Rentoutus maximus hevosille – kaikki keinot käyttöön!

Rentoutuminen ei ole välttämättä lopputulos vaan väline, joka vaikuttaa erittäin merkittävästi hevosen hyvinvointiin. Arkipuheessa rentoutuminen jää monesti vaille huomiota, kun kiireen keskellä voi tulla mieleen, että hevosella on 23 tuntia vuorokaudessa aikaa rentoutua. Se on toki totta, mutta suuri osa myös yhdessäolon mukavuudesta syntyy rentoutumisen kautta, ja pääosin tiedostamatta.

Onko rentoutumisella sitten väliä?

Lyhyesti sanottuna on. Sekä katsomalla vaikkapa kouluratsastuksen sääntöjä että katsomalla esimerkiksi laukkakilpailujen tuloksia, voidaan yksiselitteisesti todeta, että hevosen rentous on tärkeää sekä puheen tasolla että käytännön tasolla. Rentous on nimittäin yhteydessä voittamiseen laukkakilpailuissa.

Siitä voidaan keskustella, onko rentous ehdoton edellytys oppimiselle. Siitäkin voidaan keskustella, kuinka rentoja keskimäärin voittavat hevoset koulukisoissa ovat. Kuitenkin kliseinen puhe ja havaitut faktat ovat yllättävän samansuuntaisia, välistä puuttuu vain tiedostava ja suunnitelmallinen toteutus.

Mistä rentoutta saa?

Oletko joskus ajatellut, että rentous tulee aikanaan, iän myötä tai tottumisen kautta? Ajatellaan vaikkapa maneesia, jossa hevosen pitäisi toimia myös ilman kaveria. Toki ympäristö käy tutummaksi joka kerran myötä, mutta syntyykö rentous ilman muita erityisiä toimenpiteitä pelkästään toistuvan altistuksen kautta?

On monia erilaisia näkökulmia rentoutumiseen. Sitä voidaan ajatella lähtökohtana, eli edellytyksenä toiminnalle. Toisin sanoen rentous on lähtökohta kaikelle. Silloin on hidasta edetä, koska ns. mukavuusalueelta poistuminen poistaa rentouden. Toisen näkökulman mukaan rentous on lopputulos, eli toiminnan tuote. Silloin tehdään asioita, ja toistojen myötä hevonen rentoutuu. Siinä ongelmaksi tulee se, että mitä jos lopputulos ei olekaan rentous – mitä jos jännittyneisyys jatkuu ja vahvistuu. Kolmas näkökulma on sellainen, että rentoutuminen on taito, jota voi kehittää ja käyttää.

Millä tavalla rentoutumista voi kehittää ja käyttää?

Onko sinun helppo rentoutua, jos olo on epämukava? Voitko olla ryhmäliikuntatunnilla täysin rennon letkeänä? Mikä sinua auttaa rentoutumaan jännittävissä tilanteissa? Mieti itsesi kannalta, mikä parhaiten toimii rentoutuksessa.

Entä millä tavoin rentoutumisen voi liittää jännittäviin tilanteisiin? Onko mahdollista, että rentoutuisit hammaslääkärissä? Pitääkö hammaslääkärissä käyntiä välttää, kunnes voit täysin varmasti rentoutua? Millä tavalla tämä liittyy hevosiin?

Rentoutumisen taidosta on tutkittua hyötyä vieroituksessa, kengityksessä, matkustamisessa, varusteiden pukemisessa ja kilpailuissa! Rentoutuminen nopeuttaa palautumista ja on todella tärkeää hyvinvoinnin kannalta.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa esittelen kätevän ja tutkitun tavan rentouttaa hevosta ja opettaa sitä rentoutumaan. Tähän videoon on tulossa myös jatko-osia, joissa rentoutumista harjoitellaan eri paikoissa ja tilanteissa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Syitä kavionhoito-ongelmiin ovat kipu (suljettava pois), opittu vastustelu, pelko ja kouluttamattomuus.

Kengitysongelmainen hevonen voi pelätä yhtä asiaa tai useita eri tekijöitä kengitystilanteessa. Se voi pelätä paikkaa, jossa se kengitetään tai muita toimenpiteeseen viittaavia ärsykkeitä. Pelokas hevonen on vaarallinen sekä itselleen että kengittäjälle, se käyttäytyy arvaamattomasti ja on vaikea hallita voimalla.

Opittu vastustelu liittyy usein siihen, että hevonen kokee tilanteen epämukavaksi  ja se oppii yrityksen ja erehdyksen kautta välttämään näitä tilanteita sekä varsinaista tilannetta edeltäviä asioita. Opittu vastustelu voi olla lievimmillään nojaamista tai jalan poisriuhtaisuja ja pahimmillaan kengittäjän potkimista tai uhkailua.

Hevonen voi olla kengitysongelmainen lisäksi vain siitä syystä, ettei sitä ole siihen koulutettu tai koulutus on jäänyt kesken. Harva odottaa varsoilta täydellistä suoritusta kavioiden vuolemisessa. Varsojen kohdalla harjoittelu on oikein toteutettuna yleensä helpompaa kuin aikuisilla, joilla on jo mahdollisia ikäviä kokemuksia. Aikuisilta hevosilta sen sijaan odotetaan paljonkin, vaikkei niiden koulutushistoriaa aina tunneta. Aikuisilla hevosilla saattaa olla oppimishistorian myötä kehittynyt ei-toivottu asenne koko tapahtumaa kohtaan.

Aikuisilla kengitysongelmaisilla täytyy ensin työskennellä, jotta tilanne saadaan neutraaliksi. Vielä tämän jälkeen tarvitaan paljon toistoja, jotta toimenpide muodostuu hevosen näkökulmasta kannattavaksi. Hevonen, joka kokee kengityksen tai vuolun kannattavaksi on turvallinen ja käyttäytyy ennakoitavalla tavalla.

Oli kyseessä varsa tai aikuinen, kouluttajan tavoitteena on klassista sekä operanttia ehdollistamista käyttäen opettaa hevoselle a) kaikki kengitystilanteen vaiheet sekä toimintatavat niihin sekä b) että kengitys ja jalkojenhoito on hauskaa.

Käytännön koulutuksessa olen havainnut, että mitä enemmän hevosella on vapautta liikuttaa päätä ja kaulaa tasapainottaakseen itseään harjoitustilanteessa, sitä paremmin hevonen suoriutuu.