Miksi eläin haluaisi tehdä asioita, joita haluamme sen tekevän? Miellyttämisenhalusta? Kunnioituksesta? Kiitollisuudesta? Koska käsken?

Eläimet tekevät asioita kahdesta syystä:

  1. Ne haluavat saavuttaa itselleen jotain hyvää (tekeminen on niille kannattavaa)
  2. Ne haluavat välttää jotain ikävää (tekemättä jättäminen on kannattamatonta)

Näihin perussyihin kannattaa palata, kun miettii miksi eläin ei toimi halutulla tavalla.

Moni koira kokee istumisen kannattavaksi, koska se on portti kaikkeen hauskaan. Ne istuvat ruokakupille ja ulko-ovelle. Ne oppivat, että istumalla saa kivoja ja tärkeitä asioita. Istuminen on avain tärkeisiin resursseihin, mikäli ihminen osaa näitä resursseja hallita. Eläimelle ei riitä motivaatioksi se, että sille luvataan viikon päähän hieronta tai uusia varusteita, jos se nyt tekee halutulla tavalla.

Ei riitä motivaatioksi sekään, että uhataan heikentää saavutettuja etuja – vaikkapa uhataan makkaratehtaalla. Sen sijaan motivaatioksi voi riittää se, että opetetaan eläimelle, että tämä vaihtoehto on vähiten ikävä. Hevonen voi oppia, että helpoimmalla pääsee, jos kävelee mukisematta traileriin.

Mitä väliä sillä on, mistä motivaatio löytyy?

Sillä on väliä:

  • Hyvinvoinnin kannalta; mitä palkitsevammaksi eläin kokee ihmisen kanssa tekemisen, sitä enemmän positiivisia tunteita se kokee, mikä taas vaikuttaa sen mielialaan ja sitä kautta mielenterveyteen
  • Suhteessa omistajaan; mitä palkitsevammaksi eläin kokee omistajan kanssa puuhatelun, sitä ennakoitavammin se käyttäytyy myös hankalissa tilanteissa ja sitä vähemmän se kokee stressiä omistajan läheisyydessä

Motivaatioajattelussa menee usein sekaisin pari asiaa. Helposti aletaan sotkea motivaatioon ”sen pitää” tai ”se ei milloinkaan saa” tai ”koska minä sanon” -tyyppisiä ajatuksia. Ikään kuin eläimellä olisi käsitys siitä, mitä sen pitäisi tehdä. Eläin ei allekirjoita työsopimusta, eikä sillä ole velvollisuuksia, jotka se kykenisi ymmärtämään.

Eläimen motivointia voi verrata löyhästi työelämään. Mitä väliä sillä on, teetkö lisätöitä välttääksesi potkut vai ansaitaksesi ekstraa? Väitän, että asioiden ”vaatiminen”, niin jämptiltä kuin se kuulostaakin, saattaa eläimen silmissä muuttua simputtamiseksi jos todellinen motivaatio tekemisen taustalta puuttuu. Jokainen on varmasti kokenut sen tunteen, kun eläin itse syttyy tekemiseen, eikä halua lopettaa. Sitä voisi tavoitella, että eläin SAA tehdä asioita tai sen ANNETAAN tehdä sen sijaan, että sen on PAKKO TEHDÄ tai sen TÄYTYY OSATA tai muuten… Parhaimmillaan tästä tulee positiivisuuden kierre.

 

 

motivation

Kukaan ei koskaan ole ottanut yhteyttä ja pyytänyt apua istumisen kouluttamiseen koiralle. Kaikki koirat oppivat istumaan suunnilleen ensimmäisenä päivänä muutettuaan uuteen kotiin kasvattajan luota.

Miksi?

Oma teoriani on se, että istuminen on helppo kouluttaa. Se on konkreettinen asia, josta koiraa on helppo palkita. Toki hienouksien, kuten keston kanssa voi tulla haasteita, mutta yleisesti voi sanoa, että koirat osaavat istua hyvin.

095

Hyvin tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että ne osaavat istua vihjeestä myös muualla kuin kotona. Tämä tarkoittaa, että kouluttaja on tehnyt riittävän määrän toistoja, liittänyt toimintaan vihjeen ja yleistänyt käytöstä, muutoin tämä ei olisi mahdollista. Kun kysyn jokaisella koirakurssilla, kuinka moni palkitsee aikuista koiraa jokaisesta istumisesta, kysymystä pidetään hulluna – istuminen nyt toki on itsestäänselvyys, ei tietenkään palkita enää kun se osaa sen. Istuminen toimii porttina kaikkeen hauskaan, joten sitä ei tarvitse palkita ruualla. Palkkio on pääsy ruokakupille, pääsy ulos tai johonkin muuhun palkitsevaan toimintaan. Näin käytös pysyy yllä, vaikkei sitä jatkuvasti tietoisesti vahvisteta.

Ihmettelen, miksei kaikkia asioita kouluteta samalla asenteella kuin istumista. Istumisen kanssa kukaan ei vaikeile. Istumista ei yritetä parantaa tai aikaansaada homeopaattisilla valmisteilla, chiansiemenillä, erilaisilla varusteilla, ulkomaalaisilla valmentajilla tai pyöröaitauskoulutuksella. Väitän, että moni eläimelle fyysisesti helppo tehtävä on yhtä yksinkertaista kouluttaa samalla lailla toimivaksi ja varmaksi kuin keskivertokoiralle istuminen.

Tällaisia tehtäviä on yllättävän moni arkipäiväisistä asioista. Tarvitaan selkeä, mitattava visio lopputuloksesta ja riittävän helppo ympäristö, jossa aloittaa koulutus. Ja tietenkin toimiva vahviste, jota käytöksen todennäköisyyden lisääminen aina edellyttää.

Kahdeksan miljoonaa lemmikkiä lopetetaan USAssa vuosittain käytösongelmien takia.

Se tiedostetaan, että oikea ravinto on tärkeää. Rokotukset ovat tärkeitä. Liikunta on tärkeää.

Miten se voi tulla yllätyksenä, että kouluttaminen on tärkeää? Eläimen kouluttamisesta ajatellaan edelleen, että se on jonkinlainen bonus muun hyvän hoidon päälle – koulutetaan jotain jos aikaa on, mutta ei sen tarvitse mitään ihmeitä osata.

Kouluttaminen on itse asiassa yhtä tärkeää kuin muu terveydenhuolto. Kouluttamattomuus aiheuttaa vähintään yhtä paljon (väitän, että enemmän) ongelmia kuin väärä ruokinta. Hihnassa rähjäävän tai vetävän koiran kanssa ei tee mieli lenkkeillä. Yksin ollessaan paikkoja hajottava tai haukkuva koira aiheuttaa stressiä ja naapurivihaa. Kouluttamaton hevonen on turvallisuusriski. Kouluttamatonta kissaa on mahdotonta käsitellä.

Eläimen ei todellakaan tarvitse osata mitään ihmeitä. Täysi työ on kouluttaa sille ne vähemmän ihmeelliset asiat, joita se ei todellakaan opi vain elämällä. Koira ei opi itsenäisesti kävelemään hihnassa tai viettämään työpäivän yksin kotona. Kaikkiin niihin asioihin, joiden halutaan sujuvan, on eläin koulutettava.

Suosittelen katsomaan Ken Ramirezin luennon, siinä on paljon hyviä pointteja!

Ramirezin mukaan kolme tärkeintä syytä, miksi koulutamme eläimiä, ovat:

  1. Fyysinen harjoittelu; koulutus sinänsä voi olla fyysistä, mutta koulutettua eläintä on myös helpompi liikuttaa
  2. Virikkeet; eläin voi turhautua virikeköyhässä ympäristössä, kouluttaminen on miellyttävää puuhastelua
  3. Hyvinvoinnin lisääminen; eläimiä koulutetaan, jotta niistä voisi pitää entistä parempaa huolta. Mm. hampaiden pesu, jalkojen hoito, kynsien leikkuu, lääkintätoimet voi ja kannattaa kouluttaa eläimille palkitseviksi asioiksi. Silloin niitä on helpompi tehdä ja tulee tehtyä useammin.

)

Miksi en opeta hevosia makaamaan tai neuvo muitakaan tekemään niin? Miksi en neuvo haukkuvien koirien omistajia opettamaan koiran haukkumaan käskystä ja sitten vain olemaan pyytämättä haukkumista?

Syynä näihin on ärsykekontrolli. Tai siis sen puute. Itse olen kouluttanut lukuisia asioita omille eläimilleni, mutta en totuuden nimissä yhtäkään käytöstä täydellisesti ärsykekontrolliin asti. Minulle riittää, että haluttu käytös esiintyy pyydettäessä, mutta minua ei hirveästi haittaa, jos kyseinen käytös joskus tapahtuu myös pyytämättä.

Ärsykekontrolli on äärimmäisen vaikea asia – ainakin minunlaisilleni laiskoille kouluttajille. Se tarkoittaa sitä, että käytöstä on vahvistettu silloin kun se esiintyy vihjeestä. Hyvän ärsykekontrollin tunnistaa siitä,  että eläin ymmärtää vihjeen ja esittää halutun käytöksen aina vihjeen saadessaan, eläin ei esitä käytöstä ilman vihjettä, eläin ei esitä käytöstä saadessaan jonkin toisen vihjeen ja eläin ei esitä jotain muuta käytöstä saadessaan kyseisen vihjeen.

Hyvä esimerkki koirilla on istuminen. Jotta käytös olisi ärsykekontrollissa, koiran pitäisi istua aina, kun kuulee vihjeen ”istu”. Tämä on vielä helppoa (paitsi ettei se aina istu vihjeen kuullessaan). Monille riittää se, että eläin ainakin useimmiten vihjeen kuullessaan tekee kyseisen asian.

Entäs sitten, jos se istuu ilman vihjesanaa? Istuu siis omin päin. Miten siihen suhtaudutaan? Täydellisessä ärsykekontrollissa se ei voisi istua muulloin, kun vihjeen kuullessaan. Täydellisessä ärsykekontrollissa koira ei saisi istua, jos sille sanotaan mitä muuta tahansa kuin istu. Vastaavasti se ei saisi mennä maahan tai antaa tassua tai tehdä jotain muuta kun sille sanotaan istu. Haukkuminen on usein itseään vahvistava käytös. Haukkumista voi olla erityisen vaikeaa saada ärsykekontrolliin silloin, kun koira kokee itse haukkumisen palkitsevaksi.

Jos palataan hevoseen ja makuullemenoon. Täydellisen ärsykekontrollin saavuttaminen vaatii kymmeniätuhansia toistoja. Makuullemeno on raskasta, joten kouluttaminen on fyysisesti rankkaa. En tiedä kuinka fiksua on tehdä hevosen kanssa 20 tai 30 makuullemenoa putkeen. Saattaa se ollakin, se ei vaan näytä kovin helpolta liikkeeltä hevoselle noin muutenkaan.

Sitten on vielä sellainen ongelma, että jos makuullemeno on ainut asia, mitä hevosen kanssa harjoitellaan palkkion avulla, on hyvin todennäköistä että se tarjoaa sitä muulloinkin kuin silloin kun halutaan. Sama ilmiö kun koirilla, jotka oppivat tarjoamaan istumista kaikissa tilanteissa, jos siitä palkitaan toistuvasti. Makuullemeno on aika kiusallinen väärissä paikoissa tarjoiltuna. Entä saako hevonen mennä makuulle ilman vihjesanaa?

Käytökset viedään ärsykekontrolliin toistojen avulla. Eläin palkitaan silloin, kun se tekee käytöksen vihjeestä. Jos se tekee ilman vihjettä, ei tee vihjeestä tai tekee väärästä vihjeestä, sitä ei palkita.

Koiria pidetään älykkäinä. Kissoja pidetään suht älykkäinä mutta mahdottomina kouluttaa taipumaan ihmisen tahtoon. Sikoja pidetään älykkäinä, mutta niitä silti sorretaan. Apinoita pidetään älykkäinä. Rottia pidetään älykkäinä. Miten on hevosen laita?

Mielestäni hevosta ei pidetä älykkäänä. Ainakaan yleisesti. Kärjistetysti sanottuna perinteinen hevosen käsittely perustuu siihen, että hevoselle ei saa antaa valtaa, sille pitää näyttää kuka määrää, sen pitää tehdä kun käsketään, sille ei saa näyttää pelkoaan jne. Hyvin suoraviivaista ajattelua, johon usein liittyy jonkinasteinen pelko. Sanotaan vaikka että jos annat sille kädestä, se alkaa purra; jos annat sen päättää asioita se alkaa määräillä sinua.

Viimeaikaisten tutkimuksien mukaan hevosella on paljon aiemmin uskottua monipuolisempi oppimiskyky. Hevonen voi oppia hyvin haasteellisia tehtäviä, lisäksi sillä on kyky ongelmanratkaisuun. Jos kivikaudelta peräisin oleva menetelmä, jossa laitetaan rautaa suuhun, piiska käteen ja rautaa vielä kantapäihin tuntuu hurjalta niin eipä tunnu kovin fiksulta sekään, että ihminen kuvittelee hevosen kuvittelevan ihmisen olevan hevonen ja jahtaa sitä pyöreässä tarhassa join-upin nimissä.

Hevoselle voi opettaa vaikeita tehtäviä, kuten useista eri vaiheista koostuvia käytösketjuja. Kannattaa kokeilla ja todeta itsekin että viisashan se sittenkin on, pitää vaan itse opetella kouluttamaan.

[Sarkasmia] Vai onko tämä evoluutiota, onko hevonen kehittynyt älyllisesti vastaamaan paremmin ratsastajan apuihin?

Hanggi (2003), Discrimination learning based on relative size concepts in horses (Equus caballus), Applied animal behaviour science 3.

The Thinking Horse: Cognition and Perception Reviewed

Emme käytä rankaisua. Käytämme vain taitavaa palkitsemista ja positiivista vahvistetta.

Voiko tämä pitää paikkansa?

Mielestäni ei voi. Aina kun kädessä on herkku, on kädessä myös herkun menettämisen mahdollisuus. Herkun mahdollisuuden poistaminen tai vieminen takaisin kaappiin on negatiivinen rankaisu. Käytetään rinnakkain vahvistetta ja rankaisua.

On olemassa toisenlainen rankaisu kuin käsiksi käyminen. Se on negatiivinen rankaisu. Negatiivisen rankaisun tavoitteena on vähentää ei-toivottua toimintaa poistamalla eläimeltä jotain mieluisaa. Samoin kuin klikkerin naksaus on merkki jostain hyvästä, voi sana ei olla merkki jonkin hyvän menettämisestä.

Sana rankaisu ymmärretään helposti väärin, eikä koko sanaa uskalleta käyttää. Asiaa voisi ymmärtää niin, että rankaisu on sellainen palaute, jonka tarkoituksena on vähentää tietyn käytöksen todennäköisyyttä. Jos positiivinen rankaisu on vaikkapa pyörittely tervassa ja höyhenissä tai jalkapuussa istuminen (mitkä eivät ole kovin opettavaisia vaan yleensä herättävät turhautumista), niin negatiivinen rankaisu voisi olla vaikka loman, palkan tai boonuksen (tai vapauden) menettäminen (jolloin kohdehenkilö ponnistelisi jatkossa enemmän).