Keräsin taannoin ratsastusvideoita tarkoituksena tehdä lista erilaisista käytöksistä ratsastuksen aikana. Sain lukuisia videoita, kiitos niistä!

Videoilla ratsastettiin käyntiä 181 min., ravia 105 min. ja laukkaa 36 min. Paikoillaan seisomista oli 38 minuuttia. Laskin kaikista käytökset yhteen ja laskin niille frekvenssin. Keskimäärin yleisimpiä konfliktikäytöksiä olivat hännän viuhtominen (28/tunnissa) ja suun aukominen (27/tunnissa). Seuraavaksi yleisimmät käytökset olivat pään heiluttaminen (19/tunnissa) ja pään laskeminen (16/tunnissa).

Käytökset jakautuivat askellajien välillä siten, että paikoillaan seistessä tyypillisintä oli ohjien kiskominen ja pureskelu. Käynnissä tyypillisintä oli suun aukominen ja pureskelu. Ravissa hännän viuhtominen ja pään heiluttelu oli yleisintä ja laukassa niin ikään hännän viuhtominen oli yleistä; lisäksi laukassa suun avaamista esiintyi jonkin verran. Eniten konfliktikäytöksiä esiintyi laukassa, mutta ero muihin askellajeihin ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Seuraavaksi tarkastelin käytöksiä suhteessa hevosen muotoon. Jaoin videot hevosen muodon perusteella kahteen ryhmään; “hollow frame”, jossa hevosen ylälinja oli ontto ja “round frame”, jossa ylälinja oli pyöreä. Muodon ja käytöksen välillä oli tilastollisesti merkittävä ero; ontossa muodossa liikkuvilla hevosilla esiintyi merkittävästi enemmän konfliktikäytöksiä kuin pyöreässä muodossa liikkuvilla.

Tarkastelin myös korvien asentoja – korvat eteenpäin olivat yleisimmin käynnissä ja korvat taaksepäin olivat useimmin laukassa.

Erään tutkimuksen mukaan huipputason kouluradalla konfliktikäytöksiä esiintyy joka neljäs sekunti (Górecka-Bruzda et al., 2014); tässä koosteessa niitä esiintyi joka 14 sekunti keskimäärin – lisäksi oli paljon yksilöeroja ratsukoiden välillä.

Vastausta siihen, miksi hevoset tekevät ratsastuksen aikana mitäkin, ei tietenkään tästä saa. Taustalla voi olla kipu tai ratsastajan toiminta, jota tässä vapaaehtoisuuteen perustuvassa otoksessa ei huomioitu lainkaan. Aiemmin on havaittu, että pään asento on yhteydessä rentouteen, tämä tukee sitä – vapaassa, pyöreässä muodossa konfliktikäytöksiä esiintyi harvemmin.

Lähes kaikki havaitut käytökset voidaan nähdä konfliktikäytöksinä, koska ns. positiivisia, haluttuja käytöksiä ratsastajan pyytämien lisäksi on hankala määritellä. Tässä tapauksessa en tiennyt, mikä ratsastajan kulloinenkin tavoite oli ja mitä hän hevoselta pyysi, joten on selvää, että konfliktikäytökset ovat selkeimmin havaittavia.

Tämä oli opiskeluihin liittyvä tehtävä, ei varsinainen tutkimus. Jos tekisin oikeaa tutkimusta aiheesta, muuttaisin monia asioita. Suosittelen kaikkia tekemään vastaavia minitarkasteluja – oma käsitys ja muisti saattavat kullata mielikuvia ja vaikuttaa mutuun.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Nykyisin moni koiranpentu saa eläinlääkärikäynnistä positiivisen kokemuksen, kun rokotuksella tarjotaan herkkuja ja rapsutellaan. On huomattu, että mitä positiivisemmin pentu suhtautuu lääkäriin, sitä helpompaa sen käsittely tulee olemaan aikuisena. Kaikki hyötyvät tilanteesta, jossa koira suhtautuu lääkärikäyntiin hyvin. Mitä paremmin lääkärikäynnit sujuvat silloin, kun koira on terve, sitä paremmat edellytykset koiraa on käsitellä lääkärissä silloin joskus, kun se on kipeä.

Hevonen samoin. Klinikalle vietäessä hevonen voi olla pahasti kipeä ja stressitilassa. Jos sillä ei ole takataskussa yhtään positiivista kokemusta lääkäristä, toimenpiteistä tai klinikkaolosuhteista, on erittäin todennäköistä, että hevosta on vaikeaa hallita. Pakkopilttuu, huulipuristin ynnä muut yleiset hallintamenetelmät klinikalla aiheuttavat usein pitkäaikaisia ongelmia a) hevosen suhtautumisessa toimenpiteitä ja kyseistä paikkaa kohtaan, b) suhtautumisessa ylipäänsä ihmistä kohtaan ja c) muita kylkiäisiä, kuten kuljetus- ja lastausongelmia, ongelmia päähän koskemisessa ja ahtaisiin tiloihin menemisessä. Laskun näistä kylkiäisistä maksaa omistaja usein kuukausien tai jopa vuosien koulutustyöllä.

Ehkä hevosille pitäisi järjestää klinikkaantutustumispäiviä, jolloin hevonen vietäisiin klinikalle (tai klinikanomaiseen tilaan) ja annettaisiin sille positiivisia kokemuksia. Millä tavoilla sinä koulutat eläintäsi eläinlläkärikäyntiä varten?

P.S. Huulipuristimen toiminta perustuu nykytiedon mukaan 1) siihen, että sillä on pieni mahdollisuus rajoittaa hevosen liikkumista (hyvin pieni – lisäksi hevonen oppii nopeasti välttelemään vekotinta), 2) siihen, että puristin tuottaa epämukavuuden tai kivun tunteen, mikä usein mahdollistaa toisen kivuliaan operaation toisaalla. Tämä perustuu siihen, ettei hevonen voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan (overshadowing/stimulus blending). Lisäksi 3) puristimen tuottama kipu aiheuttaa mielihyvähormonien vapautumisen. Saman ilmiön voi aikaansaada tekemällä asioita, jotka hevonen kokee palkitseviksi tai joista hevoselle tulee hyvä mieli.