Miksi hevonen kieltää esteelle?

Esteratsastus on ratsastuksen muoto, jossa perustaidoista ja avuista eteenpäin liikkuminen korostuu. Hevonen koulutetaan liikkumaan avuista eteen ja esteiden yli, riippumatta siitä millaisia tai kuinka pelottavia esteet ovat.

Kun hevonen kieltäytyy hyppäämästä, kannattaa aluksi sulkea pois mahdolliset kiputilat tai epäsopivat varusteet. Hevonen muistaa varsinkin epämiellyttävät tilanteet todella pitkään, siksi olisi hyvä, ettei se saa huonoja kokemuksia hyppäämisestä. Kieltäminen voi johtua siitä, että hevonen tietää hypystä seuraavan kivuliaan alastulon – on ymmärrettävää ettei hevonen halua tässä tilanteessa hyppiä.

Toinen asia, joka kannattaa tarkistaa kun ongelmana on kieltäminen, on perustaidot. Osaako hevonen avut? Osaako se mennä vihjeestä eteenpäin? Kokeeko se eteen liikkumisen riittävän palkitsevaksi? Esteiden ylittäminen on lopulta melko yksinkertaista.

Hevonen voi saada myös huonoja kokemuksia hyppäämisestä. Se voi mennä esteen sekaan tai satuttaa jalkansa esteellä. Se voi pelästyä tai ratsastaja voi nykäistä sitä suusta. Varovaisena eläimenä hevonen ei halua joutua ikävään tilanteeseen uudelleen.

Kun kipu on suljettu pois ongelman syistä, kannattaa lähteä madaltamaan tai helpottamaan estettä. Kannattaa etsiä sellainen korkeus ja estetyyppi,  jonka hevonen ylittää mielellään. On syytä pysyä tässä korkeudessa jonkin aikaa, jotta saa onnistumisia pohjalle. Kannattaa myös ottaa käyttöön palkitseminen, jotta hyppääminen tulisi taas mahdollisimman mukavaksi hevosenkin kannalta. Hypyn jälkeen kannattaa tehdä jotain, joka on hevoselle kivaa, näin se yhdistää hyppäämisen ja mukavan tunteen.

Esteen edessä kieltävän hevosen rökittäminen ei tuota toivottua lopputulosta – se saattaa säikäyttää hevosen kerran tai pari, mutta ei lainkaan helpota varsinaista ongelmaa.

Konfliktikäytösten taustalla on normaalin käytöksen estäminen, joka aiheuttaa hevosessa ristiriitaa. Ristiriita aiheuttaa jännitystä sekä tarvetta paeta ikävästä tilanteesta. Tutkijat valikoivat satunnaisesti 100 estarataa ja 50 koulurataa  FEI tv:stä. He laskivat pään ravistelut, suun aukomiset, ohjien kiskomiset ja hännällä viuhtomiset. Lisäksi he vertasivat konfliktikäytösten suhdetta ratsukon sijoitukseen. Estehevosilla konfliktikäytöksiä tapahtuu joka viides sekunti, kouluhevosilla neljän sekunnin välein.

Esteradoilla tyypillisin konfliktikäytös oli ohjien kiskominen. Ohjien kiskomista esiintyi erityisesti lähestyttäessä sarjaesteitä ja pystyjä verrattuna muihin esteisiin. Estehevosten konfliktikäytökset liittyivät enemmän päähän ja suuhun kuin kouluhevosten. Tämä saattaa liittyä joko siihen, ettei hevonen ymmärrä hidastavia apuja tai haluaa päälleen enemmän liikkuvuutta ennen estettä arvioidakseen paremmin sen ulottuvuuksia.

Kouluradalla yleisintä oli hännän viuhtominen, jota esiintyi eniten piruetissa vasemmalle ja vähiten lisätyn käynnin aikana. Aiemmin on väitetty, että hännän heiluttaminen liittyy tasapainon ylläpitoon. Tämä väite ei saanut tukea tässä tutkimuksessa, koska hevoset viuhtoivat hännillään hyvin erilaisten liikkeiden aikana, joissa tasapainottaminen olisi ollut erilaista. Tutkijoiden mukaan mahdollinen selitys hännällä viuhtomiselle on se, että se on ratsastajaan, apuihin tai muuhun ympäristöön liittyvä torjunta/puolustautumisele. Hännällä viuhtomisesta ei kuitenkaan sakotettu ratsukoita vähentämällä pisteitä, vaikka käytös onkin ristiriidassa halukkuuden ja kuuliaisuuden kanssa.

Sekä este- että kouluradoilla konfliktikäytökset liittyivät eniten niihin tehtäviin, jotka olivat hevosille vaikeita. No miksi sitten liikkeet ovat hevosille vaikeita? Eikö niiden pitäisi olla helppoja, jos niitä esitetään kilpailuissa?

Ovatko konfliktikäytökset hyväksyttäviä huipputasolla? Ovatko konfliktikäytökset osa normaalia kilparatsastusta ja pitäisikö näin olla?

 

 

 

 

Koulu- ja esteratsastajalla on suunnilleen yhtä suuri riski loukkaantua. Yllätys yllätys, kuitenkin kouluratsastajien loukkaantumiset ovat yleensä vakavampia kuin esteratsastajien. Samaan aikaan estehevoset ovat tutkimuksen mukaan vähemmän reaktiivisia kuin kouluhevoset.

Ehkä esteratsastus on sittenkin turvallisempaa kuin kouluratsastus – miksi näin?

Todennäköisin selitys ilmiölle löytyy perimästä. Kouluratsastus perustuu ideaan keveydestä ja helppoudesta. Kouluhevosista halutaan mahdollisimman herkkiä ratsastajan avuille. Kuten kaikilla ominaisuuksilla, herkkyydelläkin on kylkiäiset. Vaikka tarkoituksena on jalostaa herkkiä ja hienoja kouluhevosia, niistä tulee kaupan päälle sähäköitä otuksia, jotka ovat herkkiä muillekin ärsykkeille kuin ratsastajan avuille. Toisaalta estehevosissa korostuu rohkeus – ehkä rohkeus hypätä esteitä näkyy myös pelkoreaktiossa, joka menee nopeammin ohitse kuin kouluhevosilla. 

Tutkimuksessa testattiin koulu- ja estelinjaisia hevosia, jotka eivät vielä olleet läpikäyneet koulutusta omaan lajiinsa. Tästä voi päätellä, että reaktiivisuus on nimen omaan periytyvä ominaisuus, ei erilaisten koulutus- ja käsittelymenetelmien tulos.

Mitä kuumempi tai ”jalompi” hevonen, sitä voimakkaammat pelkoreaktiot sillä on. Siksi, jos haluat löytää harrastehevosen, joka ei hötkyile, valitse kylmäverinen tai poni. Urheiluhevosista todennäköisesti estesukuiset ovat ”turvallisempia” kuin koulusukuiset.

Nokkelana vedän tästä johtopäätöksen, jonka mukaan turvallisin laji on esteet suomenhevosilla tai poneilla 🙂

Heitkamp et al. (1998), Applied Animal Behaviour Science (2010)

Laukkakilpailuissa piiskasta ei ole todettu olevan apua voittamiseen. Nyt tutkittiin, onko raipasta hyötyä esteradalla.

Tutkijat analysoivat 458 esterataa. 65.5 prosentilla ratsastajista oli raippa ja 20.7% näistä käytti raippaa. Alhaisemmalla tasolla kilpailevat käyttivät raippaa tuplasti enemmän kuin huipputasolla kilpailevat. Virhepisteitä tuli 1,3 kertaa todennäköisemmin niille, joilla oli raippa mukana kuin niille, joilla raippaa ei ollut.

Puhtaan radan saivat todennäköisimmin huippuratsastajat, joilla oli raippa, mutta jotka eivät käyttäneet sitä. Jos raippaa käytettiin, todennäköisyys puhtaaseen rataan pieneni. Onko niin, että raippa ja varsinkin sen käyttö kertoo ongelmista? Ehkä huippuratsastajat eivät tarvitse raippaa, koska heillä on kokeneemmat tai paremmin treenatut hevoset?

Tutkijat havaitsivat 38 tapausta, jossa raippaa käytettiin Brittien sääntöjen vastaisesti; raipan väärinkäyttöä tai kohtuutonta käyttöä. Raippaa käytettiin yli kolme kertaa radan aikana tai sitä käytettiin rankaisuvälineenä. Tutkijat huomasivat lisäksi, ettei sääntörikkomuksista rankaistu tai nuhdeltu ratsastajia.

Tällaiset tutkimukset ovat tärkeitä, kun kehitetään hevosurheilua ja pohditaan hevosen hyvinvointia. Vaikka moni saattaa ajatella, että juuri tämä kyseinen hevonen toimii tietyillä varusteilla, suurista otoksista saadaan esille tilastollisia eroja.

http://www.equitationscience.com/documents/Conferences/2013/9th_ISES_Proceedings.pdf