Lisää turvallisuutta hevosten kanssa – vältä vaaratilanteita

Hevostelu on vaarallisempaa kuin moottoripyöräily, aina sattuu ja tapahtuu. Erään tutkimuksen mukaan hevosalan ammattilaiset saavat keskimäärin yhden potkun vuodessa riippumatta siitä, kuinka taitavia he ovat. Hevosmiestaito on suurimmaksi osaksi sitä, että mitään kamalaa ei tapahdu – ennakointia, harkintaa ja pään kylmäämistä.

Mistä vaaratilanteet yleensä syntyvät?

1. Käsittelijällä on valheellinen hallinnan tunne

Hallinnan tunne on suosikkiasia itselleni monin tavoin. Tässä tapauksessa pidän sitä kuitenkin huonona asiana. Jostain syystä koen, että hevoskulttuuriin kuuluu se, että ihmisellä on hallinnan tunne hevoseen. Tämä ei tietenkään ole todellisuutta, koska itseämme noin kymmenen kertaa suuremman eläimen täydellinen hallinta kaikissa mahdollisissa tilanteissa ei vaan ole mahdollista.

Valheellinen hallinnan tunne estää turvallisuusharkintaa ja saa käsittelijän ottamaan turhia riskejä. Hevosiin olisi parempi suhtautua sillä tavalla, että on ihme jos mitään ei satu, kuin niin, että sattumukset ovat harvinaisia vahinkoja.

Kuinka mielelläsi taluttaisit 500-kiloista pupua pitkin parkkipaikkaa? Tai hirveä? Hirveä verrataan hevoseen vain auton konepellillä, vaikka vertauskuvasta voisi olla hyötyä muissakin tilanteissa. Usuttaisitko kesyäkään hirveä liinojen kanssa traikkuun? Tai luottaisitko siihen, että saat sen riimusta pidettyä tilanteessa kuin tilanteessa?

2. Hevonen on liian vaikeassa tilanteessa tai siltä odotetaan liikaa

Kun on “pakko” tehdä jotain, harkintakykymme alenee. Harvoin hevonen käyttäytyy vaarallisesti ilman, että siihen kohdistuu painetta. Toki tarhassa tai laitumella tai muuten vapaana juostessaan se voi potkaista, mutta varsinainen vastustelu ja puolustautuminen alkaa usein tilanteessa, jossa hevosta prässätään.

Tyypillisiä tällaisia tilanteita ovat lastaaminen, pesukarsinaan meno, lääkintätilanteet tai ratsastuksen tai ajon aikana pelottavien kohtien ohittaminen tai pihasta lähteminen.

Pakkotilanne alkaa usein kiltisti, mutta minuuttien ja tuntien aikana äityy todella ikäväksi menoksi. Tässä vaiheessa vaatii todella paljon kanttia puuttua tilanteeseen, vaikka se olisi kaikkien kannalta järkevintä – hevonen karsinaan ja ihmiset kahville. Hyvin hyvin harvinaista on se, että tilanteen pitkittyessä enää vastustelu loppuu, vaan pikemminkin tulee vaarallisemmaksi.

3. Hevonen säikähtää hyvästäkin ennakoinnista huolimatta

Aina voi käydä niin, että hevonen vain säikähtää. Tämä voi tapahtua milloin tahansa, ja tämä on se tilanne, jossa pohjataidoilla on vaikutusta. Mitä tottuneempia ja enemmän hereillä ja tilanteen tasalla käsittelijät ovat, sitä paremmin yllättävistä tilanteista voi selviytyä.

Säikähtämisen varalle voit opetella tausta- ja tukitaitoja sekä nopeuttaa palautumista. Säikähtämiseen liittyvä vaarallinen ajatus on se, että hevonen jotenkin laskelmoisi tai suunnittelisi säikähtämisiään ihmisen pään menoksi. Silloin säikähtämisestäkin voi tulla riidan alku.

4. Edellä mainittujen yhdistelmät

Pahimman tilanteen saa aikaan edellisten yhdistelmä, joka kuitenkin on valitettavan yleinen lopputulos. Hevosihmisen periksiantamattomuus on täysin omaa luokkaansa, ja väitän että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mitä järkeä on pitkittää lastaustilannetta esimerkiksi viiteen tuntiin, kun yleensä joku paikallaolijoista tietää, että puolen tunnin yrittämisen jälkeen homma ei enää tule paremmmaksi. Olisi loistava ratkaisu keskeyttää tilanne, ottaa aikalisä ja miettiä paremmat strategiat.

Mitä turvallisuuden säilyttämiseksi voi tehdä?

1. Käytä turvavarusteita, äläkä vain puhu niistä.
2. Opettele antamaan periksi ja ottamaan aikalisä.
3. Ota huomioon realiteetit, äläkä kuvittele että tilanne tai hevonen olisi hallinnassa.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi, mitkä kaikki asiat vaikuttavat hevosen säikähtämisherkkyyteen ja millä tavoin voit pysyä itse kartalla siitä, milloin tilanne on hevosellesi liian vaikea.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Keräsin taannoin ratsastusvideoita tarkoituksena tehdä lista erilaisista käytöksistä ratsastuksen aikana. Sain lukuisia videoita, kiitos niistä!

Videoilla ratsastettiin käyntiä 181 min., ravia 105 min. ja laukkaa 36 min. Paikoillaan seisomista oli 38 minuuttia. Laskin kaikista käytökset yhteen ja laskin niille frekvenssin. Keskimäärin yleisimpiä konfliktikäytöksiä olivat hännän viuhtominen (28/tunnissa) ja suun aukominen (27/tunnissa). Seuraavaksi yleisimmät käytökset olivat pään heiluttaminen (19/tunnissa) ja pään laskeminen (16/tunnissa).

Käytökset jakautuivat askellajien välillä siten, että paikoillaan seistessä tyypillisintä oli ohjien kiskominen ja pureskelu. Käynnissä tyypillisintä oli suun aukominen ja pureskelu. Ravissa hännän viuhtominen ja pään heiluttelu oli yleisintä ja laukassa niin ikään hännän viuhtominen oli yleistä; lisäksi laukassa suun avaamista esiintyi jonkin verran. Eniten konfliktikäytöksiä esiintyi laukassa, mutta ero muihin askellajeihin ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Seuraavaksi tarkastelin käytöksiä suhteessa hevosen muotoon. Jaoin videot hevosen muodon perusteella kahteen ryhmään; “hollow frame”, jossa hevosen ylälinja oli ontto ja “round frame”, jossa ylälinja oli pyöreä. Muodon ja käytöksen välillä oli tilastollisesti merkittävä ero; ontossa muodossa liikkuvilla hevosilla esiintyi merkittävästi enemmän konfliktikäytöksiä kuin pyöreässä muodossa liikkuvilla.

Tarkastelin myös korvien asentoja – korvat eteenpäin olivat yleisimmin käynnissä ja korvat taaksepäin olivat useimmin laukassa.

Erään tutkimuksen mukaan huipputason kouluradalla konfliktikäytöksiä esiintyy joka neljäs sekunti (Górecka-Bruzda et al., 2014); tässä koosteessa niitä esiintyi joka 14 sekunti keskimäärin – lisäksi oli paljon yksilöeroja ratsukoiden välillä.

Vastausta siihen, miksi hevoset tekevät ratsastuksen aikana mitäkin, ei tietenkään tästä saa. Taustalla voi olla kipu tai ratsastajan toiminta, jota tässä vapaaehtoisuuteen perustuvassa otoksessa ei huomioitu lainkaan. Aiemmin on havaittu, että pään asento on yhteydessä rentouteen, tämä tukee sitä – vapaassa, pyöreässä muodossa konfliktikäytöksiä esiintyi harvemmin.

Lähes kaikki havaitut käytökset voidaan nähdä konfliktikäytöksinä, koska ns. positiivisia, haluttuja käytöksiä ratsastajan pyytämien lisäksi on hankala määritellä. Tässä tapauksessa en tiennyt, mikä ratsastajan kulloinenkin tavoite oli ja mitä hän hevoselta pyysi, joten on selvää, että konfliktikäytökset ovat selkeimmin havaittavia.

Tämä oli opiskeluihin liittyvä tehtävä, ei varsinainen tutkimus. Jos tekisin oikeaa tutkimusta aiheesta, muuttaisin monia asioita. Suosittelen kaikkia tekemään vastaavia minitarkasteluja – oma käsitys ja muisti saattavat kullata mielikuvia ja vaikuttaa mutuun.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Nykyisin moni koiranpentu saa eläinlääkärikäynnistä positiivisen kokemuksen, kun rokotuksella tarjotaan herkkuja ja rapsutellaan. On huomattu, että mitä positiivisemmin pentu suhtautuu lääkäriin, sitä helpompaa sen käsittely tulee olemaan aikuisena. Kaikki hyötyvät tilanteesta, jossa koira suhtautuu lääkärikäyntiin hyvin. Mitä paremmin lääkärikäynnit sujuvat silloin, kun koira on terve, sitä paremmat edellytykset koiraa on käsitellä lääkärissä silloin joskus, kun se on kipeä.

Hevonen samoin. Klinikalle vietäessä hevonen voi olla pahasti kipeä ja stressitilassa. Jos sillä ei ole takataskussa yhtään positiivista kokemusta lääkäristä, toimenpiteistä tai klinikkaolosuhteista, on erittäin todennäköistä, että hevosta on vaikeaa hallita. Pakkopilttuu, huulipuristin ynnä muut yleiset hallintamenetelmät klinikalla aiheuttavat usein pitkäaikaisia ongelmia a) hevosen suhtautumisessa toimenpiteitä ja kyseistä paikkaa kohtaan, b) suhtautumisessa ylipäänsä ihmistä kohtaan ja c) muita kylkiäisiä, kuten kuljetus- ja lastausongelmia, ongelmia päähän koskemisessa ja ahtaisiin tiloihin menemisessä. Laskun näistä kylkiäisistä maksaa omistaja usein kuukausien tai jopa vuosien koulutustyöllä.

Ehkä hevosille pitäisi järjestää klinikkaantutustumispäiviä, jolloin hevonen vietäisiin klinikalle (tai klinikanomaiseen tilaan) ja annettaisiin sille positiivisia kokemuksia. Millä tavoilla sinä koulutat eläintäsi eläinlläkärikäyntiä varten?

P.S. Huulipuristimen toiminta perustuu nykytiedon mukaan 1) siihen, että sillä on pieni mahdollisuus rajoittaa hevosen liikkumista (hyvin pieni – lisäksi hevonen oppii nopeasti välttelemään vekotinta), 2) siihen, että puristin tuottaa epämukavuuden tai kivun tunteen, mikä usein mahdollistaa toisen kivuliaan operaation toisaalla. Tämä perustuu siihen, ettei hevonen voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan (overshadowing/stimulus blending). Lisäksi 3) puristimen tuottama kipu aiheuttaa mielihyvähormonien vapautumisen. Saman ilmiön voi aikaansaada tekemällä asioita, jotka hevonen kokee palkitseviksi tai joista hevoselle tulee hyvä mieli.