Muuttuvat ihanteet – pää ja kaula

Julkaisen tämän kirjoituksen uudelleen, koska se on edelleen ajankohtainen. Minusta on kiinnostavaa, että kuten koirarotujen tietyt piirteet, ratsastuksenkin tietyt piirteet ylikorostuvat. Yksi tällainen on hevosen pään ja kaulan asento.

Tutkimuksia aiheesta on tehty lukuisia. Niissä on havaittu, että turpa ryntäissä on stressaavaa. Lisäksi kaikki muutkin asennot, jotka on aikaansaatu piuhoja kiristämällä ylös tai alas, ovat hevoselle stressaavia. Eikä ihme – hevosen pään ja kaulan kuuluu liikkua kun hevonen liikkuu; hevonen käyttää päätä ja kaulaa tasapainon säilyttämiseen.

Olisiko hyödyllistä joskus katsoa hevosta ja miettiä, miksi se pitää päätään kussakin asennossa? Olisiko hyödyllistä opettaa hevonen liikkumaan pää tietyssä asennossa, eikä sitoa päätä haluttuun asentoon? Narut on hankala häivyttää, eli hyvin harvoin hevonen liikkuu samassa asennossa ilman naruja kuin niiden kanssa. Voiko olla mahdollista, että hevonen itse tietäisi, mikä asento on sen liikkumisen kannalta optimaalisin? Voiko olla mahdollista, että hevosen liikkumitapaa ja -asentoa voisi muuttaa jollain muulla tavalla kuin ohjista vetämällä?

Muoto, meidän kaikkien rakas osoitus siitä, että osaamme ratsastaa. Joka tuutista tulee mantraa, jonka mukaan eteen-alas rentouttaa, säästää selkää ja on edellytys kaikelle muulle. Joo, eteen-alas-harjoittelu voi olla hyödyllinen yläkautta silmiin katsovalle hevoselle, mutta kuinka monta vuotta eteen-alas täytyy tahkota vaikkapa suokilla, jolle se on perusasento? Mikä on seuraava askel eteen-alas – treenistä, eli millä hevosen pää nostetaan kouluratsastussääntöjen mukaiseen asentoon? Vai nouseeko se niska sieltä feenikslinnun lailla yhtenä kauniina päivänä? Sivuhuomiona vielä eteen-alas-treenistä: siitä tulee usein taakse-alas-treeni, kun kuono ei osoitakaan menosuuntaan vaan otsa.

Kouluratsastuksen säännöissä kerrotaan, että niskan tulee olla korkein kohta. Jos tämä asento lähtökohtaisesti kipeyttää hevosen selkää, niin johan on raaka laji. En usko, että kouluratsastuksen taustalla on ajatus siitä, että hevosta harjoitettaisiin täysin erilaisessa asennossa kuin mitä sen radalla kuuluisi olla.

 

____________________________________________________________

Hain googlen kuvahaulla kuvia hakusanalla dressage 1940’s ja niin edelleen. Mielenkiintoista oli löytää selkeä muutos hevosen pään asennossa. Miltäköhän kouluratsastus näyttää kymmenen vuoden päästä?

Oma ehdoton suosikkini on 60-luku. Missä pidetään 60-luvun tunteja? Mikä sinun suosikkisi on?

1940-luku

1950-luku

60-luku

70-luku

80-luku

90-luku

2000-luku

2010-luku

Facebookissa kauhistellaan uutta paljastusta, jonka mukaan Wienin espanjalainen ratsastuskoulu on käyttänyt menetelmänä hevosen niskan ylitaivutusta. Eläinihmisten suurin fiksaatio on varmaankin johtajuusajattelu, mutta kyseenalaisena kakkosena tulee hevosen pään asento ja ”oikein päin” liikkuminen.

Ne, jotka ovat asian puolesta, kutsuvat menetelmää LDR (low, deep, round) ja ne, jotka vastustavat, kutsuvat sitä rollkuriksi. FEIn mukaan jälkimmäinen menetelmä on pakottava ja ensin mainittu ei ole. Tällainen määrittely on mielestäni huono, koska hevonen on mahdollista vahvisteiden avulla kouluttaa ylläpitämään asento ilman jatkuvaa vetämistä. Ohjien kerääminen voi olla vihje sijoittaa pää luotiviivan taakse. On mahdollista ratsastaa löysin ohjin pää ryntäissä. Jos hevonen itse hakeutuu kyseiseen asentoon, mitäpä ratsastajalla on siihen vastaan sanomista (ironiaa).

Hyperfleksio (flexion of a limb or part beyond the normal limit) joka tapauksessa herättää mielenkiintoista keskustelua. Ensin keskustellaan siitä, onko kyseessä yksittäinen kuva, yksittäistapaus, yksi hetki, onko tuntuma pakottava vai narut löysällä. Sitten keskustelu siirtyy siihen, onko menettely oikein, jos kerran se on anatomisesti mahdollista. Marko Björs käytti muistaakseni paarmavertausta, Aki Ylänne puhui ryntäiden rapsuttamisesta. Nettiin ladataan laidunkuvia, joissa hevoset ovat luotiviivan takana ja keskustellaan siitä, perusteleeko tämä menetelmän ratsastuksessa.

Minusta hedelmällisintä olisi keskustelu siitä, miksi hyperfleksio kannattaa. Mitä hyötyä siitä on?

Parantaako se hevosen muotoa? Käsitykseni mukaan ratsastuksen tavoitteena on pyöreys. Ymmärrän, että ympyrä on pyöreä ja pyöreä hevonen muodostaisi näin ollen osan ympyrän kaaresta. Voiko sitten olla vielä pyöreämpi? Mikä on ”pyöreämpi” muoto? Onko spiraali pyöreämpi kuin ympyrä? Mikä sitten on pyörein muoto? Miten se lisää pyöreyttä, että pää on linkussa? Käsittääkseni pään vetäminen linkkuun ei vaikuta hevosen takajalkoihin, eli kaari jyrkkenee vain etupäästä.

ldr

Onko hyperfleksio rankaisumenetelmä? British Horse Society sanoutuu irti hyperfleksiosta. Tosin heidän sivuillaan on maininta: ”While we appreciate that horses are as individual as humans, and that some may require corrective schooling..” Eli hyperfleksio onkin kurinpalautuskeino? Rankaisu? En ole nähnyt mitään hyvää seuraavan siitä, että jotakin liikettä käytetään rankaisuna. Jotkut käyttävät peruuttamista rankaisuna. Rankaisun idea on se, että liikkeen pitää tuntua hevosesta epämiellyttävältä, muuten kyseessä ei ole rankaisu. Jos peruuttaminen on rankaisu, se näkyy liikkeessä. Peruuttamalla rankaistu hevonen peruuttaa todellakin tehokkaasti ja lujaa. Korvat luimussa ja joskus jopa hallitsemattomasti. Mistä hevosta sitten rankaistaan kun sitä rullataan? Verryttelyssä varmuuden vuoksi? Etukäteisrankaisuna? Kun radalla ei saa käyttää voimakeinoja, niin verkataan hevonen siten, ettei sille tule mieleenkään ryppyillä. Jos verryttely on hevosen mielestä hankalaa, radan tehtävät saattavat tuntua helpoilta?

Rentouttaako hyperfleksio hevosta? Joidenkin lähteiden mukaan ylitaivutus pienentää näkökenttää, estää hapensaantia ja hengitystä ja edellyttää lihastyötä. Kuulostaako ihanan rentouttavalta? Itse ihmettelen eniten sitä, miksi muka spiraalimuoto rentouttaisi hevosta enemmän kuin turpa pitkänä kulkeminen.

Oli miten oli, viime aikoina esillä olleet kuvaparit ja videot varmasti auttavat ihmisiä näkemään, ettei pään ja kaulan asento tarkoita oikein päin liikkumista tai oikeastaan mitään muutakaan. Olisi kiva, jos SRL ottaisi kantaa luotiviivan takana liikkumisen tarpeellisuuteen. Olisi myös kiva, että henkilöt, jotka ovat huolissaan oikein päin liikkumisesta ja varmistavat sen esim. apuohjilla, selittäisivät oikein perinpohjaisesti, mitä oikein päin liikkuminen tarkoittaa.

Kysymykseni kuuluu: Jos niin miksi hevosta tulee liikuttaa luotiviivan takana?

 

Gogue, chambon, martingaali, gramaanit, sivuohjat, roller training ohjat, Cheval Pessoa juoksutusjärjestelmä, perkele.

Yksi pahin ihmiskunnan fiksaatioista on ankkuroida hevosen pää tiettyyn asentoon. Kuka on saanut meidät vakuuttuneeksi siitä, että se säästää hevosta jos sen kuono on ryntäissä tai se ei voi vapaasti liikuttaa päätään? Erilaisia värkkejä puolustellaan mm. sillä että ne ovat tilapäisratkaisuja. Joo, niitä pidetään vain tunti pari päivässä kymmenen vuoden ajan.

Ehkä se tuntuu siltä että heppa on rento, kun ei se raukka näe eteensä ollenkaan. Varmaan sama fiilis jos omista hammasraudoista vedetään remmi vyöhön kiinni ja vinssataan leuka rintaan. Tekeekö mieli hillua? Aivan varmasti ei tee, haluat mieluummin säilyä vahingoittumattomana. Vaikka pääsi pysyy nätisti paikoillaan, et siltikään käytä yhtään sen paremmin selkääsi kuin muulloinkaan tai astu jaloillasi pidemmälle eteen. Saatat saada hervottoman hedarin tai niskasäryn.

Kyllä se selän käyttö, rentous ja pään asento on löydyttävä ihan jostain muualta kuin hevostarvikeliikkeistä.

Miksi ihmeessä apuohjia käytetään a) ratsastuskouluhevosilla, b) nuorilla koulutettavilla hevosilla ja c) ollenkaan? Miten se muka korjaa hevosen käyttäytymistä tai mitä se opettaa hevoselle, että sillä käytetään gramaaneja? Oppiiko hevonen luulemaan että sen on fyysisesti mahdotonta saada päätään ylös ryntäistä? Unohtaako hevonen miten se nostaa päätään tai miten päätä sheikataan jos se mekaanisesti estetään?

Eivät kai ne nyt ihan niin tyhmiä ole.

Lue myös:

Virkkuukoukku onnen avain

Työperäistä

Ratsastushuijaus

Hevonen ja hyvinvointi on kaiken perusta?

Tyypillisimmät ratsujen käytösongelmat

Miksiköhän koirille ei ole yhtä paljon ns. suoritusta parantavia apuvälineitä kuin hevosille? Koirathan yleensä teutaroivat hihnassa miten sattuu, eivät ole oikeissa asennoissa silloin kun pitäisi olla ja katselevat aina johonkin muualle kuin mihin pitäisi. Ja valikoima rajoittuu silti curccareihin, cuonocoppiin ja ericoisvaljaisiin. Ihme ettei edes piiskaa ole hyödynnetty koirapuolella, kun se hevosihmisille on niinkin tärkeä ”merkinantoväline”. Toki koirapuolelta on mainittava vesiterapia, alumiinipurkitus, ilmanpaine- ym. pannat.

Koirille voisi kehittää silmälaput, jotta ne eivät näkisi muualle kuin haluttuun suuntaan. Lisäksi jonkinlaiset apuaisat tai jopa potkuaisat olisivat paikallaan, jotta vaikkapa seuraaminen saataisiin suoraksi. Korvapallot olisivat ihan ehdottomat, saisi luoksetuloon sitä kuuluisaa lisämotivaatiota kun vetäisi pallot irti loppumetreillä. Tai koiraahan ei tarvitsisi siedättää mihinkään kun käyttäisi korvapalloja aina lenkillä.

Entäs koirien sekki tai gogue, gramaanit tai martingaalit? Eikö olisi tarkoituksenmukaista jos me, jotka paremmin asian tiedämme, voisimme päättää millä korkeudella koira kuonoaan kannattelee? Joskus voisi säätää kuonon yläasentoon vauhdikkaammille lenkeille ja ala-asentoon muuten vain naapureiden iloksi.

Pientä valjastuskatosta olen suunnitellut jo pidemmän aikaa. Koiran saisi molemmilta puolilta ketjuilla kiinni. Siinä voisi turvallisesti pestä ja kuivata jalat lenkin jälkeen ja letkuttaa muutenkin. Ja lenkille lähtiessä voisi itse olla valmiina ohjaksissa kun toinen irrottaisi ketjut.

Miksiköhän koirat oppivat asioita, hevosille asioita vain aiheutetaan.

Englannissa tutkittiin valtavasta aineistosta, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että hevonen käyttäytyy huonosti ratsastettaessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin liki 800 hevosta.

Tutkimuksesta kävi ilmi että käytösongelmaisilla oli taustalla jokin tai useampi näistä:

  1. Satulan sopivuus ja laatu – yleissatuloilla enemmän ongelmia
  2. Kavionhoito ja kengitysväli – mitä pidempi kengitysväli, sitä enemmän ongelmia
  3. Oikominen koulutuksessa – erilaiset apuohjat ja välineet, joilla hevosta yritetään ankkuroida keinotekoisesti tiettyyn asentoon

Mitkä seikat olivat yleisiä niillä, joilla ei ollut käytösongelmia?

  • omistaja vietti paljon aikaa hevosen kanssa treenin ulkopuolella
  • hevoslähtöinen ajattelu – hevosen ehdoilla

Tutkimus ei selvittänyt onko tekijöiden välillä syy-seuraussuhdetta. Voidaan kiinnostuneina pohtia, löytyykö sellaista.

Pahimmassa tapauksessa voi olla, että ongelman aiheuttaa epäsopiva satula ja sitä ongelmaa ratkotaan vaikkapa apuohjilla.

Hockenhull, Greighton 2012.