Hevonen ei lähtökohtaisesti kerro, jos se on kipeä. Kivun peittäminen on sille normaalia käyttäytymistä, joka liittyy kiinteästi sen hengissä selviämiseen. Jos hevonen näyttäisi kipunsa, se olisi alttiina joutua jonkun toisen ruuaksi. Kivun tai epämukavuuden tunnistaminen perustuu siihen, että omistaja tuntee oman hevosensa käyttäytymisen mahdollisimman hyvin ja huomaa pienet muutokset siinä. Tarkemmin ajateltuna ei ole mitään muuta tapaa arvioida kipua tai epämukavuutta kuin arvioida käyttäytymistä. Tyypillisesti pohditaan, onko hevonen pirteä, syökö ja juoko se normaalisti ja niin edelleen – eli käyttäytyykö hevonen normaalisti. Peruselintoimintojen mittaaminen kertoo eläinlääkärille lisää. Hevosten kivun arviointi on hankalaa, koska kipu on subjektiivinen kokemus ja varsinkin omassa hevosessa pieniä muutoksia on todella vaikea huomata.

Epämukavuutta voi arvioida jokainen hevosihminen. Epämukavuutta hevonen ilmentää useammin kuin kipua, ja tulkinta voi olla yksinkertaisempaa kuin ns. staattisten kipuilmeiden lukeminen – epämukavuuden eleet tulevat aiemmassa vaiheessa kipuilmeisiin nähden. Usein pohditaan esimerkiksi satulan sopivuutta ja satulan aiheuttamaa mahdollista epämukavuutta. Moni hevonen protestoi ja ilmeilee satulalle varustamistilanteessa. Kyseessä voi olla epäsopiva satula, joka puristaa tai painaa, tai kyse voi olla epämukavuuden pelosta, ei epämukavuudesta sinänsä. Kyseessä voi olla myös opittu tapa. Osa hevosista ei välitä epämukavuudesta, eivätkä ne ilmennä sitä juuri lainkaan. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että kyseessä olisi ns. opittu avuttomuus, eli hevonen olisi luovuttanut ja täysin sulkeutunut. Useammin olen törmännyt siihen, että tekeminen ja lopputulos on hevoselle tavalla tai toisella niin palkitsevaa, ettei se välitä epämukavuuden tunteesta eikä näin ollen ilmennä sitä. Osa hevosista taas ilmentää epämukavaa oloa hyvin herkästi. Hevonen on myös mahdollista opettaa ilmaisemaan itseään enemmän ja selkeämmin. Jokaisen on mietittävä itse, kuinka paljon ja missä asioissa sietää sitä, että hevonen kokee epämukavuutta. Mikäli et halua hevosesi kokevan missään tilanteessa epämukavuutta, lupaa, ettet sitä sille myöskään tahattomasti aiheuta. Itse en sellaista lupausta pysty tekemään, varsinkin kun tiedostan, että esimerkiksi selän päälle laskeutuva paarma on epämukava monille hevosille; voinko oikeasti luvata, etten aiheuta hevoselle paarmaan verrattavaa epämukavuutta.

Kuva: Miina Kokoi

Joka tapauksessa tiettyjen asioiden kohdalla on hyvä pysyä kuulolla. Yksi on satula ja toinen on suitset. Mikäli hevosen työ on olla satulan alla, on erittäin tärkeää, ettei väline aiheuta inhottavaa tunnetta. Sama pätee suitsiin tai mihin tahansa päävehkeisiin. Sopivan satulan löytäminen tuntuu olevan joskus elinikäinen projekti, varsinkin silloin, kun ajattelee, että satulan tulisi suoristaa epäsymmetrinen hevonen ja korjata ratsastajan fysiikkaa sekä parantaa hevosen liikkumista. Toki näin onkin, jos vaihdetaan satula epäsopivasta sopivaan. Kun vaihdetaan sopiva sopivaan, ei satula välttämättä korjaakaan kaikkea. On hyväksyttävä, että satula ei kouluta hevosta, vaan antaa edellytykset koulutukselle ja liikkumiselle. Varusteiden sopivuus on tärkeä varmistaa ennen kuin aletaan käsitellä käytösongelmia.

Kävin tapaamassa satulaseppä Petro Sirolaa ja ratsastusvalmentaja Minna Lindströmiä satula-asioissa. Katso tästä, mitä jäi reissusta käteen 🙂

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi millä eri tavoilla hevonen ilmentää epämukavuutta ja millä voit halutessasi tukea tätä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Englannissa tutkittiin valtavasta aineistosta, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että hevonen käyttäytyy huonosti ratsastettaessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin liki 800 hevosta.

Tutkimuksesta kävi ilmi että käytösongelmaisilla oli taustalla jokin tai useampi näistä:

  1. Satulan sopivuus ja laatu – yleissatuloilla enemmän ongelmia
  2. Kavionhoito ja kengitysväli – mitä pidempi kengitysväli, sitä enemmän ongelmia
  3. Oikominen koulutuksessa – erilaiset apuohjat ja välineet, joilla hevosta yritetään ankkuroida keinotekoisesti tiettyyn asentoon

Mitkä seikat olivat yleisiä niillä, joilla ei ollut käytösongelmia?

  • omistaja vietti paljon aikaa hevosen kanssa treenin ulkopuolella
  • hevoslähtöinen ajattelu – hevosen ehdoilla

Tutkimus ei selvittänyt onko tekijöiden välillä syy-seuraussuhdetta. Voidaan kiinnostuneina pohtia, löytyykö sellaista.

Pahimmassa tapauksessa voi olla, että ongelman aiheuttaa epäsopiva satula ja sitä ongelmaa ratkotaan vaikkapa apuohjilla.

Hockenhull, Greighton 2012.

Kun harkitsin kouluun opinnäytetyön aihetta, minulla oli selkeä ykkösvaihtoehto. Olisin halunnut testata, miten harjatessa ja satuloidessa näykkiviä ja uhkailevia hevosia voitaisi kouluttaa uudelleen. Työ olisi ollut mielenkiintoinen, mutta jostain syystä opettajat eivät innostuneet. Ehkä kokeessa olisi ollut liikaa hallitsemattomia muuttujia.

Joka tapauksessa harjaamisprotestoijat ovat erittäin yleinen ryhmä ratsastuskouluissa. Satulointi on monille myös vaikeaa, ja etenkin vyön kiristäminen. Mistä tällaiset ongelmat oikein tulevat?

Syitä on lukuisia. Kivut (hyvin usein aliarvioitu syy!), epäsopiva satula, liian kova harja.. Tai vain se, ettei hevonen pidä a) harjaamisesta, b) ratsastuksesta, c) ihmisistä. Aika harvoin mihinkään hevosongelmaan ehdotetaan syyksi että hevonen ei pidä jostakin asiasta. Missä olisi harrastuksen pohja jos todettaisiin ettei hevonen pidä ensinnäkään ratsastajastaan eikä oikeastaan koko lajista? No, miksi se pitäisi?

Tallille ajetaan kaasu pohjassa. Sidotaan turpa kiinni seinään (-). Harjataan pikaisesti (+) ja jos eväkään liikkuu, lasautetaan kylkeen(-) ja karjutaan jotain tilanteeseen sopivaa (-). Heitetään satula selkään(-), vedetään vyö niin tiukalle kuin saadaan(-). Mitä kivaa tässä hevosen näkökulmasta on?

Mitä sitten tapahtuu? Mennään tunnille, ratsastetaan(+/-), tullaan takaisin(+), riisutaan hevonen(+), loimi niskaan(+/-), moikka. Jos tässä on hevosen päivän ihmiskontaktit, voidaan matemaattisesti laskea kuinka paljon hevonen tykkää ihmisten kanssa toimimisesta ylipäänsä. Edellä lueteltujen toimenpiteiden perässä on plussa tai miinus sen mukaan, miltä kyseinen asia hevosesta tuntuu. Kun lasketaan ne yhteen, saadaan päivän kokonaissaldo. Kun lasketaan viikon tai vuoden tai kymmenen vuoden saldo, voi olla, että ollaan pahasti miinuksella.

Ja mitä sitten tapahtuu? No sitten se hevonen masentuu.

Ensi kerralla yritä katsoa milloin hevonen nauttii. Jos tuotat sille pitkässä juoksussa enemmän hyviä asioita kuin ikäviä, olet plussan puolella.