Hiekkalaatikkotrilogia osa 2 – miksi kissa ei käytä laatikkoa?

Hiekkalaatikkotrilogian ensimmäisessä osassa käsiteltiin hiekkalaatikon valintaa ja sijoittamista. Tässä kirjoituksessa käydään läpi syitä, miksi kissa ei käytä laatikkoa. Hiekkalaatikkosaagan kolmas ja viimeinen osa käsittelee hiekkalaatikko-ongelmien erottamista merkkailukäytöksestä.

Joka kymmenes kissa kärsii hiekkalaatikkostressistä, ja ongelma on yleinen syy luopua kissasta. Aina kun kissa lopettaa hiekkalaatikon käytön, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Kissalla saattaa olla kipuja tai sairaus, joka ongelman aiheuttaa ja on kissaa kohtaan reilua, että sairaus suljetaan taustalta pois.

Ennaltaehkäisy on paras tapa hoitaa hiekkalaatikko-ongelmia, koska kun ongelma on päällä, tilanne voi äityä sietämättömäksi ja jaksaminen tulee ongelmaksi. Ongelma voi alkaa hyvin pienestä syystä, joka ei välttämättä liity hiekkalaatikkoon mitenkään. Siksi ongelmia on joskus hankala ratkaista.

Vältä näitä virheitä!

Kissa ei näytä sairaalta, mutta se voi olla vakavasti sairas. Älä luota omaan arvioosi kissan terveydestä, koska kissa on erittäin taitava peittämään kivun. Älä jää odottelemaan, että ongelma ratkeaa itsestään. Muista, että kissa haluaa käyttää laatikkoa, ja jos se ei käytä, sillä on joku syy siihen.

Kissa tottuu laatikolla käydessään siihen, miltä hiekka (tai valitettavasti joku muu materiaali) tuntuu varpaissa ja hakee samaa tunnetta uudelleen. Mikäli hiekkalaatikolla käymisessä ei ole ongelmaa, älä muuta mitään! Äkillinen hiekan vaihto voi saada aikaan mittavan ongelmavyyhdin. Jos haluat vaihtaa jostain syystä hiekkaa tai laatikkoa, tee se ekstralaatikolla.

Pieni stressi tai jännite kahden kissan (tai kissan ja omistajan tai kissan ja koiran) välillä voi johtaa laatikon hylkäämiseen. Älä jätä tätä asiaa huomiotta, kun suunnittelet muutoksia kodin eläinkantaan. Tee yhdistämiset ja mahdolliset erottamiset minimistressillä, koska vaiva on siinä kohtaa pieni mahdollisiin ongelmiin verrattuna. Älä myöskään omalla toiminnallasi aiheuta kissalle stressiä – viattoman tuntuinen komentaminen tai suihkupullolla suihkuttaminen voi tuntua hyvältä idealta, mutta se voi johtaa paljon suurempiin ongelmiin mm. hiekkalaatikon kanssa. Pidä suhteenne kunnossa!

Kissa ei aina ole hiekkalaatikkokäyttäytymisessään johdonmukainen. Vaikka se ei käyttäisi varalaatikkoa ollenkaan, se on silti syytä pitää olemassa. Älä poista niin sanottuja saavutettuja etuja, vaan huolehdi siitä, että palvelutaso pysyy korkeana. Hiekkalaatikosta pitäisi löytyä päivittäin 2-4 pissat ja 1-2 isommat asiat kissaa kohti. Laatikko on helposti täynnä, jos siivousväli venyy ja kissoja on useampi. Laatikoiden määrä ja koko on erityisen tärkeä asia!

Huomioi pienet merkit

Hiekkalaatikko-ongelma voi syntyä sairauden, stressin tai lukuisten muiden syiden takia. Varsinaista ongelmaa saattaa edeltää se, että kissa käy laatikolla, mutta ei tee sinne mitään tai että kissa lopettaa hiekan kaivamisen tai peittämisen.

Kissalla voi olla myös vaikeuksia mennä laatikkoon, varsinkin jos laatikko on liian pieni ja häntä ei mahdu sisälle kunnolla. Reunan yli kiipeäminen voi niin ikään olla haastavaa. Kissa haluaa laatikolla ollessaan nähdä ympärilleen, mutta ei halua tulla ahdistetuksi laatikkoon. Hiekkalaatikkokäyttäytyminen koostuu monista pienistä palasista, joiden tärkeyden ja merkityksen ymmärtää vasta silloin, kun kaikki ei suju kuten pitäisi.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi, mitä kannattaa ottaa huomioon hiekkalaatikko-ongelmissa ja miten ongelmia voi ratkoa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissa on hiljainen, ei tuhoa paikkoja (?), on siisti, tulee toimeen yksin työpäivien ajan. Täydellinen lemmikki.

Apulan annetaan kissat-palstan perusteella voisi uskoa, että moni kissanpennun hankkinut on joutunut muuttamaan mieltään kissan helppoudesta lemmikkinä.

Mitä kissa tervitsee voidakseen hyvin?

  • Tilaa. Vähintään kaksi huonetta. Jos kissoja on useampia, niiden pitää pystyä säilyttämään kolmen metrin etäisyys toisiinsa ja niillä tulee olla mahdollisuus päästä toisen näkymättömiin.
  • Rakenteita. Kissat pitävät korkeista paikoista. Niillä tulisi olla näköalapaikkoja, lepäämispaikkoja, piilopaikkoja, ruokapaikka, juomapaikka ja vessapaikka. Paperipussit, pahvilaatikot, kiipeilypuut, korit, hyllyt, ikkunalaudat…Kissa arvostaa muuttuvaa ja mielenkiintoista ympäristöä.
  • Suhteita. Kissa tarvitsee vuorovaikutusta. Omistajan kanssa tai muiden kissojen tai muiden eläinten kanssa. Omistaja on kuitenkin hyvin tärkeä.
  • Ärsykkeitä. Kissoilla on kehittyneet aistit. Ne tarvitsevat katseltavaa, maisteltavaa, nuuhkittavaa, tunnusteltavaa, raavittavaa ja pehmeää. Niitä voi hyvin ulkoiluttaa hihnassa.
  • Saalistusta. Kissan tulee saada totetuttaa saalistuskäyttäytymistä. Lelut ovat tärkeitä – yleensä saalista muistuttavat lelut ovat parhaita. Heinäsirkkojen saalistus on myös hauskaa ja onnistuu myös valjaissa.
  • Oikeaa ruokaa. Kissa on ehdoton lihansyöjä. Se syö mieluiten useita pieniä annoksia päivässä. Vapaa ruoka tekee kissasta passiivisen ja lihavan.
  • Juomaa. Juomakuppeja on hyvä olla useita. Kissa juo mielellään eri paikassa kuin se syö – vesikuppi voi olla muualla kuin ruokakuppi.

Nämä kaikki voi olla helppoa järjestää yhdelle kissalle. Kun kissoja on kaksi, kaikki tuplataan. Myös omistajan kissoille antama laatuaika.

Siitä on vaikea repiä huumoria, kun kissa ei tee muuta kuin naukuu ja haluaa ulos. Silloin voi pohtia, miksi kissa ajattelee, että kaikki kiva on oman asunnon ulkopuolella.

Rochlitz, 2005