Miksi hevonen kieltää esteelle?

Esteratsastus on ratsastuksen muoto, jossa perustaidoista ja avuista eteenpäin liikkuminen korostuu. Hevonen koulutetaan liikkumaan avuista eteen ja esteiden yli, riippumatta siitä millaisia tai kuinka pelottavia esteet ovat.

Kun hevonen kieltäytyy hyppäämästä, kannattaa aluksi sulkea pois mahdolliset kiputilat tai epäsopivat varusteet. Hevonen muistaa varsinkin epämiellyttävät tilanteet todella pitkään, siksi olisi hyvä, ettei se saa huonoja kokemuksia hyppäämisestä. Kieltäminen voi johtua siitä, että hevonen tietää hypystä seuraavan kivuliaan alastulon – on ymmärrettävää ettei hevonen halua tässä tilanteessa hyppiä.

Toinen asia, joka kannattaa tarkistaa kun ongelmana on kieltäminen, on perustaidot. Osaako hevonen avut? Osaako se mennä vihjeestä eteenpäin? Kokeeko se eteen liikkumisen riittävän palkitsevaksi? Esteiden ylittäminen on lopulta melko yksinkertaista.

Hevonen voi saada myös huonoja kokemuksia hyppäämisestä. Se voi mennä esteen sekaan tai satuttaa jalkansa esteellä. Se voi pelästyä tai ratsastaja voi nykäistä sitä suusta. Varovaisena eläimenä hevonen ei halua joutua ikävään tilanteeseen uudelleen.

Kun kipu on suljettu pois ongelman syistä, kannattaa lähteä madaltamaan tai helpottamaan estettä. Kannattaa etsiä sellainen korkeus ja estetyyppi,  jonka hevonen ylittää mielellään. On syytä pysyä tässä korkeudessa jonkin aikaa, jotta saa onnistumisia pohjalle. Kannattaa myös ottaa käyttöön palkitseminen, jotta hyppääminen tulisi taas mahdollisimman mukavaksi hevosenkin kannalta. Hypyn jälkeen kannattaa tehdä jotain, joka on hevoselle kivaa, näin se yhdistää hyppäämisen ja mukavan tunteen.

Esteen edessä kieltävän hevosen rökittäminen ei tuota toivottua lopputulosta – se saattaa säikäyttää hevosen kerran tai pari, mutta ei lainkaan helpota varsinaista ongelmaa.

Moni on varmaan huomannut, että normihevosta ei hirveästi kiinnosta tarhaan virikemielessä pystytetyt esteet. Mieluiten hevonen kiertää esteen, seuraava vaihtoehto on astua esteen yli ja vain harva hevonen hyppää vapaaehtoisesti esteen yli. Esteiden kiertely näyttää olevan hevosille tyypillistä käyttäytymistä, joten voimme ensi kerralla maahankaivettuja ylittäessämme tuntea suurta kiitollisuutta, jos se elukka suostuu ylipäänsä mitään ylittämään.

Ensin hevosille tehtiin vapaavalintatesti; ne saivat valita pidemmän reitin tai lyhyemmän reitin, jossa oli ylitettävä este. Reitin lopussa ne palkittiin ruokapalkalla. Estettä korotettiin asteittain nollasta viiteenkymmeneen senttiin. Kun estekorkeus nousi puoleen metriin, vain alle puolet hevosista halusi ylittää esteen. Keskimäärin kilpahevoset olivat tutkimuksen mukaan halukkaampia hyppääjiä kuin harrastehevoset. Nekin tosin halusivat mieluummin kiertää kuin hypätä puolen metrin esteen. Nyt puhutaan todella pienistä esteistä.

Hevosen voi toki kouluttaa tykkäämään hyppäämisestä, joka periaatteessa on eteen-merkin äärimuoto. Esteillä kannattaa maksimoida onnistumiset ja rakentaa hevoselle hyvä asenne hyppäämistä kohtaan. En usko, että estekujaan muovipussiraippojen kanssa ajaminen on paras tapa rakentaa rohkeutta, onnistumisia ja hyvää asennetta hyppäämiseen. Puhumattakaan tahallisista teoista; epäonnistumisten aiheuttaminen on varsin lyhytnäköistä, koska vaikka hevonen voi tulla varovaisemmaksi esteen sekaan rysäyttämisen myötä, hyvin todennäköisesti esteillä tulee ilmenemään muita, vakavampia ongelmia jatkossa.

Miten estehevosen asennetta arvioidaan? Millä perusteella se on rohkea esteillä, jos sillä ei ole vaihtoehtoja? Riittääkö se, että hevonen on sairaalloisen varovainen ja pelkää kuollakseen puomiin osumista vai pitäisikö sen nauttia esteiden ylittämisestä? Ja jos sen pitäisi nauttia, mistä tiedät että se tekee niin?

Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research 2013