Hevosen mukavuusalue on siellä missä sen kaverit ja lajitoverit ovat. Lähes poikkeuksetta hevonen on yksin ollessaan pois mukavuusalueeltaan – tämän voi ihminen ottaa huomioon tiedostamalla sen, että riski esimerkiksi pelästymiseen kasvaa. Toisaalta ihminen voi auttaa hevosta kasvattamaan omaa mukavuusaluettaan monella tavalla. Hevosen oma, aito motivaatio kannattaa pitää lähtökohtana, koska sen päälle rakennetuilla taidoilla on tapana säilyä.
Kuinka helppoa hevoselle on olla ilman muita?
Tämä riippuu täysin yksilöstä, osa ei välitä ja osa todella välittää. Hevonen lajina ei ole erakko, ja tiimi on aivan oleellinen osa hengissä pysymisen kannalta – siksi perusoletuksena voi ottaa sen, että porukka luo hevoselle turvaa.
Turvallisuudentunnetta ei voi pakottaa, eikä sitä voi hevoselle tuottaa väkisin. Esimerkiksi hevosen liikkumisen hallitseminen voi lisätä ihmisen turvallisuudentunnetta, mutta ei hevosen. Hevoselle ei voi myöskään sanallisesti selittää, mikä on turvallista ja mikä ei. Toisaalta hevonen muistaa kuka on aina paikalla kun uhkia ilmaantuu – kannattaa miettiä, onko hevosen silmissä enemmän pahanilmanlintu vai joulupukki.
Miten turvallisuudentunnetta voi rakentaa?
Läheisriippuvaisen hevosen kanssa kannattaa aluksi miettiä, motivoiko hevosta turvallisuus. Turvallisuus ylittää yleensä kaiken muun, koska hevonen ei halua ottaa yhtään ylimääräistä riskiä. Kuka sitten määrittää turvallisuuden? Luonnollisesti hevonen itse. Läheisriippuvuudessa, varsinkin kun sitä usein motivoi turvallisuus, on harvoin ratkaisu se, että tarjotaan kivoja asioita toisten poissaollessa. Useammin on kyse siitä, että annetaan hevoselle itselleen työkaluja kasvattaa omaa mukavuusaluettaan ja siirretään mahdollisuuksien mukaan turvallisuuden elementtejä ihmiseen.
Ensimmäiseksi kannattaa palata miettimään pahanilmanlintu ja joulupukki-akselia. Tähän nimittäin voi itse vaikuttaa ilman mitään sen suurempaa elämänmuutosta. Jokainen voi käsikirjoittaa pieniä arkipäivän näytelmiä, jossa itsellä on joulupukin rooli. Kärjistettynä voi kysyä, haluaako korostaa vaaraan kuljettajan roolia vai pelastajan roolia.
Miten aito motivaatio löydetään läheisriippuvuudessa?
Tapoja käsitellä läheisriippuvuutta on yhtä monta kuin käsittelijöitä. Voidaan totuttaa hevosta sen kummemmin kyselemättä ja luottaa että aika tekee tehtävänsä tai voidaan systemaattisesti asteittain altistaa hevosta. Lisäksi on mahdollista tehdä yksin jäämisestä muilla tavoin kannattavaa, esimerkiksi syöttämällä hevosta. Kaikki nämä ovat yleisesti käytettyjä tapoja, ja niillä on roolinsa onnistuneessa prosessissa. Mikään niistä ei kuitenkaan välttämättä yksin ratkaise ongelmaa. Esimerkiksi syöttämisessä on se haaste, että jos hevosta lähdetään esimerkiksi viemään muista poispäin samalla syötellen, saattaa tilanne muuttua hetkessä vieterin venyttämiseksi, hevonen voi säikähtää ja tilanne voi päättyä paniikkiin.
Kuitenkin usein karsinassa tai tarhassa tämä on toimiva menetelmä, kun aita pitää kuolen siitä, että hevonen ei poistu paikalta; on ihan hyvä idea antaa hevoselle heinää silloin kun muut poistuvat näkyvistä. Läheisriippuvuuden hoito ei useinkaan ole yksi harjoitus yhdellä tavalla tehtynä, vaan se on parhaimmillaan arjen rutiinien lujittamista ja alleviivaamista.
Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.
Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.