Joskus tulee sellainen olo, että hevonen toimii kuin ajatus vaikka ei itse sano mitään tai pyydä mitään tai käytä mitään merkkejä. Tämä ilmiö kertoo siitä, kuinka taitava hevonen on a) lukemaan pieniä vihjeitä meissä, b) lukemaan ympäristön vihjeitä ja c) ymmärtämään, missä järjestyksessä asiat yleensä tapahtuvat.

Kun kaikki sujuu, ei ole ongelmaa. Mistä ongelma sitten syntyy? Ongelma voidaan määritellä monelle tavalla, mutta yleensä ongelma on se, jos hevonen ei käyttäydykään odotetulla tavalla. No mistä tämä sitten johtuu?

Otetaan esimerkiksi suomenhevonen, joka on muuten kiltti taluttaa, mutta nähdessään trailerin se lähtee jyräämään. Johtuuko ongelma taluttajasta? Ehkä hänen mielentilansa on väärä? Ehkä hänen hermostuneisuutensa tarttuu hevoseen? Ehkä hänellä on eriparisukat? Loppuuko hevosen jyrääminen, jos taluttaja ottaa beetasalpaajia ja psyykkaa itseluottamusta itseensä ja lukee kuinka olet hyvä johtaja-kirjan?

Johtuuko jyrääminen kuitenkin hevosesta? Onko sillä ollut tavallista pidempi kengitysväli? Kaipaisiko se psylliumkuuria? Haluaako se tahallaan ärsyttää taluttajaa? Mikäli jyrääminen on kertaluontoista, joku fyysinen syy tai vaikkapa ärsykekuorma voivat vaikuttaa asiaan. Jos jyrääminen on säännönmukaista ja sitä tapahtuu vain trailerin lähellä, voidaan nopeasti päätellä, että traileri jotenkin liittyy asiaan.

Kun asiat sujuvat, saatamme tuudittautua käsitykseen, että hevonen vastaa energiakenttämme viesteihin, niin herkkä se on. Sitten jos tulee ongelmia, on loogista etsiä syytä enrgiakentästä. Voi toki olla, että syy löytyykin energioista, mutta se ei olisi ensimmäinen heinäkasa, josta lähtisin neulaa etsimään.

Joskus kannattaa myös tarkistaa, ymmärtääkö hevonen perusmerkit: osaako se liikkua eteen, pysähtyä, kääntyä ja peruuttaa. Pyynnöstä. Vaikka olisit kuinka hermostunut, voit toimia tuloksellisesti hevosen kanssa jos se tietää, mitä tilanteessa seuraavaksi on tapahtumassa. Mitä taluttajan hermostuneisuus haittaa lastaustilanteessa, jos hevosella on selkeä päämäärä?

Moni arkinen asia liittyy tavalla tai toisella yksinkertaisten ja helppojen asioiden sujumiseen. Asiat saattavat sujua omalla tallilla, omassa pihapiirissä tai omassa maneesissa. Ne eivät kuitenkaan suju vieraassa paikassa tai jos paikalla on yllättäviä häiriötekijöitä. Aina ei kannata syyllistää itseään ja ajatella, että on huono ihminen. Kannattaa treenata pahan päivän varalle!

Pimeys, tuuli ja jatkuva viisto sade. Lits läts lits läts. Huumori on koetuksella, kun näkee hevostaan vain pimeässä, ei jaksa repiä motivaatiota reippailuun ja ei varsinkaan halua ottaa riskejä ja uhmata säätä ratsastamalla myrskyssä, kun hevonen on kaikkea muuta kuin rauhallinen.

Kaamoksessa voi palauttaa mieleen sen, ettei hevonen tarvitse juoksuttamista päivittäin pysyäkseen tyytyväisenä. Voi muistaa sen, että useimpia harjoituksia voi tehdä valoisassa tallissa tai pihatossa, vaikkei maneesia olisikaan. Lisäksi voi huomata, että omasta mielestä mitatön  puuhastelu voi vaikuttaa hevoseen hyvällä tavalla.

Seuraavilla vinkeillä voit selättää kaamosmasennuksen ja saavuttaa samalla jotain hyödyllistä.

  1. Harjoittele niitä asioita, joita koskaan ei ole aikaa harjoitella. Mitä jos ottaisit projektiksi vaikka lääkkeen antamisen harjoittelun tai hampaiden huuhtelun? Hevoselle on paljon hyötyä siitä, jos se osaa ottaa lääkkeen tuubista tai antaa huuhdella hampaat. Vaikkei asia olisi ajankohtainen juuri nyt, se voi olla ajankohtainen myöhemmin, eikä akuutissa tilanteessa välttämättä ole aikaa kouluttaa. Tai mitä jos harjoittelisit satulointia tai suitsimista? Tai lastaamista? Muutaman minuutin päivittäinen treeni voi parhaimmillaan tuoda hevoselle samanlaisen tunteen kuin tunnin ratsastus – se on rento ja väsynyt, vaikkei se olisi liikkunut metriäkään.
  2. Keksi ja toteuta virikkeitä. Kerää oksia, ripusta niitä karsinaan tai puno niistä heinäverkko. Anna hevosen maistella uusia makuja tai anna sen nauttia kunnon hierovasta harjaamisesta. Milloin sinulla viimeksi oli mahdollisuus käyttää hevosen harjaamiseen ja rapsutteluun kunnolla aikaa? Muista, että hevonen arvostaa rapsuttelua yleensä enemmän kuin sinä. Unohda hetkeksi tehokkuus ja panosta laatuaikaan – hevonen voi saada jopa enemmän hyötyä perusteellisesta harjaamisesta ja venyttelystä kuin jännittyneenä vesisateessa kipittämisestä. Suunnittele itse oma virike, toteuta se ja kuvaa se. Loppuillan voit kalastella tykkäyksiä facebookissa 🙂
  3. Ota käyttöön koulutushautomo. Mitä olit suunnitellut kouluttavasi hevoselle seuraavaksi? Haluaisitko, että se oppii juoksutuksen tai ohjasasjon? Haluaisitko tehdä takaosankäännöksiä tai väistöjä? Erikoisesteitä? Näitä kaikkia ja monia muita voit harjoitella karsinassa. Uudet asiat on helpointa aloittaa tutussa ympäristössä. Karsina on monesti aliarvostettu tässä mielessä.

Pimeässä myrsykssä ei kannata ottaa turhia riskejä pakottautumalla hevosen selkään. Moni muu asia vaikuttaa hevoseen samalla tavalla kuin liikunta. Uskalla kokeilla!

Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ

Monta kertaa keskitymme siihen, miten ei-toivottua toimintaa voisi estää. Pidetään tärkeänä sitä, että eläin ymmärtää mitä sana EI tarkoittaa. Omasta elukasta etsitään häiritseviä piirteitä ja mietitään, että tää olisi ihan kiva, jos tämä EI a) purisi huonekaluja, b) haukkuisi ovikellolle, c) repisi posteja ja d) olisi yliaktiivinen. Joskus ei toivottu toiminta yllättää omistajan, vaikka se olisi elukalle täysin normaalia. Lajityypillinen käytös tarkoittaa sitä, että kyseisen lajin edustajista suurin osa toimii samalla tavalla.

Olisi yllättävää törmätä kaniin tai hevoseen, joka ilman mitän koulutuksellisia toimenpiteitä ei olisi säikky, arka tai pelokas. Samoin olisi yllättävää törmätä kissaan, joka ei pitäisi korkeista paikoista tai raapimisesta. Tarvetta käyttäytyä lajille tyypillisellä tavalla ei voi poistaa. Käytöksiä voi kuitenkin suunnata uusiin kohteisiin ja yrittää korvata muilla käytöksillä.

Rankaisupainotteisuus on meihin ohjelmoitu todella syvälle. Meille ei tee tiukkaa kulkea kissan perässä suihkepullon kanssa ja suihkuttaa sitä, kun se tekee ei-toivottuja asioita. Sen sijaan ehdotus siitä, että kulkisimme kissan perässä namipurkin kanssa ja palkitsisimme toivotusta käytöksestä kirvoittaa monesti epäuskoisen naurun ilmoille: Et ole tosissasi.

Kyllä olen.

Kaikissa ihmisen ja eläimen suhdetta tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että suhteelle tekee hyvää luottamus ja ennakoitavuus, jotka ovat seurausta toistuvasta positiivisesta vuorovaikutuksesta. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole havaittu hyötyjä pitkässä juoksussa siitä, että ihminen säikyttelee tai kohtelee eläintä pelkoa herättävällä tai väkivaltaisella tavalla. Edes eläintarhoissa, joissa vielä jokin aika sitten ajateltiin, että ihmiskontaktit täytyy pitää minimissä ja eläimet mahdollisimman ”villeinä”, ei tänä päivänä säikytellä eläimiä. (Joku neropatti ymmärsi jossain vaiheessa, etteivät eläintarhaeläimet ehkä sittenkään ole villejä, kun ne altistuvat päivittäin enemmän ihmisille kuin moni kesy eläin koko elämänsä aikana.)

Niin kauan kun pidämme eläimiä, olivat ne sitten mitä tahansa, ja niiden täytyy olla kanssamme tekemisissä (halusivat ne sitä tai eivät), on kohtuullista esiintyä hyvässä valossa eikä pahana poliisina. Ihminen saattaa pahimmassa tapauksessa toimia ärsykkeenä, joka laukaisee eläimessä pako- tai puolustautumisreaktion. Mikä ei tietenkään helpota yhdessä tekemistä ja pahimmillaan voi johtaa stressin kroonistumiseen ja se taas sairastumisalttiuteen. Eläin ei ymmärrä, että tämä on vaan tämä yksi kerta, seuraavalla kerralla olen taas kiltti. Yli puolet kaikista vuorovaikutustilanteista pitäisi olla positiivisia, silloin asennepankki ei ole heti tyhjä yhden vastoinkäymisen jälkeen.

Toivoisinkin, että löytäisimme kaikki eläimistämme hyvät puolet. Jos keskitymme asioihin, jotka onnistuvat ja ovat helppoja, pääsemme helpommin käsiksi myös vaikeampiin asioihin. Seuraavan kerran kun eläimesi tekee jotain toivottua, ota siitä ilo irti. Huomaa koiranpentua kun se nukkuu omalla paikallaan (silläkin uhalla, että riehuminen alkaa) sen sijaan että huudat sille kun se vaatii huomiota. Aloita leikki kissan kanssa ennen kuin se ehtii käydä jalkaan kiinni. Käännä hevonen kotiin ennen kuin se alkaa vastustella poispäin menemistä. Anna sen laukata jos se joskus itse ehdottaa sitä. Tee kissan kanssa kaikkea hauskaa silloin, kun se ei tongi huonekasveja. Vie kissa ulos ennenkuin kiroilet sen ovella naukumista. Ole iloinen, jos koira joskus leikkii omalla lelullaan.

Eläinten kanssa kannattaa miettiä enemmän sitä, mikä on sallittua kuin sitä mikä on kiellettyä. Eli enemmän kannattaa miettiä, miten opettaa niille sanan kyllä kuin sanan ei. Sekin seikka on syytä pitää mielessä, että sitä arvokkaammaksi tietty resurssi muodostuu, mitä rajoitetummin sitä on saatavilla. Eli mitä enemmän estetään ja kielletään, sitä enemmän asia kiinnostaa. Uskalla sanoa kyllä. Mitä enemmän haluttuja käytöksiä vahvistetaan, sitä useammin ne esiintyvät.

Mitä toivottua sinun eläimesi tänään teki ja miten sen huomioit?

Haluatko hyväntuulisen vai pahantuulisen hevosen?

Hevosilla on huonoja päiviä ja hyviä päiviä. Tämä on yksi lause, joka mantran lailla toistuu artikkeleissa ja haastatteluissa. Jos halutaan, että hevosella on enemmän hyviä kuin huonoja päiviä, siihen on mahdollista vaikuttaa. Jokainen tietää, että eläimen muistiin tallentuu opitun käytöksen lisäksi tunnetila, jossa käytös on opittu.

Tutkijat testasivat, voiko koulutusmenetelmällä vaikuttaa hevosten mielialaan pidemmällä tähtäimellä. 12 tammaa koulutettiin tunnistamaan palkittava ja ei-palkittava paikka tarhasta. Hevoset jaettiin tämän jälkeen kahteen ryhmään, joista toiselle koulutettiin viiden päivän ajan erilaisia asioita käyttäen joko negatiivista vahvistetta tai positiivista vahvistetta. Sen jälkeen hevosten piti valita palkittavan ja ei-palkittavan paikan välillä olevista ”epäselvistä paikoista”.

Tammat, joita oli koulutettu positiivisesti vahvistamalla, kokivat enemmän positiivisia tunteita kuin toinen ryhmä. (Mitattavia asioita olivat: motivaatio eli nopeus suorittaa tehtävä, asenne käsittelijää kohtaan, pään asento, korvien asento.)

Kaikissa testeissä PV-hevoset olivat rennompia, motivoituneempia ja pitivät omaehtoisesti kontaktia käsittelijään. Negatiivisesti vahvistetut välttelivät käsittelijää, olivat kireitä ja suorittivat tehtävät hitaammin.

Käsittelytavalla on tutkijoiden mukaan yhtä suuri vaikutus eläimen hyvinvointiin kuin elinolosuhteilla. Tutkijat kannustavat käyttämään koulutusmenetelmänä positiivista vahvistamista tai positiivista ja negatiivista vahvistetta yhdessä.

Positiivisen vahvisteen avulla vaikutetaan ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen. Lisäksi sillä vaikutetaan eläimen senhetkiseen tunnetilaan ja pidemmällä aikavälillä eläimen ”tuuleen”, asenteeseen ja sitä kautta mielenterveyteen.

Valinta on meidän.

Behaviourof horses in a judgment bias test associated with positive or negative reinforcement 2014.

Hevosilla tuntuu joskus olevan huono asenne kiinniottamista kohtaan. Asiaan voi vaikuttaa moni tekijä; kipu, historia, vanhat kokemukset, tilanne ja olosuhteet..

Pidemmän päälle on rasittavaa, kun hevosta saa jahdata tuntitolkulla tarhassa. Harrastamisesta menee maku, kun kumppani ei ole ollenkaan yhtä innostunut lajista tai ihmisseurasta ylipäänsä.

Hevosen asennetta voi muuttaa monellakin tavalla. Sen kanssa voi joskus tehdä hevosen mielestä kivoja asioita. Lisäksi kiinniottamistilanteesta voi tehdä kivan, tai opettaa, että siitä se hauskuus vasta repeää, kun riimu on päässä.

Hevosta ei kannata juoksuttaa, jos se ei anna kiinni, kuten joskus neuvotaan. Miksi? No siksi, että 1) se saa entistä huonompia kokemuksia ihmisestä, mikä aiheuttaa 2) huonon suhteen hevosen ja omistajan välille, 3) yleensä hevosen asenne muuttuu entistä huonommaksi, 4) vaikka hevosen lopulta saisikin kiinni, käytös ei helposti yleisty muihin tilanteisiin (hevonen ei edelleenkään anna kiinni laitumelta tai muusta suuremmasta tilasta, jos sen saakin tarhasta kiinni väsytystaktiikalla) tai yksinkertaisesti 5) joillekin hevosille juokseminen voi olla palkitsevaa, jolloin kiinniottaminen ei todellakaan helpotu.

Hevosta sen sijaan kannattaa palkita kaikesta oikeansuuntaisesta käytöksestä. Katso videolta vinkki, miten hevosen asennetta riimua ja pyydystäjää kohtaan voi muuttaa naksutinkoulutuksen avulla.

asenne2

Ai, sä meet sillä? Se on sit aika haastava karsinassa.

Se on ihan kahjo, on yrittäny tappaa.

Se ei oo mikään kokemattomien hevonen, hei.

Tuttua?

Väitän, että hevosten maine vaikuttaa niiden käsittelyyn. Hevosen huono maine voi kehittyä lyhyessä ajassa niin, että sitä on mahdoton enää korjata. Puhumattakaan kokonaisista suvuista, kuten ne kuuluisat suikkulaiset. Näitä hevosia talutetaan ketju suussa, niiden karsinaan mennään luudan kanssa. Niille huudetaan ja niitä läksytetään pienimmästäkin liikahduksesta.

Toki geenit vaikuttavat käyttäytymiseen, mutta hyvin paljon käyttäytymiseen vaikuttaa jokainen hevosta käsittelevä ihminen joka ikinen päivä.

Hevonen, kuten me ihmisetkin, muokkaa käsitystään ihmisistä koko ajan. Se muodostaa ennakkokäsityksiä ihmisistä pohjautuen edellisiin kokemuksiin. Se antaa paljon anteeksi, mutta ei unohda – huonot kokemukset säilyvät muistissa vuosien ajan.

Jokainen käsittelykerta on tärkeä hevosen hyvinvoinnin kannalta. Se ei meiltä paljon vaadi. Rapsutetaan tai annetaan sokeria, pienet teot merkitsevät paljon. Hyvätkin kokemukset säilyvät muistissa pitkään.

Pitäisikö kaikista hevosista puhua vain hyvää, jotta alkaisi positiivisuuskierre? Ei siitä ainakaan haittaa olisi. Moni hevonen saa kärsiä, kun sitä käsitellään maineen takia vaarallisena.

Jokainen hevonen on potentiaalisesti vaarallinen. Koiramaailmassa on todettu, että väkivaltaiset koulutustavat tuottavat vaarallisia koiria. Uskallan otaksua, että sama pätee hevosiin.

Hausberger et al. (2008) A review of the human–horse relationship

On täsmälleen sama kuin tie miehen sydämeen.

Aika usein ratsastustunnilla kehotetaan taputtamaan hevosta palkkioksi hyvästä suorituksesta. Ja vielä tunnin lopuksi taputetaan. Ja karsinassa vielä hyvästiksi.

Uskon, etteivät ammattilaiset itsekään usko taputtelun hetkauttavan hevosta. Se on vain hauska ele, sillä osoitetaan kiitollisuutta ja kunnioitusta urheiluvälineen suorituksia kohtaan. Taputuksen tehokkuus vahvisteena on kuitenkin heikko tai jopa olematon. Syy siihen, miksi edelleen taputellaan tehottomasti, on se, että edelleen uskotaan makupalojen antamisen johtavan vihaisiin hevosiin, näykkimiseen, ähkyyn, hevosten pilalle menemiseen ja muihin maailman keskeisiin ongelmiin.

Syyt siihen, miksi uskotaan, että makupalojen syöttäminen aiheuttaa edellä mainittuja ongelmia, ovat osin kulttuurisia ja osin johtuvat oppimisteorian tuntemattomuudesta sekä kyvyttömyydestä käyttää makupaloja oikealla tavalla.

Väitän, että ratsastuskouluissa olisi paljon vähemmän äksyileviä, purevia, potkivia ja hermostuneita hevosia, jos makupalat vapautettaisiin ja opetettaisiin lapsille miten ja missä tilanteissa niitä kuuluu antaa.

Toki rapsuttelu toimii ja toki sitä pitää harrastaa, sitä ei ole kiistäminen. Herkku vain toimii paljon paremmin. Tutkimuksessa verrattiin herkkuja ja rapsuttelua – herkku pesi rapsuttelun 6-0. Lue lisää: http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0015446