Hevosten pitäminen porukassa kannattaa monestakin syystä. Tässä muutama tutkimusten kautta perusteltu syy.

  1. Porukassa ne pystyvät toteuttamaan lajityypillisiä sosiaalisia tarpeitaan
  2. Ne kehittävät porukassa sosiaalisia taitojaan
  3. Ne liikkuvat porukassa enemmän, mikä parantaa suoliston toimintaa ja kehittää lihaksistoa
  4. Ne ovat porukassa helpommin käsiteltäviä kuin yksin pidetyt hevoset; mm. peruskoulutus on helpompaa ja turvallisempaa silloin, kun hevonen on porukassa
  5. Ne ovat porukassa vähemmän reaktiivisia, mikä parantaa myös ihmisen turvallisuutta

Kun hevosilta on kysytty kuinka tärkeänä ne pitävät sosiaalista kontaktia lajitovereihin, ne ovat kaikissa tutkimuksissa korostaneet vuorovaikutuksen tärkeyttä. Hevosten yhdistäminen ja tiiminmuodostusta ovat kuitenkin riskialttiita tilanteita. Vaikka eläin on perusluonteeltaan sosiaalinen, sitä ei voi valmistelematta heittää ryhmään.

Ongelman hevosten lajityypillisille pito-olosuhteille muodostavat tehokkuutta korostavat tallisysteemit. Tallien suunnittelussa huomioidaan yhä enemmän ympäristövaikutuksia ja työntekijöiden ergonomiaa, mutta edelleen valitettavan vähän hevosten lajityypillisiä piirteitä. Missä tahansa tallissa hevosten porukassa pitäminen ei onnistu, eikä sitä väkisin kannata yrittää. Kuitenkin monessa paikassa on puitteet kunnossa, tilaa riittävästi ja resurssit turvattavissa. Silloin voi miettiä, kannattaako asioita muuttaa ja kehittää hevosystävälliseen suuntaan.

Hevosten yhdistämisessä on monia huomioonotettavia seikkoja alkaen turvallisesta kohtaamisesta ja hyvästä suunnittelusta riskien minimointiin ja riittävien resurssien turvaamiseen ja sovun jatkumiseen yhdistämistilanteen jälkeen.

Liity blogin jäseneksi, niin pääset näkemään minun ja Minna Lindströmin keskusteluvideon (n. 18 min.) siitä, miten hevosia kannattaa yhdistää turvallisesti.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

 

Kohta on jälleen vieroitusaika edessä. Mitä vieroituksessa tapahtuu ja miten voit turvata varsalle parhaat mehdolliset eväät elämään?

Vieroitus on jopa yksi stressaavimmista kokemuksista hevosen elämässä, siksi on syytä pohtia miten sen suorittaa.

Yksi suuri muutos vieroituksessa on se, että varsan ruokavalio muuttuu täysin. Ruokavaliomuutos aiheuttaa jo sellaisenaan laihtumista, kasvun hidastumista ja suolisto-ongelmia.

Toinen stressaava tekijä on sosiaalisen ympäristön muutos eli valitettavan usein sosiaalinen eristäminen. Tamman helmoista yksittäiskarsinaan tai uuteen porukkaan on valtava muutos. Vieroitettavalle varsalle pitäisi tarjota sopivaa seuraa ennalta tutuista hevosista.

Kolmas stressitekijä on vieroituspaikan olosuhteet, joille varsa altistuu. Pihatto voi olla hyvä vaihtoehto, jos se mahdollistaa varsan toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Mihin tahansa latoon ei varsaa kannata lykätä; oma mielipiteeni on kuitenkin se, ettei varsapihatto tule paremmaksi 20 000 euron väkirehuannostelijalla, jos muut asiat ovat pielessä (liian pienet ulkotarhat, passivoiva ympäristö, huono porukka, jossa saa pelätä tai liian vähäinen käsittely).

Pihatto, jossa varsa saa olla hyvässä porukassa, saa syödä korsirehupainotteista ravintoa ja käyttää syömiseen paljon aikaa ja saa liikkua vapaasti, täyttää tarpeet melko hyvin.

Kävin Lopella tutustumassa kolmen ponin pihattoelämään. Ponit saivat hurjan tuloksen päivittäisessä omaehtoisessa liikkumisessa; päivittäin kilometrejä kertyi lähemmäs kymmenen.

Seurannassa käytettiin MyLogger- laitetta, joka tallensi ponin liikkeet esim. yön aikana. Kokonaismatkan lisäksi kuljetut reitit tallentuivat kartalle, josta voi jälkikäteen päätellä mikä ponia liikutti.

Maalaisjärjellä ajateltuna kymmenen kilometrin ekstraliikunnalla päivittäin täytyy olla vaikutusta hevosen terveyteen ja hyvinvointiin. Reippaan ratsastustunnin aikana hevonen voi liikkua vajaat kymmenen kilometriä; kuvittele siihen lisäksi toinen mokoma kävelyä sillä aikaa kun itse lepäät sohvalla.

Et tarvitse kallista kävelytyskonetta, kun muokkaat ympäristöä, jotta hevonen liikkuu mielellään. Tarvitset  ainoastaan luovuutta ja viitseliäisyyttä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Hevosten liikkuminen on yleensä hyvin rajoitettua. Niitä ratsastetaan, ajetaan tai talutetaan ja lisäksi ne ulkoilevat tarhoissa. Kesällä moni hevonen pääsee nauttimaan laitumesta, mutta talvi on pitkä aika seistä karsinassa tai tarhassa.

Rajoitettu liikkuminen aiheuttaa monia ongelmia: peruskunto voi alentua, onnettomuusriski kasvaa kun hevonen kerää tallissa seistessään kierroksia, käytösongelmat sekä käsittelyssä että karsinassa lisääntyvät jne. On useita tutkimuksia, joissa on havaittu vapaasta jaloittelusta – varsinkin porukassa, jossa mukana on myös sosiaalinen ulottuvuus – olevan runsaasti hyötyjä.

Haastankin kaikki hevosihmiset mittaamaan, kuinka paljon teidän hevoset liikkuvat omaehtoisesti. Mittaamiseen voi käyttää esimerkiksi gps-paikanninta. Mittaa oman hevosesi lukemat ja kerro ne muillekin.

Miten hevoset sitten saadaan liikkeelle?

Tehdään niille sellainen ympäristö, joka a) mahdollistaa ja b) houkuttelee liikkumaan. Liikkumaan houkutteleva ympäristö on sellainen, jossa eläimellä on jokin syy siirtyä paikasta toiseen. Mitä nämä syyt voisivat olla? Varjopaikka, vesi, ruoka, seura, lämpö, viileys, piehtarointialusta tai mikä tahansa, mitä hevonen kokee tarvitsevansa.

Paddock Paradise-videoita: http://paddockparadise.wetpaint.com/page/Paddock+Paradise+Videos

Saksalaiset ja sveitsiläiset ovat arvioineet, että vain 16 % hevosista pidetään ryhmissä ja pihattotyyppisissä ratkaisuissa, vaikka niiden on todettu vastaavan paremmin hevosten lajityypillisiä tarpeita kuin perinteisten karsinatallien.

Pihatolla ja pihatolla on kuitenkin eroa. Tutkimuksessa verrattiin hevosten aktiivisuustasoja karvalakkipihatossa ja aktiivipihatossa. Karvalakkipihatossa hevoset olivat porukassa ja saivat päättää ulkoilustaan. Aktiivipihatossa hevosille lisättiin erilaisia toiminnallisia alueita, kuten automaattiruokinta.

Aktiivipihatoissa hevoset olivat huomattavasti aktiivisempia kuin tavallisissa. Hevosen aktiivisuuteen näyttää vaikuttavan erityisesti mahdollisuus liikkumiseen. Liikkumiseen taas näyttävät vaikuttavan toiminnallisesti erilaiset osa alueet sekä ruokinnan tiheys.

Tehdäkseen pihatosta aktiivisen ei tarvitse välttämättä ostaa ruokinta-automaatteja. Voi olla, että pitkälle pääsee jo manuaalisellakin ruokinnalla ja järjestämällä muitakin virikkeitä ympäristöön.

Rose-Meierhöfer et al. (2010) Activity Behavior of Horses Housed in Different Open Barn Systems, Journal of Equine Veterinary Science, Volume 30, Issue 11 , Pages 624-634, November 2010