Miten välttää vaaratilanteita?

Kuvitellaan tilanne, jossa kävelytät 500-kiloista kania ruohokentällä. Kokisitko todella, että kani on hallinnassasi? Luottaisitko siihen, että se on nähnyt niin monta paikkaa, ettei se nyt tästä stressaa, vaikka muut kanit loikkivat ympärillä? Olisiko sinulla sellainen olo, että saisit villiintyvän pupun parilla narun nykäisyllä takaisin hallintaan? Kani on samalla tavalla kesyyntynyt eläin kuin hevonenkin. Kesyyntyminen on vaikuttanut yhtä vähän kummankin lajin perusluonteeseen – ne ovat säikkyjä pakoeläimiä, vaikka ne puettaisiin pinkkiin ja vaikka ne seisoisivat karsinassa 23 tuntia päivässä.

Hevosharrastus on neljä kertaa vaarallisempaa kuin moottoripyöräily. Taluttaminen ja käsittely ovat yhtä vaarallisia tilanteita kuin ratsastus. Yhdysvalloissa hoidettiin ensiavussa vuosien 2001-2003 aikana liki 103 000 hevosiin liittyvää potilasta. Tyypillisiä ovat pää- ja niskavammat sekä murtumat. Tutkimuksen aikana 11 500 ihmistä sai vuosittain hevostilanteissa aivovamman.

a) Ole nöyrä. Älä luule, ettei sinulle koskaan satu mitään. Älä myöskään kuvittele, että tuttu hevonen olisi turvallinen. Tuttuus altistaa valheelliselle turvallisuudentunteelle. Kukaan ei oikeasti voi esim. säikähtämistilanteessa hallita hevosta, ei kannata siis tuhlata aikaansa ja elää siinä illuusiossa. Unohda spekulointi hevosten kiltteydestä ja suhtaudu jokaiseen hevoseen ilman ennakkoasenteita – hyviä tai huonoja. Muista, että paniikkitilanteissa sinulle on ainoastaan hopeaa jaossa. Tämä on tosiasia, joka kannattaa hyväksyä.

b) Opettele käyttämään turvavarusteita. Tämä asia on opittava, yleensä joko esimerkin tai kantapään kautta. Turvakengät, kypärä ja hanskat kuuluvat jokaiseen hevosenkäsittelytilanteeseen. Turvavarusteita on nykyisin olemassa myös mukavia. Ei ehkä yhtä mukavia kuin crocsit, mutta silti.

c) Ole ennakoitava. Hevonen ei halua kokea oloaan yllätetyksi. Yritä olla mieluummin sitkeästi hyvä poliisi kuin paha poliisi ja vähiten näitä sekaisin. Vedä joskus syvään henkeä ja unohda tehokkuus. Unohda myös pään sisällä kuuluva ääni, joka naputtaa: nyt se tulee sun tilaan, se ei kunnioita, sulla on auktoriteettiongelma, nyt sun hevonen on pilalla, olet huono ihminen, huono omistaja… Yritä olla loukkaantumatta, jos hevonen pudottaa satulan tai kaataa vesiämpärin. Anna hevosen joskus olla sellainen kuin se on, ilman komentamista ja kaiken maailman huispaamista. Se antaa sinulle tärkeää tietoa käytöksellään. Isoa eläintä ei kannata opettaa siihen, että se joutuu puolustamaan itseään ihmiseltä.

d) Opeta hevosta olemaan ennakoitava. Opeta hevosellesi arkea helpottavat perustaidot. Opeta hevonen kääntymään tarhan portilla sinuun päin. Opeta se pysähtymään useasta eri merkistä. Opeta se seisomaan paikoillaan selkäännousun yhteydessä ja sietämään vierellä kaatuva jakkara. Pysähtymisen ja paikoillaan seisomisen harjoittelu eivät vie hevosen eteenpäinpyrkimystä pois. Sen sijaan nämä harjoitteet parhaimmillaan kehittävät hevosen tasapainoa, jolloin sen on helpompi vastata ratsastajan apuihin. Jokaisen hevosen on mahdollista oppia pysähtymään ja seisomaan paikoillaan. Hätätilanteessa näistä(kään) taidoista ei välttämättä ole apua, mutta ne tarjoavat pienen oljenkorren, johon tarttua; kierroksilla käydessään hevonen nimittäin todennäköisimmin tekee niitä asioita, joiden tekemisestä sitä on palkittu ja joita on viimeksi harjoiteltu. Kaikkia tärkeitä arkipäivän taitoja voit harjoitella hevostaitokoulun kursseilla! 

FullSizeRender

Kerro, mitkä taidot ovat hevoselle tärkeimpiä turvallisuuden kannalta. Mikä on toiminut hätätilanteessa ja mitä ajatuksia jälkikäteen tuli mieleen. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan vuoden hevostaitokoulu! 

 

Joskus tulee sellainen olo, että hevonen toimii kuin ajatus vaikka ei itse sano mitään tai pyydä mitään tai käytä mitään merkkejä. Tämä ilmiö kertoo siitä, kuinka taitava hevonen on a) lukemaan pieniä vihjeitä meissä, b) lukemaan ympäristön vihjeitä ja c) ymmärtämään, missä järjestyksessä asiat yleensä tapahtuvat.

Kun kaikki sujuu, ei ole ongelmaa. Mistä ongelma sitten syntyy? Ongelma voidaan määritellä monelle tavalla, mutta yleensä ongelma on se, jos hevonen ei käyttäydykään odotetulla tavalla. No mistä tämä sitten johtuu?

Otetaan esimerkiksi suomenhevonen, joka on muuten kiltti taluttaa, mutta nähdessään trailerin se lähtee jyräämään. Johtuuko ongelma taluttajasta? Ehkä hänen mielentilansa on väärä? Ehkä hänen hermostuneisuutensa tarttuu hevoseen? Ehkä hänellä on eriparisukat? Loppuuko hevosen jyrääminen, jos taluttaja ottaa beetasalpaajia ja psyykkaa itseluottamusta itseensä ja lukee kuinka olet hyvä johtaja-kirjan?

Johtuuko jyrääminen kuitenkin hevosesta? Onko sillä ollut tavallista pidempi kengitysväli? Kaipaisiko se psylliumkuuria? Haluaako se tahallaan ärsyttää taluttajaa? Mikäli jyrääminen on kertaluontoista, joku fyysinen syy tai vaikkapa ärsykekuorma voivat vaikuttaa asiaan. Jos jyrääminen on säännönmukaista ja sitä tapahtuu vain trailerin lähellä, voidaan nopeasti päätellä, että traileri jotenkin liittyy asiaan.

Kun asiat sujuvat, saatamme tuudittautua käsitykseen, että hevonen vastaa energiakenttämme viesteihin, niin herkkä se on. Sitten jos tulee ongelmia, on loogista etsiä syytä enrgiakentästä. Voi toki olla, että syy löytyykin energioista, mutta se ei olisi ensimmäinen heinäkasa, josta lähtisin neulaa etsimään.

Joskus kannattaa myös tarkistaa, ymmärtääkö hevonen perusmerkit: osaako se liikkua eteen, pysähtyä, kääntyä ja peruuttaa. Pyynnöstä. Vaikka olisit kuinka hermostunut, voit toimia tuloksellisesti hevosen kanssa jos se tietää, mitä tilanteessa seuraavaksi on tapahtumassa. Mitä taluttajan hermostuneisuus haittaa lastaustilanteessa, jos hevosella on selkeä päämäärä?

Moni arkinen asia liittyy tavalla tai toisella yksinkertaisten ja helppojen asioiden sujumiseen. Asiat saattavat sujua omalla tallilla, omassa pihapiirissä tai omassa maneesissa. Ne eivät kuitenkaan suju vieraassa paikassa tai jos paikalla on yllättäviä häiriötekijöitä. Aina ei kannata syyllistää itseään ja ajatella, että on huono ihminen. Kannattaa treenata pahan päivän varalle!