Moni on varmaan huomannut, että normihevosta ei hirveästi kiinnosta tarhaan virikemielessä pystytetyt esteet. Mieluiten hevonen kiertää esteen, seuraava vaihtoehto on astua esteen yli ja vain harva hevonen hyppää vapaaehtoisesti esteen yli. Esteiden kiertely näyttää olevan hevosille tyypillistä käyttäytymistä, joten voimme ensi kerralla maahankaivettuja ylittäessämme tuntea suurta kiitollisuutta, jos se elukka suostuu ylipäänsä mitään ylittämään.

Ensin hevosille tehtiin vapaavalintatesti; ne saivat valita pidemmän reitin tai lyhyemmän reitin, jossa oli ylitettävä este. Reitin lopussa ne palkittiin ruokapalkalla. Estettä korotettiin asteittain nollasta viiteenkymmeneen senttiin. Kun estekorkeus nousi puoleen metriin, vain alle puolet hevosista halusi ylittää esteen. Keskimäärin kilpahevoset olivat tutkimuksen mukaan halukkaampia hyppääjiä kuin harrastehevoset. Nekin tosin halusivat mieluummin kiertää kuin hypätä puolen metrin esteen. Nyt puhutaan todella pienistä esteistä.

Hevosen voi toki kouluttaa tykkäämään hyppäämisestä, joka periaatteessa on eteen-merkin äärimuoto. Esteillä kannattaa maksimoida onnistumiset ja rakentaa hevoselle hyvä asenne hyppäämistä kohtaan. En usko, että estekujaan muovipussiraippojen kanssa ajaminen on paras tapa rakentaa rohkeutta, onnistumisia ja hyvää asennetta hyppäämiseen. Puhumattakaan tahallisista teoista; epäonnistumisten aiheuttaminen on varsin lyhytnäköistä, koska vaikka hevonen voi tulla varovaisemmaksi esteen sekaan rysäyttämisen myötä, hyvin todennäköisesti esteillä tulee ilmenemään muita, vakavampia ongelmia jatkossa.

Miten estehevosen asennetta arvioidaan? Millä perusteella se on rohkea esteillä, jos sillä ei ole vaihtoehtoja? Riittääkö se, että hevonen on sairaalloisen varovainen ja pelkää kuollakseen puomiin osumista vai pitäisikö sen nauttia esteiden ylittämisestä? Ja jos sen pitäisi nauttia, mistä tiedät että se tekee niin?

Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research 2013

 

Hevonen kieltää. Miksei se hemmetin elukka voi hypätä.

Syitä voi olla monia. Ehkä ratsastajaa jännittää ja hän tiedostamattaan jäätyy tai yliratsastaa. Ehkä hevosella ei ole vaihtoehtoja – huonompi vaihtoehto on rysäyttää esteen sekaan. Jos oma hyppypää on kunnossa ja askeleet sovitettu, voidaan siirtyä pohtimaan muita syitä.

Mitä tapahtui juuri ennen kuin hevonen kielsi? Jarruttiko kuski? Jäätyikö hän? Tapahtuiko muuta epäilyttävää?

Hevonen kielsi. Mitä palautetta se sai? Läps, läps, potk, potk. Pari läimäytystä raipalla ja pari potkua. Ja mitä sitten tapahtui? Uusi lähestyminen. Hevonen kielsi uudelleen. Läps läps ja niin edelleen.

Mitä voimme tästä päätellä?

  • Rangaistus ei toiminut, koska ei-toivottu käytös ei vähentynyt vaan lisääntyi (hevonen kielsi uudelleen)
  • Krooninen kieltäjä on voinut yhdistää toistuvan ylipaineistamisen esteen läheisyyteen, eikä siksi halua hakeutua moiseen tilanteeseen ja välttelee estettä
  • Tai hevosella voi olla kipuja suussa, selässä tai jaloissa tai missä tahansa

Mitä voimme tehdä, jotta kieltäminen vähenee?

  • Jos käytökseen ei ole “järkevää” syytä, annetaan eläinlääkärin sulkea pois lääketieteelliset syyt
  • Tehdään hyppäämisestä hevoselle 1) mahdollisimman turvallista ja 2) mahdollisimman kannattavaa
  • Palkitaan ylitetystä esteestä
  • Harjoitellaan erikoisesteitä etukäteen, helppoina ja usein