On täsmälleen sama kuin tie miehen sydämeen.

Aika usein ratsastustunnilla kehotetaan taputtamaan hevosta palkkioksi hyvästä suorituksesta. Ja vielä tunnin lopuksi taputetaan. Ja karsinassa vielä hyvästiksi.

Uskon, etteivät ammattilaiset itsekään usko taputtelun hetkauttavan hevosta. Se on vain hauska ele, sillä osoitetaan kiitollisuutta ja kunnioitusta urheiluvälineen suorituksia kohtaan. Taputuksen tehokkuus vahvisteena on kuitenkin heikko tai jopa olematon. Syy siihen, miksi edelleen taputellaan tehottomasti, on se, että edelleen uskotaan makupalojen antamisen johtavan vihaisiin hevosiin, näykkimiseen, ähkyyn, hevosten pilalle menemiseen ja muihin maailman keskeisiin ongelmiin.

Syyt siihen, miksi uskotaan, että makupalojen syöttäminen aiheuttaa edellä mainittuja ongelmia, ovat osin kulttuurisia ja osin johtuvat oppimisteorian tuntemattomuudesta sekä kyvyttömyydestä käyttää makupaloja oikealla tavalla.

Väitän, että ratsastuskouluissa olisi paljon vähemmän äksyileviä, purevia, potkivia ja hermostuneita hevosia, jos makupalat vapautettaisiin ja opetettaisiin lapsille miten ja missä tilanteissa niitä kuuluu antaa.

Toki rapsuttelu toimii ja toki sitä pitää harrastaa, sitä ei ole kiistäminen. Herkku vain toimii paljon paremmin. Tutkimuksessa verrattiin herkkuja ja rapsuttelua – herkku pesi rapsuttelun 6-0. Lue lisää: http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0015446

Pitäisi pitää yhteistarhassa tai laitumella. Mutta kun. Eihän sieltä saa haettua ketään, kun kaikki parveilevat portilla ja kiusaavat lähtijää minkä ehtivät.

Hevosen erottaminen porukasta on haastavaa. Vielä haastavampaa on, jos olet yksin paikalla ja samassa tarhassa on muitakin hevosia. Pahimmillaan tarhasta tai laitumelta hakeminen voi olla painajaismaista taistelua ja turvallisuusriski.

Nyt onneksi aiheesta on tutkittua tietoa. Tulokset eivät kuitenkaan tarjoa maagista kikkaa edellä kuvattuun ongelmaan, vaan vahvistavat monen jo maalaisjärjellä järkeiltyihin konsteihin.

1) Ole nopea, älä anna muille mahdollisuuksia parveiluun ja 2) jos mahdollista, ota joku toinenkin hevonen pois porukasta samalla.

Identifying potential risk situations for humans when removing horses from groups, Elke Hartmann, Eva Søndergaard, Linda J. Keeling, 2011. 

Ajatuskin stressaa

Eläimet odottavat asioita samalla tavalla kuin mekin – asiasta riippuen joko kauhulla tai innolla. Hammaslääkäriin meno pilaa koko päivän, kun taas loman alkaminen pelastaa koko viikon.

Hevosia testattiin uudessa ympäristössä niin, että ne vietiin ensimmäistä kertaa kävelytyskoneeseen. Jo varsinaista käsittelyä edeltävät tapahtumat (ihminen oli tallissa, valmisteli varusteita, valmisteli hevosia ym.) aiheuttivat hevosissa valppautta ja levottomuutta. Ei siis pelkästään kävelykoneeseen meno vaan kaikki sitä edeltävät tapahtumat.

Eniten reagoivat täysiveriorivarsat (testissä oli täysiveritammoja ja oreja sekä arabioreja ja tammoja, kaikki alle kolmevuotiaita).

Aina sanotaan, ettei hevonen opi ellei se ole rento. Tämä tavoite on helpommin sanottu kuin tehty. Kuinka alusta kaikki sitten pitää aloittaa, jos pelkkä odotus mahdollisesta tulevasta harjoituksesta stressaa hevosta?

Ehkä tätä täydellistä stressittömyyttä ei voida saavuttaa. Voidaan kuitenkin muuttaa käytäntöjä siten, että hevonen stressaa vähemmän. Ei anneta hevosen kiehua karsinassa ja kerätä kierroksia, otetaan rauhoittava kumppani mukaan harjoituksiin ja toimitaan itse mahdollisimman ennakoitavalla tavalla. Lisäboonusta olisi, jos hevosella olisi positiivisia mielikuvia ja odotusarvoa vaikkapa suitsiin, käsittelijään, harjaamiseen tai riimuun liittyen.

Janczarek & Kedzierski (2011), Emotional responsse to novelty and expectation of novelty in young race horses, Journal of equine veterinary science.

Lue myös:

Ratkaisu on rauhoittaminen

Ei se anna kiinni

Hevonen marssii päättäväisesti poispäin sinusta. Se ei anna kiinni laitumelta. Onko tuttu tilanne?

Yhdysvalloissa tutkittiin vaikuttaako katsekontakti hevosen kiinnisaamiseen. 104 hevosta osallistui kokeeseen, jossa niitä yritettiin pyydystää tarhasta joko niin, etti pyydystäjä pitänyt katsekontaktia tai niin, että pyydystäjä piti katsekontaktin hevosiin.

Tutkimus osoitti, että kaksi erilaista lähestymistapaa eivät vaikuttaneet kiinnisaamiseen lainkaan. Joissakin oppaissa vältetään tai kehotetaan pitämään katsekontaktia hevoseen käsittelyn aikana, esimerkiksi orien tai pelokkaiden tai käsittelemättömien hevosten kanssa toimiessa. Idea on omaksuttu hevosten keskinäisestä kommunikoinnista, orit tuijottavat toisiaan haastemielessä ja pelokkaat hevoset saattavat vältellä katsekontaktia. Tämä tutkimus ei kuitenkaan tue edellä esitettyjen näkökulmien pätevän hevosen ja ihmisen välisessä kommunikaatiossa.

Syitä hankalaan kiinnisaamiseen kannattaa etsiä ensiksi muualta kuin omasta katsekontaktista. Mikäli hevonen ei anna kiinni, on syytä miettiä onko työskentely ihmisen kanssa sen kannalta miellyttävää. Miksi hevonen haluaisi tehdä yhteistyötä jos se ei tuota sille hyötyä? Tee useammin asioita, joista hevosesi pitää tai yritä saada se pitämään samoista asioista kuin sinä.

 

Verrill, McDonnell, (2008), ’Equal Outcomes with and without Human-to-Horse Eye Contact When Catching Horses and Ponies in an Open Pasture’, Journal of Equine Veterinary Science 5.