Koiran hankkiminen on suuri päätös. Melkein kaikki koiranomistajat törmäävät tilanteisiin, joihin eivät ole osanneet etukäteen varautua. Nykyään tietoa on saatavilla, mutta sitä saa useilta tahoilta ja se voi olla hyvinkin ristiriitaista. Eläinten käyttäytyminen tuntuu olevan yksi niistä aiheista, joista jokaisella on näkemys ja mielipide. Koiranomistaja hankkii tietoa usein etukäteen. Lisäksi hän saa neuvoja ja ohjeita kasvattajalta, eläinlääkäreiltä ja valitsemiltaan kouluttajilta. Ohjeita tulee myös naapureilta, sukulaisilta ja ystäviltä, unohtamatta tietenkään netin koirapalstoja.

Löytöeläintalolla tehtiin tutkimus, jossa osa koirista sai mukaansa yksinolo-ongelmia ehkäisevät kirjalliset ohjeet ja osa ei saanut. Seurantajakson lopulla ohjeiden kanssa kotiutetuilla koirilla esiintyi vähemmän yksinolo-ongelmia kuin ohjeistamattomilla. Kuitenkin sitoutuminen ohjeisiin oli heikkoa – ehkä koiran hankkimisen tiimellyksessä ei osata etukäteen varautua yksinolo-ongelmiin, vaikka ne ovat yksi yleisin rescue-koirien haaste. On selvää, että useita koteja kiertänyt tai huonoista oloista pelastettu koira kiintyy uuteen omistajaansa, eikä halua olla tästä erossa. Siksi ongelmaa ei välttämättä osata ennaltaehkäisevästi huomioida, vaan se voi alkaa vähitellen kotiutumisajan jälkeen.

Useat eri näkemykset ja tietolähteet eivät ole ongelma. Ongelma tulee siitä, että jos kriittistä ajattelua ei ole, ei välttämättä osata vertailla tietolähteitä keskenään. Tämä voi aiheuttaa ilmiön, jossa eri menetelmiä kokeillaan hetken aikaa ja siirrytään sitten toiseen menetelmään jos edellinen ei toimi. Koiran kannalta tämä voi olla epäselvää, jos koulutustapa vaihtelee pahimmillaan viikottain. On selvää, että tällöin ei myöskän edistystä tapahdu. Yksi seikka, jolla voi arvioida ohjeiden pätevyyttä on se, että pikaratkaisuja ei ole olemassa. Käyttäytymisen muuttuminen vie aikaa, mutta ei yleensä vuositolkulla – kahdessa viikossa pitäisi näkyä jonkinlainen muutos. Edellyttäen tietenkin että on olemassa jotain, mitä mitataan. Jos puhutaan yksinolo-ongelmasta, kahdessa viikossa pitäisi näkyä ainakin pientä muutosta siinä, miten koira suhtautuu lähtemisvihjeisiin ja miten mielellään koira jää yksin.

Ohjeissa ja neuvoissa on yksi mielenkiintoinen tekijä: ne toimivat vain jos niitä käytetään ja jos niihin sitoudutaan. Suurin riski epäonnistua on silloin, kun ohjeisiin ei sitouduta – pöytälaatikosta käsin ne eivät valitettavasti vaikuta 🙂 Vastaavasti paras mahdollisuus onnistua on silloin, kun ohjeet ovat hyvät ja perusteltavissa ja koko perhe sitoutuu niitä noudattamaan. Ei tarvita puolen vuoden sapattivapaata yksinolo-ongelman ratkaisuun, vaan hyvä suunnitelma, suuri motivaatio ja ripaus luovuutta tehdä harjoitteita arkirumban lomassa.

Mitä ohjeita sinä olet saanut koirasi mukana? Ovatko ne olleet ristiriitaisia? Ketä uskot ja mistä haet tietoa?

Tällä yksinolon ja eroahdistuksen luennolla saat käytännön vinkit siihen, miten voit itse ratkoa orastavaa yksinolo-ongelmaa.

Blackwell et al., 2016

Eroahdistus kuluttaa mieltä ja rahaa

On täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme. Meillä on valmis käsikirjoitus siitä, miten pennun tai aikuisen koiran hankinta ja kotiutuminen tulee menemään, siksi kodin tuhoaminen, ulvominen tai muu stressaaminen yllättävät jos niitä esiintyy. Koiran eroahdistus tai yksinolo-ongelma on erittäin yleinen syy etsiä tietoa.

Onneksi apu on lähellä, ja ensimmäisenä suunta käykin netin keskustelupalstalle ja siitä sitten tarvikeostoksille. Mitäpä emme tekisi rakkaan lemmikkimme eteen – moni käyttää rahaa, vaivaa ja aikaa todella paljon ratkaistaakseen ongelman.

Rahaa saa kulumaan mm. seuraaviin:

  • koiraportti tai häkki tilan rajaamista varten
  • serene-um, adaptil, zylkene, calmex, kauranversouute, valeriaana.. lista jatkuu koiran rauhoittamiseen
  • sitruunapanta, ultraäänipanta, mikä tahansa ”koulutuspanta” haukkumiseen tai ulvomiseen
  • kodinhoitohuoneen uudelleensisustus, ovien ja ikkunanpielien korjaaminen
  • kamerasysteemit koiran valvontaan, digital dogsitter ynnä muuta ynnä muuta
  • lääkkeet

Suurinta osaa edellä mainituista et tarvitse yksinoloharjoittelussa. Todella moni kanssakärsijä on jo ostanut koko listan läpi saamatta helpotusta ongelmaan, sinun ei tarvitse haaskata rahojasi näihin kaikkiin.

Mikäli sinun koirallasi on orastava tai vakava yksinolo-ongelma, eli se haukkuu, tuhoaa paikkoja, stressaantuu kun teet lähtöä tai pyrkii asunnosta pihalle yksin ollessaan, pysähdy hetkeksi. Sen jälkeen käytä maalaisjärkeä ja investoi 22 euroa tähän luentoon. Mikään väline, haju tai sisustaminen ei opeta koiraa nauttimaan olostaan ilman sinua. Mikään edellisen listan asioista ei riitä siihen, että koira alkaisi yhtäkkiä pitää yksin olemisesta ja jäisi mielellään yksin. Koiralle täytyy erikseen opettaa, että yksin oleminen a) ei ole maailmanloppu ja b) voi olla jopa miellyttävää. Kaikkien koirien, rodusta ja historiasta riippumatta, on mahdollista oppia pitämään yksinolosta.

 

 

Onko feromonista apua?

Feromonipannat ja haihduttimet sekä lukuisat muut stressiä lievittävät tuotteet ovat suosittuja. Niiden avulla yritetään lievittää stressiä erilaisissa tilanteissa ilotulituksesta yksinoloon ja uuteen kotiin muuttoon. Stressin lievittäminen on tärkeää, koska se liittyy olennaisesti koiran  kokonaishyvinvointiin ja sitä kautta terveyteen. Jatkuva stressi aiheuttaa koirilla lisääntynyttä reaktiivisuutta, tuhoavaa käyttäytymistä, pelkokäyttäytymistä sekä alentunutta oppimiskykyä.

Onko feromonituotteista apua koiran stressiin?

Feromonit ovat osa eläinten välistä viestintää. Niiden toiminta ei perustu pelkästään hajuaistiin, vaan liittyy vomeronasaalielimeen – tarkkaa mekanismia ei kuitenkaan tunneta. Feromonivalmisteiden tehoa on tutkittu aiemminkin, mutta tutkimuksissa ei ole käytetty kontrolliryhmiä tai ne eivät ole olleet sokkotutkimuksia.

Tutkimuksessa käytettiin feromonipantaa tai lumepantaa neljän viikon ajan koiranpennuilla, jotka siirtyivät sijaiskodeista armeijan kenneliin USAssa. Uuteen ympäristöön siirtyminen on sekä lemmikki- että työkoirille stressaava tilanne; siksi päätettiin tutkia stressiä juuri tässä tilanteessa.

Stressiä mitattiin käyttäytymistä tarkkailemalla, mikä on paras tapa myös kotikoiran stressin arviointiin. Oman koiran käyttäytymiselle tulee joskus sokeaksi, eikä pieniä muutoksia huomaa. Siksi kannattaa ottaa tavaksi tarkkailla omaa koiraa joskus ulkopuolisen silmin. Uuteen kotiin muuttavan koiran stressiä on vielä hankalampi arvioida, kun koira on usein itselle vieras. Tyypillisiä stressin oireita uuteen kotiin muuttamisessa ovat mm. pakenemisyritykset (koira ei halua olla sisällä tai sen omassa huoneessa), sisäsiisteysongelmat, tavaroiden tuhoaminen, ylikorostunut turkinhoito ja nuoleminen sekä haukkuminen tai ulvominen. Näiden perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä koiran luonteesta, vaan antaa aikaa kotiutua kunnolla. Kotiutuminen on prosessi, joka kestää viikoista kuukausiin.

Armeijan kenneliin muuttavilla pennuilla ei huomattu matalampaa stressitilaa feromonipannan vaikutuksesta kontrolliryhmään verrattuna. Koirat olivat samoissa olosuhteissa ja seitsemästä eri pentueesta jaettu joko lume- tai feromoniryhmään.

Feromonipanta tai haihdutin ei saisi olla ainut keino tai yritys hallita stressiä. Sen käytöstä ei ole missään tapauksessa haittaa, mutta ilman muita tukitoimenpiteitä feromonipanta ei pelasta koiraa stressiltä. Muita keskeisiä stressinhallintakeinoja ovat ympäristön muokkaaminen (käytettävissä oleva tila, sisustus, melunhallinta), koiran ja omistajan välisen suhteen rakentaminen sekä lajityypilliseen käyttäytymiseen kannustaminen koiralle sopivien virikkeiden avulla.

Brouch & Dunham, 2016

 

Koiramyyttejä: eroahdistus

Eroahdistus ei oikeastaan ole ns. häiriökäyttäytymistä, vaikka niin usein sanotaan. Se on täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme.

Mikäli verrataan kahta koiran perustaitoa, sisäsiisteyttä ja yksin olemisen taitoa, usein huomataan, että ihmisten huomio ja koulutusinto keskittyy ensin mainittuun, vaikka sen pentu oppii monesti melkein itsestäänkin. Pennun kanssa monille sisäsiisteys on paljon konkreettisempi ongelma kuin yksinolo. Pentua ei haluta jättää yksin, eikä orastavaa ongelmaa oikeastaan havaitakaan kun ei olla paikalla katsomassa. Yksinolo-ongelma tai eroahdistus tuleekin usein omistajalle yllätyksenä.

Ongelman tunnistaminen voi olla niin ikään hankalaa. Palasiksi revitty sohva on usein merkki eroahdistuksesta, mutta taustalla voi olla myös jokin muu syy. Tyypillisesti yksinolo-ongelmainen koira haukkuu, tuhoaa paikkoja ja tavaroita tai pyrkii ovesta tai ikkunasta pihalle. Onneksi ystävälliset naapurit ilmoittavat yleensä haukkumisesta jo neljän kuukauden jälkeen ;).

Kun ongelma on havaittu, päästään usein neuvojen äärelle. Niitä on sekä hyviä että huonoja. Tässä muutamia ei-niin-hyviä neuvoja, joita eroahdistukseen edelleenkin annetaan.

Sitruunapanta

Sitruunapanta voi estää haukkumista – yleensä tosin ei estä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta haukkua tai muuta tunnetilaa, joka haukkumisen aiheuttaa. Eli koira ei varmaankaan ajattele, että kappas nyt haukkuminen onkin epämukavaa, käynpä rauhallisesti makaamaan omalle paikalleni. Sirtuunapannat (ja kaikki muutkin korjauspannat) lisäävät koiran stressiä ja niiden käyttö voi heijastaa vaikutuksia moneen muuhun tilanteeseen: tavallisen pannan pukeminen tai koiran kiinnisaaminen saattaa vaikeutua.

Rajattu tila

Olen nähnyt ”koirankestäviksi” sisustettuja kodinhoitohuoneita. Laattalattiaisessa ikkunattomassa tilassa eroahdistus ei varsinaisesti parane, vaan yleensä pahenee. Mikäli koiralla on tarve käyttää hampaitaan tai pyrkiä kämpästä pihalle, kodinhoitohuoneeseen sulkeminen ei poista ongelmaa. Päin vastoin; koira alkaa yleensä inhota tätä huonetta ja lopulta myös ihmistä, joka sen sinne raahaa. Tuhottavien asioiden poistaminen koiran ympäristöstä ei saa koiraa unohtamaan, millaista on pureskelu. Ratkaisu on jotain täysin päinvastaista.

Mikäli koira on aiemmin ollut koko kämpässä vapaana ja se yhtäkkiä suljetaan yhteen huoneeseen, se hyvin harvoin auttaa koiraa rentoutumaan. Tilanne on aina arvioitava yksilökohtaisesti, mutta erittäin harvoin tilan rajaaminen poistaa ongelmaa. Äärimmäinen esimerkki tilan rajaamisesta on häkittäminen. Sen osalta voi pohtia, mitä järkeä on pitää koiraa (tai kissaa tai mitään muutakaan eläintä), jos sen oletetaan nukkuvan yöt ja viettävän päivät häkissä. Häkittäminen ei ole perusteltua eikä se opeta eläintä olemaan yksin.

Erinäisten neuvojen keskellä suosittelen ottamaan maalaisjärjen käyttöön ja miettimään, mikä koiran ympäristössä on se asia, joka muuttuessan laukaisee ei-toivotun käytöksen. Jos koira pystyy olemaan koko talossa kun olet kotona, mutta lähtiessäsi se pistää paikat sileäksi, on hyvin todennäköistä, että lähtösi jotenkin liittyy koiran käyttäytymiseen. Jos minä ikävöin koiraani, tylsää oloa ei todellakaan poista se, että lukitsen itseni vessaan.

Yksinolo-ongelmien ratkonta on mahdollista melko yksinkertaisin toimenpitein. Jokaisen koiran on mahdollista oppia olemaan yksin hajottamatta paikkoja. Ei tarvitse potea syyllisyyttä työssäkäynnistä, kun voi olla varma, että koirallakin on kotona kiva päivä.

Katso vinkit yksinoloharjoitteluun täältä!

Aiheeseen liittyvä luento Evidensia Lahdessa!

 

 

 

 

 

 

Seuraava osoite vaikuttaa

Eläimet ovat hyvin kiinnostuneita siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka ne elävät hetkessä, ne ennakoivat seuraavaa hetkeä. Jos itse ymmärtää tämän, voi helpottaa monia hankalia tilanteita hyvin pienellä vaivalla.

Otetaan esimerkiksi arkinen tilanne, jossa kaikki sujuu kuin tanssi. Menet keittiöön, koira on jo ruokapaikallaan. Ruuan jälkeen se siirtyy omaehtoisesti eteiseen, josta lenkille. Lenkin jälkeen se odottaa kiltisti, että tassut pyyhitään, jonka jälkeen se siirtyy herkkukaapille odottelemaan puruluutaan. Kertaakaan tämän tapahtumaketjun aikana ei tarvitse sanoa koiralle, mitä seuraavaksi tehdään; se tietää jo. Tätä sanotaan toimivaksi rutiiniksi. Sekä koira että omistaja tietävät koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Seuraavat tapahtumat eivät aiheuta kummassakaan osapuolessa hermostumista, vaan kahden eri eläinlajin edustajat toimivat sulassa yhteisymmärryksessä. Aika hienoa, eikö totta?

Ongelmia tähän toimivaan rutiiniin tulee siitä, että jokin ketjun lenkeistä alkaa aiheuttaa jännittyneisyyttä tai epämukavuutta. Jos vaikkapa tassujen pyykiminen alkaa inhottaa koiraa, se yrittää välttää kyseistä tilannetta sekä tilannetta ennakoivia tilanteita. Koko ketju voi pahimmillaan romuttua tassujen pyyhkimisen ikävyydestä. Koira ei välttämättä edes halua lähteä ulos, koska se haluaa niin paljon välttää tassujen pyyhkimistä.

Eläimet pitävät rutiineista, näin sanotaan. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että viikonloppuisin on herättävä 6.30 koiraa ulkoiluttamaan. Se tarkoittaa ennemmin sitä, että asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä. Järjestys jäsentää koiran päivää ja sillä on mahdollisuus hallita omaa elämäänsä. Eläin ei välttämättä pidä yllätyksistä. Varsinkaan arat tai helposti stressaavat koirat eivät pidä siitä, että asioita sotketaan tai tehdään eri järjestyksessä. Jatkuva sekoittaminen voi lisätä stressiä.

Rutiineilla voi myös lievittää pieniä ongelmia. Jos kynsien leikkaaminen on hieman hankalaa, jo se voi auttaa, että leikkaa kynnet ennen ruoka-aikaa. Kynsiä leikatessa koiralla on jo mielessä seuraava, miellyttävä tapahtuma (edellyttäen, että tämä on toistunut monta kertaa) ja leikkaaminen voi olla helpompaa. Samalla tavalla toistensa kimppuun lenkin jälkeen käyville koirille voi auttaa se, että niille opettaa sisään mennessä jonkin osoitteen, johon niiden odotetaan menevän. Kun niillä on sisään mennessä mielessä joku paikka, ne eivät niin herkästi pura kierroksiaan kaveriin. Sama pätee yksin olemisen harjoitteluun. Jos siitä tekee mukavan rutiinin, koira oppii odottamaan virikelelujaan ja ruokavirikkeitään heti aamulenkin jälkeen.

Mikä on sinun pettämätön rutiinisi?

 

 

Moni eläinsuojeluyhdistys haluaa luovuttaa koiria ainoastaan omakotitaloon. Tämä on toiveena useilla muillakin, jotka etsivät koiralleen uutta kotia.

Missä vika?

Onko Suomen koirakanta vääränlainen – vääriä rotuja, joista mikään ei sovi kaupunkiin? Onko liian vähän tietoa saatavilla – ostetaan pentu ja kun se ei vielä 6 kk ikäisenä osaa mitään, laitetaan se pitovaikeuksien takia eteenpäin? Oletetaan että se nyt vaan on koiran ominaisuus ettei se pärjää yksin. Annetaan pieleen mennyt lettu kiertoon ja ostetaan itselle joku kivempi rotu tilalle.

Miten esimerkiksi ne yksinolo-ongelmaiset ovat muka onnellisempia omakotitalon kodinhoitohuoneessa haukkuessaan ja ulvoessaan? Onko se raitis maalaisilma, joka parantaa koiran ongelmat?

Tätä menoa Suomesta loppuvat sellaiset omakotitalot kesken, joissa on aidattu iso tontti. Yksinolo-ongelmiin on mahdollista puuttua. Kannattaa tehdä kesäretki sinne maaseudulle ja katsoa, miten kivasti koiria siellä pidetään.

Ilmiö, jossa määrätään koira nimen omaan omakotitaloon, on mielestäni huolestuttava. Se on kannanotto, jonka mukaan koiran haukkuminen tai ulvominen yksin ollessaan ei haittaa eläimen hyvinvointia, vaan ainoastaan naapureita.

Lue myös:

Pikaratkaisushow

Annetaan hyvään kotiin

Myöhässä

Australialaistutkimuksessa tarkasteltiin riskitekijöitä koirilla esiintyvään eroahdistukseen ja ruokaan liittyvään aggresiivisuuteen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 485 taloutta, joissa koiria oli yhteensä 690. Tutkimus perustuu omistajien tulkintaan koirien käyttäytymisestä, koska tutkimus suoritettiin kyselyllä.

Eroahdistuksen syynä on usein pidetty erottamista koiralle läheisestä ihmisestä. Tämä tutkimus ei tue kokonaan tätä teoriaa. Eroahdistus oli sitä yleisempää, mitä enemmän perheessä oli aikuisia naisjäseniä tai uusia jäseniä; eroahdistusta oli enemmän myös niissä kodeissa, joissa joku jäsenistä oli vaihtanut työpaikkaa. Eroahdistus oli uroskoirilla yleisempää kuin nartuilla ja leikatuilla harvinaisempaa kuin leikkaamattomilla. Lisäksi eroahdistusta yleistivät tietyt käytännöt, kuten leikkiminen tai ruokkiminen kotiintulon jälkeisen puolen tunnin aikana. Toisaalta muina aikoina leikkiminen vähensi eroahdistusta.

Ruuan vahtimiseen liittyviä riskitekijöitä näyttivät olevan koiran ikä, ja mitä enemmän koiria taloudessa oli, sitä enemmän ne vahtivat ruokaansa. Kuten eroahdistuksessakin, ruuan vahtiminen korreloi perheen naisjäsenien lukumäärän kanssa. Koirat, joita ulkoilutettiin päivittäin, vahtivat ruokaansa harvemmin kuin muut – tätä voidaan selittä esimerkiksi sillä, ettei ruoka ole enää merkittävä resurssi sellaiselle koiralle, jonka elämässä on muutakin positiivista sisältöä. Ne koirat, joita koulutettiin makupalojen avulla, vahtivat ruokaansa harvoin. Toisaalta ne, joita palkittiin omistajien päivällisen aikana kerjäämisestä, vahtivat ruokaansa enemmän.

Mikä vika meissä naisissa sitten on? Emmekö osaa pitää kiinni omasta tilastamme? Olemmeko liian höylejä? Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä että koirat peilaavat omistajiensa tilannetta: mistä koira voisi tietää että isäntä on vaihtanut työpaikkaa? Elämänmuutokset ja omistajien käyttäytyminen vaikuttaa koiriin. Lisäksi tärkeä merkitys on päivittäisillä rutiineilla ja tavoilla – on selvää että koiran valppaustila kasvaa iltapäiväneljään mennessä, kun silloin koittaa päivän ainoa leikkituokio emännän kanssa. Sekin on järkeenkäypää että mitä enemmän kilpailua, sitä suuremmassa arvossa resurssit ovat.

Kerjäämisen palkitseminen on yleinen pahe – koira oppii nopeasti melko röyhkeäksi vaatijaksi. Koiraa ei kannata kuitenkaan syyllistää, vaan tulee muistaa kuka tätä käytöstä oikeastaan ylläpitää. Itse aion ainakin jatkaa menestyksellistä kerjäämisen vahvistamista. Kuka voisi olla niin kovasydäminen ettei silloin tällöin pientä leivänmurua antaisi uskolliselle ystävälle?

Lähde: Paul D. McGreevy, Abby M. Masters, (2008), ’Risk factors for separation-related distress and feed-related aggression in dogs: Additional findings from a survey of Australian dog owners’, Applied Animal Behaviour Science 109: 320–328.