Moni koira syö kupin tyhjäksi sekunneissa. Sen jälkeen alkaa armoton paikkojen ratsaaminen – olisiko johonkin vielä jäänyt jotain murusia? Hotkiminen on koirille tyypillistä, mutta se jättää tyhjäkäyntiä koiran aikabudjettiin.

Mikäli koiralla ei olisi omaa ihmistä, joka hoitaisi ruokaa kuppiin, koira joutuisi työskentelemään enemmän ruokansa eteen. Se todennäköisesti kävisi naapurin tunkiolla ja muutaman muun naapurin roskiksilla saadakseen riittävän määrän evästä päivän aikana. Ruualla on taipumus aktivoida koiraa, se pistää eläimen kuin eläimen liikkeelle. Kupista hotkimisessa ei välttämättä ole muuta ongelmaa kuin se, mihin koira sitten aikaansa käyttää.

Syöminen näyttelee keskeistä roolia kaikilla eläimillä. Niiden elämä pyörii usein ruuan (tai lisääntymisen) ympärillä, koska riittävä ravinto on edellytys hengissä selvitytymiselle. Kotioloissakin kannattaa ruokailua pohtia siitä näkökulmasta, että voisiko siihen jollain tavalla käyttää mahdollista nykyistä puolta minuuttia enemmän aikaa. Näin varsinkin niissä tapauksissa, joissa koiralla on jotain ns. huonoja tapoja, eli se jahtaa, vahtii, tuhoaa ja niin edelleen.

Kupista hotkimista voi verrata kaurapuuron mättämiseen ja virikesyömistä vaikkapa pistaasipähkinöiden näpertelyyn. Kaurapuuroa voi syödä isoja määriä, koska se on tasalaatuista lapioitavaa tavaraa. Pistaasipähkinöihin taas pitää keskittyä, kun jokainen pitää avata ja ne pussin viimeiset sissit jäävät aina avaamatta, koska sormet eivät vain enää kestä enempää.

Koiralle pistaasipähkinöitä ei kannata antaa, mutta sen sijaan voi miettiä, millä eri tavoin ruuasta ja ruokintatilanteesta saisi virikkeellisemmän. Se rentouttaa ja rauhoittaa koiraa ja toisaalta helpottaa omaa hommaasi, kun voit yhdistää huvin ja hyödyn. Tässä kolme vinkkiä.

  1. Rullaa osa nappuloista fleecehuopaan. Ripottele nappulat fleecen päälle ja rullaa se löysäksi pötköksi ja koiran taidoista riippuen laita vielä solmuun. Aloittelijalle riittää, että fleecen taittaa kahtia. Pistaasipähkinäilmiö tapahtuu, kun koira viettää ruokansa parissa enemmän kuin kaksi minuuttia aikaa.
  2. Hajasijoita ruoka pihalle. Kourallinen nappuloita ruohikossa tai lumessa on taattu pistaasipähkinäilmiö. Mikäli et halua ruokkia suoraan maasta, voit sijoittaa ruuat vaikkapa pakasterasioihin ja piilottaa ne pihapiiriin, josta koira on helppo opettaa niitä etsimään.
  3. Tarjoa makua, rakennetta ja ruokarauha. Nappulat vastaavat kaurapuuroa. Heti kun annokseen lisää jotain uutta, syömisnopeus hidastuu. Pienikin ajallinen lisäys syömiseen käytettävään aikaan voi olla prosenteissa katsottuna merkittävä. Varsinkin monikoiratalouksissa kannattaa varmistaa kaikile koirille ruokarauha, jolloin vieressä hotkiva kaveri ei yllytä syömiskilpailuun ja sen jälkeen mahdollisesti riitelyyn. Pienikin uhka ruokailutilanteessa nostaa syömisnopeutta.

Kerro omat vinkkisi virikkeelliseen ruokailuun!

Virikkeellistäminen ja aktivointi. Niin hyödyllisiä kuin ne ovatkin, ne eivät kuulosta yhtä tärkeiltä kuin vaikkapa rokotus, terveellinen ruokinta tai elinympäristön puhtaus. Jotenkin termit kuulostavat kuitenkin harrastelijamaisilta.
Elinympäristön rikastamisella ja virikkeellistämisellä on todettu selkeitä fysiologisia vaikutuksia eläimiin. Vaikutusten taustalla on aina omaehtoisen motorisen käyttäytymisen tai toiminnan lisääntyminen. Tämä on hyvä muistaa, kun pohtii mitä virikkeellistäminen oikeastaan on. Se ei ole koiran juoksuttamista juoksumatolla, hevosen kävelytystä kävelykoneessa eikä muuta vastaavaa. Sen sijaan jyrsijöiden juoksupyörät ovat virikkeellistämistä. Miksi näin?

Mitä vaikutuksia onnistuneella virikkeellistämisellä sitten on eläimille?

  • Parempi muisti ja oppimiskyky
    • virikkeellistäminen parantaa muistin toimintaa erilaisissa oppimistehtävissä
  • Anatomiset muutokset
    • sekä virikkeet että motorinen harjoittelu lisäävät uusien neuronien määrää
    • virikkeellistetyillä jyrsijöillä on havaittu suurempia ja painavampia aivoja
    • hermosolut haarautuvat enemmän, synapseja muodostuu enemmän
  • Elektrofysiologiset muutokset
    • muutokset hippokampuksessa, tehostunut muisti
  • Kasvutekijät
    • solujen muodostus paranee
  • Välittäjäaineet
    • välittäjäaineiden toiminta (serotoniini, noradrenaliini, asetyylikoliini)
    • vaikutukset mielialaan
Elinympäristön rikastaminen kannattaa. Onhan se nyt selvää, että kopissa tai häkissä seivominen ja makaaminen ei voi olla kovin ”kehittävää”…
Henriette van Praag, Gerd Kempermann and Fred H. Gage, 2000, Neural consequences of environmental enrichment, Neuroscience, Nature reviews.