat oleellisena erilaiset turva-ankkurit ja perustarpeista huolehtiminen. Voit antaa hevoselle ajatuksia siitä, miten tilanne tulee menemään, vaikka aikaa olisi hyvin vähän.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi, niin näet videon jossa kerron, miten pihattohevosia voi valmistella stressaavaan tilanteeseen ja mitä kannattaa ottaa huomioon.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.