Itseään vahvistavat käytökset

Käytös voi olla itsessään palkitsevaa. Miksi muuten laulaisimme autoa ajaessamme tai suihkussa? Tai miksi tanssisimme musiikkia kuullessamme? Joillekin tanssiminen ja laulaminen on itsessään palkitsevaa, siitä ei tarvitse saada mitään muuta kuin hyvä mieli.

Eläimillä, kuten meillä ihmisilläkin on käytöksiä, jotka vahvistavat itseään. Vaikka näitä käytöksiä ei vahvistettaisi, ne lisääntyvät silti. Joillekin koirille haukkuminen on täysin vaivatonta. Haukku pulppuaa koirasta ilman fyysistä ponnistelua. Mitä enemmän koira haukkuu, sitä enemmän se tulee haukkumaan jatkossakin. Hevoset, kuten meille on opetettu, ovat luotuja liikkumaan. Niille juokseminen voi muodostua itseään vahvistavaksi käytökseksi. Mitä enemmän hevonen juoksee, vaikkapa ihmisen alta pois, sitä todennäköisemmin se tulee juoksemaan jatkossakin. Pelko yleistyy myös helposti, eli sekin vahvistuu itsestään – mitä useammin hevonen säikähtää, sitä enemmän se säikkyy jatkossakin.

Eläimillä itseään vahvistavat käytökset ovat yleensä laji- ja rotutyypillisiä. Käytökset voivat liittyä ruokailuun ja ruuanhankintaan (jyrsiminen, pureskelu, saalistaminen), lisääntymiseen (jumputtaminen), puhtaanapitoon(karvojen nyppiminen) tai mihin tahansa käytökseen, joka on eläimelle tyypillistä. Lisäksi ns. sijaistoiminnoilla on tapana vahvistaa itseään. Sijaistoiminto tarkoittaa sitä, että stressaavassa tilanteessa eläin reagoi yllättävällä tavalla eli vaikkapa alkaa rapsuttaa itseään uhkaavassa tilanteessa.

Pakko-oireisella käytöksellä on niin ikään tapana vahvistua itsestään. Pakko-oireinen käytös on usein päämäärätöntä, toistuvaa, mutta palkitsevaa kaavamaista toimintaa. Hännän jahtaaminen koirilla on pakko-oire, samoin imppaaminen ja kutominen sekä kehän kiertäminen hevosilla. Kissojen pakko-oireista ehkä tyypillisin on karvojen nyppiminen, joka liittyy ylläpitokäytökseen (turkinhoito). Pakko-oireisen käytöksen vähentäminen mekaanisesti estämällä, kuten imppauspannalla, ei kannata, koska se ei poista tarvetta ja motivaatiota käytökselle. Panta jopa lisää hevosen kokemaa stressiä. Pakko-oireiden esiintymistä tulisi estää ennen kaikkea eläimen aikabudjettia muuttamalla ja tarjoamalla mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Itsestään vahvistuvia käytöksiä on hankala saada ärsykekontrolliin. Siksi en suosittele haukkumisen vähentämiseksi menetelmää, jossa koira ensin opetetaan haukkumaan pyynnöstä ja sen jälkeen sitä ei vain pyydetä haukkumaan. Se ei välttämättä toimi halutulla tavalla koska haukkuminen voi olla jo itsessään palkitsevaa. Siksi itseään vahvistavia käytöksiä kannattaa harjoituttaa maltillisesti ja yrittää mahdollisuuksien mukaan vahvistaa korvaavia käytöksiä.

 

Imppaaminen on hankala käytösongelma. Moni painii ongelman kanssa löytämättä ratkaisua, joka parantaisi hevosen oloa.Toisaalta imppaamisen mekaaninen estäminen esim. pannan avulla lisää hevosen stressiä, ja taas toisaalta imppaamisen jatkuminen voi aiheuttaa ähkyä tai jatkuvia kipuja leuoissa. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja.

Tutkijat halusivat testata, kuinka suuri motivaatio hevosella on imppaamiseen. Hevoset opetettiin painamaan nappia silloin, kun ne halusivat impata. Napin painamisella hevoset saivat esille vaakasuoran tason, jota vasten ne kykenivät imppaamaan.

Tutkimus osoitti, että hevoset olivat valmiita työskentelemään impatakseen yhtä paljon kuin syödäkseen väkirehua. Tämä on huolestuttavaa ja osoittaa ongelman vakavuuden.

Ongelman ratkomisessa tulisi vaikuttaa hevosen imppaamismotivaatioon, ei ainoastaan estää imppaamista mekaanisesti.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Motivation for cribbing by horses, Houpt 2012.

Rajoitetun ja vähäkuituisen hevosten ruokintakäytännön on todettu olevan yhteydessä ähkyyn, vatsahaavaan sekä lukuisiin käytösongelmiin kuten kutomiseen ja imppaamiseen. Heinän tiedetään olevan hevosen perusravintoa, mutta heinääkin voi tuunata.

Tutkittiin, miten tallissa asuvien hevosten käyttäytymiseen vaikutti viikon dieetti joko tavallisella heinällä tai tuunatulla heinällä, jossa on sekaisin useita erimittaisia ja eri rakenteisia karkearehuja.

Huomattiin, että karkearehu, joka ei ole täysin tasajakeista, toimii jo sinällään virikkeenä; sekoitettua karkearehua syövät hevoset käyttivät enemmän aikaa syömiseen ja tutkivat ja maistelivat rehua enemmän kuin tavallista heinää syövät hevoset.

Samankaltaisia tuloksia on saatu myös väkirehun kanssa; mitä monipuolisempaa rehu on, sitä enemmän hevonen käyttää aikaa syömiseen ja sitä vähemmän sillä esiintyy mm. stereotyyppistä käyttäytymistä.

Mitenköhän meille on onnistuttu myymään aikoinaan eläinten ruokintakäytännöiksi tasalaatuinen, tasamittainen, yhden tai kahden kasvin sekoitus heinäksi ja kaura tai prixi väkirehuksi?

Erittäin halpa keino parantaa hevosen hyvinvointia. Laita kauran sekaan leipää ja porkkanoita. Heinää kannattaa tehdä luonnonniityiltä. Tai kuivata kesällä kerppuja.

Thorne et al. (2005), Foraging enrichment for individually housed horses: Practicality and effects on behaviour, applied animal behaviour science 1: 149-164.