Hyvin tyypillistä on se, että hevonen tutustuu maailmaan suunsa kautta. Sillä ei ole käsiä, jolla se käpälöisi uusia asioita, sillä on suu tätä tarkoitusta varten. Hevonen käyttää suutaan monella tavalla, eikä kaikki suun käyttö ole toivottavaa tai suuntaudu sopiviin kohteisiin.

Ihmiseen kohdistuvaa nyppimistä tapahtuu monesta syystä. Esittelen tässä kolme syytä. Jäseneksi liittymällä näet videon, jossa kerron, miten nyppimiseen ja mälväämiseen voi suhtautua ja miten niitä voi ennakoida. Videolla kerron myös mitä ajattelen palkkaamatta jättämisen tehokkuudesta ja vain rennon hevosen palkitsemisesta.

1. Hevonen turhautuu.

Ota varsa narun päähän, niin huomaat että ensin suussa on naru ja sen jälkeen hiha tai takinhelma. Osa hevosista tekee tämän nopeasti, osa aloittaa vasta myöhemmin. Kyseessä on toiminta, joka voi kertoa esimerkiksi seuraavanlaista informaatiota:

– hevonen ei ole ok varusteiden suhteen
– paikka on hevoselle haastava
– tehtävä on hevoselle haastava
– hevonen haluaisi tehdä jotain, jonka naru tai taluttaja estää
– hevonen luulee tekevänsä oikein, mutta ei saa omasta mielestään sopivaa palautetta
– hevonen ei tiedä millä tavalla taluttajan tai ihmisen saa tekemään haluttuja asioita

Perinteisellä tavalla, eli kyynärpäätaktiikalla ei synny kestävää tulosta, ja lieveilmiöt ovat joskus hallitsemattomia. Hevosesta riippuen muksauttaminen voi murentaa suhdetta ihmiseen ja ihmisiin tai sitten muokata suhdetta enemmän rajuun suuntaan, jolloin ihmisestä tulee leikki- ja painikaveri. Kumpikaan ei ole toivottava ilmiö. Turhautuminen kertoo motivaatiosta, mikä on aina hyvä asia. Motivaatiota ei kannata tappaa, vaan ohjata se toivottuun toimintaan!

2. Hevonen luulee, että se saa mälväämällä herkun.

Jos sinulla on taskussa porkkanaa ja hevonen narussa, niin luuletko, että se tietää porkkanoista? Se tietää melko tarkkaan, mitä sinulla on taskussa ja hyvin kaukaa – hevosella on loistava hajuaisti. Meitä voi huijata sillä, että kun emme näe, emme tiedä. Eläimillä on erilaiset aistit, meidän aisteihimme verrattuna ylivertaiset – on vaikea ymmärtää toista lajia ja sen aistimaailmaa. Lyhyesti: älä kuvittele, että voisit huijata hevosta luulemaan, että sinulla ei ole nameja jos niitä taskussa on.

Se, miten hevonen kokee esimerkiksi luopumisen tai koulutustilanteen ja se, miten me koemme sen, voivat poiketa toisistaan huomattavan paljon. Herkku taskussa tai ylipäänsä pienikin mahdollisuus ansaita palkkaa aiheuttavat hevosessa aktiivisuuden kohoamisen, mutta ihminen harvoin on tähän valmis. Jostain syystä me usein haluamme palkita passiivista hevosta ja keskitymme siihen, että se ei tekisi mitään, vaan olisi rento. Tämä yhtälö ei toimi. Toiminta on hevoselle palkitsevaa ja mälvääminen on aktiivista toimintaa parhaimmillaan. Vaikka emme tietoisesti palkitsisi hevosta ikävästä toiminnasta, hevonen ei välttämättä koe asiaa samalla tavalla. Jos omasta mielestäsi et palkitse mälväämisestä, mutta kyseinen toiminta ei vähene, on mahdollista että jokin muu seikka ylläpitää toimintaa.

3. Hevonen luulee tai tietää, että se voi mälväämällä vaikuttaa asioiden kulkuun.

Tämä liittyy edelliseen kohtaan ja toimintaa ylläpitäviin seikkoihin. Hevonen haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ennakoitavuus voi olla jopa tärkeämpää hevoselle kuin toivottu lopputulos. Voi olla, että hevonen toistaa mälväämistä, vaikka siitä seuraa jotain ikävää toimintaa. Ikävä toiminta ei välttämättä ole hevosen mielestä riittävän ikävää, jotta sen kannattaisi vähentää mälväämistä. Lievästi ikävä toiminta voi toimia palkkion lailla ja siitä voi muodostua myös turva-ankkuri, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Asioiden kulkuun vaikuttaminen on myös iso juttu hevoselle. Esimerkiksi se, että ihminen poistuu tai vie hevosen karsinaan voi olla isompi palkkio hevoselle kuin porkkananpala. Samoin se, että toivottu määränpää saavutetaan voi mennä porkkanan edelle. Kannattaa muistaa, että hevonen ei koe asioita niin kuin me koemme; meidän mielestä ilkeät teot saattavat olla hevosen mielestä leikkiä tai kaikessa ilkeydessäänkin kuitenkin ennakoitavia ja sitä kautta palkitsevia.

Olipa syy mikä hyvänsä, voit itse vaikuttaa mälväämiseen. Ennen kuin päätät, miten ongelmaa lähestyt, mieti ensin muutama asia läpi. Ensinnäkin, mieti kuinka ärsyttävää/vaarallista toiminta on? Itse olen käyttänyt mälväämistä ja tönimistä aloitusmerkkinä. Ajattelen, että se on helpoin tapa selvittää, onko hevonen valmis seuraavaan toistoon tai haluaako se vielä treenata.

Miten toiminta on kehittynyt ajan mittaan? Onko mahdollista, että se pahenee koko ajan vai pysyykö se samana? Onko siitä tullut vain vuorovaikutuksen tapa? Jos hevosen mielestä kyseessä on vuorovaikutus ja itse ajattelit laittaa toiminnalle nollatoleranssin, voi olla että toteutustapa on liian raju ja näkyy suhteessanne.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi vinkit mälväämiseen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten pienet perusasiat – sujuva arki löytyy asenteesta ja suhde arjesta

Kun puhutaan hevosen ja ihmisen välisestä suhteesta, niin usein puhutaan kunnioituksesta ja luottamuksesta. Nämä ovat suuria sanoja, ja ne eivät kovin helposti käänny käytännön harjoituksiksi tallin käytävällä. Suhde on side kahden yksilön välillä; hevosen ja ihmisen kohdalla on kyse lajienvälisestä suhteesta. Jo pitkään on tiedetty, että tie hevosenkin sydämeen lyhenee ruualla, mutta mitä muuta voi tehdä suhteen eteen?

Onko suhde palkkio kovasta työstä?

Tavallaan on, jos tekee oikeita asioita. Luottamus joko rakentuu tai murentuu jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Hevosen kanssa neutraalia tilannetta ei ole – hevosella on aina asenne jokaista tilannetta kohtaan. Asenteeseen vaikuttaa sekä tilanne itsessään että aiemmat vastaavat tilanteet. Lisäksi asenteeseen vaikuttaa tilanteen seuraukset. Esimerkiksi niinkin yksinkertaiseen asiaan, kuin riimun pukemiseen hevosella on asenne. Tekijät, jotka vaikuttavat hevosen asenteeseen riimua kohtaan, ovat moninaiset. Niitä ovat esimerkiksi:

– Kuka riimun pukee?
– Missä riimu puetaan – tallissa vai tarhassa?
– Mihin kellonaikaan riimu puetaan – aamulla vai iltapäivällä?
– Mitä riimun pukemisesta seuraa – tarhaan vienti vai ratsastus?
– Missä muissa tilanteissa kyseistä välinettä käytetään?
– Mitä riimun pukeminen on aiemmin tarkoittanut?

Mitä suhteen rakentamiseksi voi tehdä?

Mikäli haluat parantaa suhdettasi hevoseen, aloita omasta asenteestasi. Mikäli päivittäiset välttämättömät asiat hevosen kanssa ovat pakkopullaa, muutut valitettavasti hevosen silmissä innostajasta ankeuttajaksi. Ankeuttajana et voi rakentaa hyvää suhdetta, koska hevonen ei halua yleensä viettää aikaa ankeiden ihmisten kanssa. Suhteen rakentaminen ei voi perustua siihen, että simputetaan ja vahditaan vaan hevosenkin pitää olla omaehtoisesti mukana ja kokea tilanteet mielekkäiksi.

Kun oma asenne on kunnossa, voi keskittyä hevosen asenteeseen. Sinulla on valta muuttaa hevosen asenne mitä tahansa tilannetta tai toimenpidettä kohtaan. Sinulla on myös vastuu siitä, miten hevonen tilanteet kokee.

Suhteen rakentamisen kannalta oleellisia asioita ovat nämä:

– esiinny aina hyvässä valossa
– ole aina sankari
– ole aina hyvä tyyppi
– toimi aina ennakoitavalla tavalla
– tee itsesi hevoselle hyödylliseksi

Ja miten se käytännössä tehdään?

Käsikirjoittamalla pieniä näytelmiä, joissa meillä on hyvän tyypin rooli. Emme suinkaan halua olla pahiksia, vaan mahdollisimman hyviä hahmoja. Aloitetaan käsikirjoittamalla uusiksi ne tilanteet, joissa asenteessa on parantamisen varaa ja jotka toistuvat usein. Ne ovat arkipäivän roskaa, joka kuormittaa suhdetta turhaan.

Näitä tilanteita voivat olla esimerkiksi satulointi, suitsiminen, riimun pukeminen, kiinni ottaminen, selkäännousu.. kaikki käsittelytilanteet. Toki hevosen asenteeseen vaikuttaa myös mahdollinen kipu, joka on hyvä sulkea pois mikäli mahdollista. Uusi käsikirjoitus ja sen harjoittelu kuitenkin paljastaa kivun jossain vaiheessa, koska kiputilanteissa asenne ei vaan muutu vaikka harjoittelu jatkuu.

Miksi tässä ei ollut mitään mainintaa kunnioituksesta? Koska siitä tulee oma juttu!

Liity jäseneksi niin näet videon, jonka avulla pääset opettamaan uusiksi luoksetulon ja riimun pukemisen. Voit edelleen pyydystää hevosen vanhalla tyylillä tai pukea riimun opitulla tavalla ja rinnalla kasvattaa uutta tapaa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi hevosen pitäisi? Ajatuksia hevosen pyydystämisestä

Hevosille kirjoitetaan monesti sääntöjä, kuten: hevonen ei milloinkaan saa x, y tai z tai hevosen tulee aina å, ä ja ö. Mistä hevonen pääsee lukemaan nämä säännöt ja miten se voi ne oppia? Ei tietenkään hevonen niitä lue, mutta niitä ei myöskään ole kirjoitettu hevoseen sisäsyntyisinä – ne täytyy opetella. Koska ne täytyy opetella, niitä ei voi vain odottaa tapahtuviksi ja vahtia – ne eivät ole tehdasasetuksia.

Joitakin kirjoittamattomia sääntöjä pidetään itsestäänselvyyksinä. Esimerkki tällaisesta on hevosen pyydystäminen tarhasta. Hevosen kanssa varaudutaan moniin ongelmiin, mutta harvoin tulee mietittyä sitä vaihtoehtoa, että hevonen ei haluakaan olla kanssamme tai sitä ei saa kiinni. Kiinniottamiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin todella tyypillisiä.

Miksi hevonen ei anna kiinni?

Syitä voi olla monia. Hevonen voi kokea, että joku tietty kiinniottaja on arveluttava henkilönä, eikä siksi halua kiinni. Moni hevonen ei halua poistua porukasta. Osa pitää ihmisistä, mutta ei heidän aikeistaan. Osa taas pitää lopputuloksesta, mutta ei polusta, joka sinne johtaa. Hevonen ei luonnollisestikaan anna kiinni, jos se sen myötä kokee menettävänsä jotain itselleen tärkeää. Hevosellakin voi olla huonoja päiviä, jolloin yhdessä puuhastelu ei sen mielestä ole hyvä idea.

Tottelemattomuutta vai jotain muuta?

Voit itse päättää, miten suhtaudut hevosen asenteeseen. Hevonen ei ymmärrä, kun näytät sille kuitteja erilaisista hankinnoista, eikä se (valitettavasti) tiedä, kuinka paljon erilaiset valmennukset, hoidot ja purkit maksavat. Se ei ole hankala huvin vuoksi, vaan sillä on siihen aina jokin syy. Se on meidän valintamme, otammeko syyn vakavasti vai peitämmekö vain oireita.

Hevosen allekirjoitus puuttuu kaikista suunnitelmista ja kaavailuista, joita me sille keksimme. Se ei voi sitoutua pitkän aikavälin tavoitteisiin, joita saavutetaan vaikeuksien kautta – toisin kuin me ihmiset. Oma mielipiteeni on se, että jos kerran hevosta (tai mitä tahansa muuta eläintä) käytetään urheilussa, kumppanina tai välineenä, on käytön perustuttava omaehtoisuuteen eläimen puolelta. Kun joka tuutissa toitotetaan että hyvinvointi ja hevosen tyytyväisyys on kaiken perusta, niin hevosen pyydystäminen tarhasta voisi olla yksi hyvä mittari tähän.

Miten asiaa voi lähestyä?

Jos otetaan esimerkki ihmisten elämästä. Meille joku uskottava auktoriteetti voi kertoa, että päivittäinen liikunta on tärkeää ja tästä säikähtäneenä raahaamme itsemme ja ehkä jopa kaverin ohjattuun liikuntaan pari kertaa viikossa. Ensimmäisellä kerralla meillä ei vielä ole asennetta kyseistä liikuntamuotoa kohtaan, mutta ensimmäisen kerran jälkeen on. Jos käy niin, että kaveri syttyy heti ja löytää hauskuuden, mutta itselle hyppiminen on kuin tervan juontia, niin mitä sitten?

En usko, että pitkässä juoksussa meille ihmisille on hyvä asia tehdä toistuvasti sellaisia asioita, joista emme pidä tai jotka aiheuttavat stressiä – vaikka ne olisivatkin meille “hyväksi”. Kuitenkin pystymme sitkuttelemaan yllättävänkin pitkään, kun tulevaisuudessa siintää suuri palkkio – uusi, sporttisempi minä.

Hevonen kuuluu tähän kaveri-ryhmään. Jos aidosti haluaa, että hevonen on tyytyväinen, sen täytyy olla joka päivä motivoitunut. Se ei näe tavoitteita vuoden tai kahden päähän. Suomeksi sanottuna hevosen täytyy nauttia tekemisestä joka päivä, jotta sen motivaatio pysyy kunnossa. Se ei ole sen hankalampaa!

Palataan ongelmaan

Mikäli hevosesi ei anna tarhasta kiinni, käy läpi seuraavat asiat. Mitä hevonen odottaa, kun se näkee sinut? Mitä sinä odotat, kun näet hevosen? Mitä hevonen siitä hyötyy, että se antaa tarhasta kiinni? Millä tavalla sinä voit tähän asiaan vaikuttaa, a) lyhyellä ja b) pitkällä tähtäimellä?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi miten vaikeasti kiinni otettavaa hevosta voi kouluttaa – siihen on useampi tapa. Kuulet videolla vastauksen myös mm. siihen, miksi hevonen on helpompi ottaa kiinni tarhasta illalla kuin päivällä sekä siihen, mitä hevonen oikeastaan valitsee kun se ei anna kiinni.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Joskus tulee sellainen olo, että hevonen toimii kuin ajatus vaikka ei itse sano mitään tai pyydä mitään tai käytä mitään merkkejä. Tämä ilmiö kertoo siitä, kuinka taitava hevonen on a) lukemaan pieniä vihjeitä meissä, b) lukemaan ympäristön vihjeitä ja c) ymmärtämään, missä järjestyksessä asiat yleensä tapahtuvat.

Kun kaikki sujuu, ei ole ongelmaa. Mistä ongelma sitten syntyy? Ongelma voidaan määritellä monelle tavalla, mutta yleensä ongelma on se, jos hevonen ei käyttäydykään odotetulla tavalla. No mistä tämä sitten johtuu?

Otetaan esimerkiksi suomenhevonen, joka on muuten kiltti taluttaa, mutta nähdessään trailerin se lähtee jyräämään. Johtuuko ongelma taluttajasta? Ehkä hänen mielentilansa on väärä? Ehkä hänen hermostuneisuutensa tarttuu hevoseen? Ehkä hänellä on eriparisukat? Loppuuko hevosen jyrääminen, jos taluttaja ottaa beetasalpaajia ja psyykkaa itseluottamusta itseensä ja lukee kuinka olet hyvä johtaja-kirjan?

Johtuuko jyrääminen kuitenkin hevosesta? Onko sillä ollut tavallista pidempi kengitysväli? Kaipaisiko se psylliumkuuria? Haluaako se tahallaan ärsyttää taluttajaa? Mikäli jyrääminen on kertaluontoista, joku fyysinen syy tai vaikkapa ärsykekuorma voivat vaikuttaa asiaan. Jos jyrääminen on säännönmukaista ja sitä tapahtuu vain trailerin lähellä, voidaan nopeasti päätellä, että traileri jotenkin liittyy asiaan.

Kun asiat sujuvat, saatamme tuudittautua käsitykseen, että hevonen vastaa energiakenttämme viesteihin, niin herkkä se on. Sitten jos tulee ongelmia, on loogista etsiä syytä enrgiakentästä. Voi toki olla, että syy löytyykin energioista, mutta se ei olisi ensimmäinen heinäkasa, josta lähtisin neulaa etsimään.

Joskus kannattaa myös tarkistaa, ymmärtääkö hevonen perusmerkit: osaako se liikkua eteen, pysähtyä, kääntyä ja peruuttaa. Pyynnöstä. Vaikka olisit kuinka hermostunut, voit toimia tuloksellisesti hevosen kanssa jos se tietää, mitä tilanteessa seuraavaksi on tapahtumassa. Mitä taluttajan hermostuneisuus haittaa lastaustilanteessa, jos hevosella on selkeä päämäärä?

Moni arkinen asia liittyy tavalla tai toisella yksinkertaisten ja helppojen asioiden sujumiseen. Asiat saattavat sujua omalla tallilla, omassa pihapiirissä tai omassa maneesissa. Ne eivät kuitenkaan suju vieraassa paikassa tai jos paikalla on yllättäviä häiriötekijöitä. Aina ei kannata syyllistää itseään ja ajatella, että on huono ihminen. Kannattaa treenata pahan päivän varalle!

Pimeys, tuuli ja jatkuva viisto sade. Lits läts lits läts. Huumori on koetuksella, kun näkee hevostaan vain pimeässä, ei jaksa repiä motivaatiota reippailuun ja ei varsinkaan halua ottaa riskejä ja uhmata säätä ratsastamalla myrskyssä, kun hevonen on kaikkea muuta kuin rauhallinen.

Kaamoksessa voi palauttaa mieleen sen, ettei hevonen tarvitse juoksuttamista päivittäin pysyäkseen tyytyväisenä. Voi muistaa sen, että useimpia harjoituksia voi tehdä valoisassa tallissa tai pihatossa, vaikkei maneesia olisikaan. Lisäksi voi huomata, että omasta mielestä mitatön  puuhastelu voi vaikuttaa hevoseen hyvällä tavalla.

Seuraavilla vinkeillä voit selättää kaamosmasennuksen ja saavuttaa samalla jotain hyödyllistä.

  1. Harjoittele niitä asioita, joita koskaan ei ole aikaa harjoitella. Mitä jos ottaisit projektiksi vaikka lääkkeen antamisen harjoittelun tai hampaiden huuhtelun? Hevoselle on paljon hyötyä siitä, jos se osaa ottaa lääkkeen tuubista tai antaa huuhdella hampaat. Vaikkei asia olisi ajankohtainen juuri nyt, se voi olla ajankohtainen myöhemmin, eikä akuutissa tilanteessa välttämättä ole aikaa kouluttaa. Tai mitä jos harjoittelisit satulointia tai suitsimista? Tai lastaamista? Muutaman minuutin päivittäinen treeni voi parhaimmillaan tuoda hevoselle samanlaisen tunteen kuin tunnin ratsastus – se on rento ja väsynyt, vaikkei se olisi liikkunut metriäkään.
  2. Keksi ja toteuta virikkeitä. Kerää oksia, ripusta niitä karsinaan tai puno niistä heinäverkko. Anna hevosen maistella uusia makuja tai anna sen nauttia kunnon hierovasta harjaamisesta. Milloin sinulla viimeksi oli mahdollisuus käyttää hevosen harjaamiseen ja rapsutteluun kunnolla aikaa? Muista, että hevonen arvostaa rapsuttelua yleensä enemmän kuin sinä. Unohda hetkeksi tehokkuus ja panosta laatuaikaan – hevonen voi saada jopa enemmän hyötyä perusteellisesta harjaamisesta ja venyttelystä kuin jännittyneenä vesisateessa kipittämisestä. Suunnittele itse oma virike, toteuta se ja kuvaa se. Loppuillan voit kalastella tykkäyksiä facebookissa 🙂
  3. Ota käyttöön koulutushautomo. Mitä olit suunnitellut kouluttavasi hevoselle seuraavaksi? Haluaisitko, että se oppii juoksutuksen tai ohjasasjon? Haluaisitko tehdä takaosankäännöksiä tai väistöjä? Erikoisesteitä? Näitä kaikkia ja monia muita voit harjoitella karsinassa. Uudet asiat on helpointa aloittaa tutussa ympäristössä. Karsina on monesti aliarvostettu tässä mielessä.

Pimeässä myrsykssä ei kannata ottaa turhia riskejä pakottautumalla hevosen selkään. Moni muu asia vaikuttaa hevoseen samalla tavalla kuin liikunta. Uskalla kokeilla!

Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ

Monta kertaa keskitymme siihen, miten ei-toivottua toimintaa voisi estää. Pidetään tärkeänä sitä, että eläin ymmärtää mitä sana EI tarkoittaa. Omasta elukasta etsitään häiritseviä piirteitä ja mietitään, että tää olisi ihan kiva, jos tämä EI a) purisi huonekaluja, b) haukkuisi ovikellolle, c) repisi posteja ja d) olisi yliaktiivinen. Joskus ei toivottu toiminta yllättää omistajan, vaikka se olisi elukalle täysin normaalia. Lajityypillinen käytös tarkoittaa sitä, että kyseisen lajin edustajista suurin osa toimii samalla tavalla.

Olisi yllättävää törmätä kaniin tai hevoseen, joka ilman mitän koulutuksellisia toimenpiteitä ei olisi säikky, arka tai pelokas. Samoin olisi yllättävää törmätä kissaan, joka ei pitäisi korkeista paikoista tai raapimisesta. Tarvetta käyttäytyä lajille tyypillisellä tavalla ei voi poistaa. Käytöksiä voi kuitenkin suunnata uusiin kohteisiin ja yrittää korvata muilla käytöksillä.

Rankaisupainotteisuus on meihin ohjelmoitu todella syvälle. Meille ei tee tiukkaa kulkea kissan perässä suihkepullon kanssa ja suihkuttaa sitä, kun se tekee ei-toivottuja asioita. Sen sijaan ehdotus siitä, että kulkisimme kissan perässä namipurkin kanssa ja palkitsisimme toivotusta käytöksestä kirvoittaa monesti epäuskoisen naurun ilmoille: Et ole tosissasi.

Kyllä olen.

Kaikissa ihmisen ja eläimen suhdetta tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että suhteelle tekee hyvää luottamus ja ennakoitavuus, jotka ovat seurausta toistuvasta positiivisesta vuorovaikutuksesta. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole havaittu hyötyjä pitkässä juoksussa siitä, että ihminen säikyttelee tai kohtelee eläintä pelkoa herättävällä tai väkivaltaisella tavalla. Edes eläintarhoissa, joissa vielä jokin aika sitten ajateltiin, että ihmiskontaktit täytyy pitää minimissä ja eläimet mahdollisimman “villeinä”, ei tänä päivänä säikytellä eläimiä. (Joku neropatti ymmärsi jossain vaiheessa, etteivät eläintarhaeläimet ehkä sittenkään ole villejä, kun ne altistuvat päivittäin enemmän ihmisille kuin moni kesy eläin koko elämänsä aikana.)

Niin kauan kun pidämme eläimiä, olivat ne sitten mitä tahansa, ja niiden täytyy olla kanssamme tekemisissä (halusivat ne sitä tai eivät), on kohtuullista esiintyä hyvässä valossa eikä pahana poliisina. Ihminen saattaa pahimmassa tapauksessa toimia ärsykkeenä, joka laukaisee eläimessä pako- tai puolustautumisreaktion. Mikä ei tietenkään helpota yhdessä tekemistä ja pahimmillaan voi johtaa stressin kroonistumiseen ja se taas sairastumisalttiuteen. Eläin ei ymmärrä, että tämä on vaan tämä yksi kerta, seuraavalla kerralla olen taas kiltti. Yli puolet kaikista vuorovaikutustilanteista pitäisi olla positiivisia, silloin asennepankki ei ole heti tyhjä yhden vastoinkäymisen jälkeen.

Toivoisinkin, että löytäisimme kaikki eläimistämme hyvät puolet. Jos keskitymme asioihin, jotka onnistuvat ja ovat helppoja, pääsemme helpommin käsiksi myös vaikeampiin asioihin. Seuraavan kerran kun eläimesi tekee jotain toivottua, ota siitä ilo irti. Huomaa koiranpentua kun se nukkuu omalla paikallaan (silläkin uhalla, että riehuminen alkaa) sen sijaan että huudat sille kun se vaatii huomiota. Aloita leikki kissan kanssa ennen kuin se ehtii käydä jalkaan kiinni. Käännä hevonen kotiin ennen kuin se alkaa vastustella poispäin menemistä. Anna sen laukata jos se joskus itse ehdottaa sitä. Tee kissan kanssa kaikkea hauskaa silloin, kun se ei tongi huonekasveja. Vie kissa ulos ennenkuin kiroilet sen ovella naukumista. Ole iloinen, jos koira joskus leikkii omalla lelullaan.

Eläinten kanssa kannattaa miettiä enemmän sitä, mikä on sallittua kuin sitä mikä on kiellettyä. Eli enemmän kannattaa miettiä, miten opettaa niille sanan kyllä kuin sanan ei. Sekin seikka on syytä pitää mielessä, että sitä arvokkaammaksi tietty resurssi muodostuu, mitä rajoitetummin sitä on saatavilla. Eli mitä enemmän estetään ja kielletään, sitä enemmän asia kiinnostaa. Uskalla sanoa kyllä. Mitä enemmän haluttuja käytöksiä vahvistetaan, sitä useammin ne esiintyvät.

Mitä toivottua sinun eläimesi tänään teki ja miten sen huomioit?

Haluatko hyväntuulisen vai pahantuulisen hevosen?

Hevosilla on huonoja päiviä ja hyviä päiviä. Tämä on yksi lause, joka mantran lailla toistuu artikkeleissa ja haastatteluissa. Jos halutaan, että hevosella on enemmän hyviä kuin huonoja päiviä, siihen on mahdollista vaikuttaa. Jokainen tietää, että eläimen muistiin tallentuu opitun käytöksen lisäksi tunnetila, jossa käytös on opittu.

Tutkijat testasivat, voiko koulutusmenetelmällä vaikuttaa hevosten mielialaan pidemmällä tähtäimellä. 12 tammaa koulutettiin tunnistamaan palkittava ja ei-palkittava paikka tarhasta. Hevoset jaettiin tämän jälkeen kahteen ryhmään, joista toiselle koulutettiin viiden päivän ajan erilaisia asioita käyttäen joko negatiivista vahvistetta tai positiivista vahvistetta. Sen jälkeen hevosten piti valita palkittavan ja ei-palkittavan paikan välillä olevista “epäselvistä paikoista”.

Tammat, joita oli koulutettu positiivisesti vahvistamalla, kokivat enemmän positiivisia tunteita kuin toinen ryhmä. (Mitattavia asioita olivat: motivaatio eli nopeus suorittaa tehtävä, asenne käsittelijää kohtaan, pään asento, korvien asento.)

Kaikissa testeissä PV-hevoset olivat rennompia, motivoituneempia ja pitivät omaehtoisesti kontaktia käsittelijään. Negatiivisesti vahvistetut välttelivät käsittelijää, olivat kireitä ja suorittivat tehtävät hitaammin.

Käsittelytavalla on tutkijoiden mukaan yhtä suuri vaikutus eläimen hyvinvointiin kuin elinolosuhteilla. Tutkijat kannustavat käyttämään koulutusmenetelmänä positiivista vahvistamista tai positiivista ja negatiivista vahvistetta yhdessä.

Positiivisen vahvisteen avulla vaikutetaan ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen. Lisäksi sillä vaikutetaan eläimen senhetkiseen tunnetilaan ja pidemmällä aikavälillä eläimen “tuuleen”, asenteeseen ja sitä kautta mielenterveyteen.

Valinta on meidän.

Behaviourof horses in a judgment bias test associated with positive or negative reinforcement 2014.