Miksi orilaitumelle laskusta saa aina hienoja tilannekuvia, mutta aikuisten hevosten laidunkauden aloitusjuhlinta kestää hädin tuskin muutamaa minuuttia, kun päät jo laskeutuvat ruohikkoon? Kuuluuko aikuisten hevosten nujuta ja rallittaa keskenään? Vai kuuluuko niiden olla tylsiä ja tallustaa rauhallisesti paikasta toiseen?

Leikki on monimuotoinen käytöksien kirjo, jolle ei ole löydetty järkevää välitöntä syytä. Yleensä varsat leikkivät sekä keskenään että yksin tai lelulla. Yli kolmivuotiaiden vapaudessa elävien hevosten kesken leikkiä tapahtuu erittäin harvoin, varsinkaan tammojen kesken. Yli kolmivuotiaista hevosista leikkivät yleensä vain orit, ja nekin hyvin harvoin. Kesyhevoset – varsinkin ruunat – sen sijaan leikkivät aikuisinakin jonkin verran.

Leikki on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, jonka kautta nuoret eläimet oppivat reiluutta, käyttäytymistapoja ja vuorovaikutusta. Leikillä on monia hyötyjä, vaikka sillä ei ole varsinaisesti samanlaista päämäärää, kuin vaikkapa ruokailu- tai huoltokäyttäytymisellä. Leikki kehittää voimaa ja koordinaatiota. Leikki tukee oppimista ja parantaa sosiaalisia taitoja. Leikki valmistelee nuorta eläintä tulevaisuuteen ja sosiaalinen leikki lisää ryhmän yhtenäisyyttä (Oliveira, 2010).

Varsoilla leikki on hyvinvointi-indikaattori. Leikki jää pois, jos perustarpeet eivät ole täytetyt. Leikki lainaa eleitä lisääntymiskäyttäytymisestä, tappelusta ja liikkumisesta; vaikka eleet ovat samoja kuin näissä, leikissä ei kuitenkaan ole tarkoituksena vahingoittaa. Mistä ihmeestä varsa voi tietää, että toisen tarkoituksena ei ole satuttaa? Leikki on sopimus, joka pysyy turvallisena kun siinä on mukana leikkisignaaleja ja anteeksipyyntöjä. Leikissä virheet unohdetaan ja roolit vaihtuvat – tämä näkyy selvästi niissä tilanteissa, kun isompi hevonen leikkii pienemmän kanssa. Isompi usein tekeytyy heikommaksi, jotta saa pienemmän pysymään leikissä mukana. Avainsana sosiaalisessa leikissä on vastavuoroisuus.

Leikin määritelmä käsittää seuraavat kohdat (Burghardt, 2005). Leikillä ei ole selkeää päämäärää, se on omaehtoista, spontaania ja mielekästä. Leikki eroaa muista käytöksistä, vaikka se lainaa niistä eleitä. Leikki toistuu, mutta ei pakko-oireistu ja leikkimistä tapahtuu silloin, kun perustarpeet on tyydytetty. Leikki voidaan jakaa kolmeen osaan; sosiaalisessa leikissä on vähintään kaksi samanikäistä ja -kokoista osapuolta, lelulla leikkiminen käsittää usein tavaroiden kantamista, repimistä ja heittelyä ja liikkumisleikissä käytetään ja kokeillaan erilaisia tapoja liikkua.

Varsa on siis tyytyväinen, kun se leikkii. Entä aikuinen hevonen, kuuluuko sen leikkiä? Onko leikki hyvinvointi-indikaattori myös aikuisilla hevosilla? Ei välttämättä, koska aikuisilla hevosilla leikkiä esiintyy samoissa olosuhteissa kuin stereotyyppistä käyttäytymistä. Aikuisen hevosen leikki saattaakin olla merkki jopa kroonisesta stressistä ja kivusta – näin ainakin yksi tutkimus on esittänyt.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi aikuisten hevosten leikkikäyttäytymistä käsittelevän tutkimusartikkelin, jossa yhdistettiin kipu, stressi ja leikin määrä (videon kesto n 10 min).

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi hevonen puree? Monissa myynti-ilmoituksissa oli aikanaan muotia ilmoittaa, ettei hevonen pure eikä potki. Se on aika paljon luvattu, sillä jos hevosella on jalat ja hampaat, se voi purra ja potkia. Pureminen ei ole mikään yksittäinen käytös tai vika hevosessa – hevonen voi purra useista eri syistä. Ymmärtämällä käytöksen taustalla olevan motivaation voi tehokkaasti puuttua käytökseen.

Aggressiivisen hyökkäyksen erottaa siitä, että hevonen aina ennen varsinaista puremista suosittelee muilla eleillä ja ilmeillään, että hyökkäyksen kohde voisi suksia kauemmas. Jos pitkin niskaa liimautuneet korvat, kiukkuinen ilme ja uhkaavat päänheilautukset eivät toimi, kohde saa tuntea todennäköisesti hampaiden kosketuksen ihollaan. Ihminen ottaa hevosen uhkailut niin henkilökohtaisesti loukkaavina, että ei aina ymmärrä poistua tilanteesta ja lähtee taistelemaan vastaan. Kannattaa muistaa, että mitä enemmän antaa hevosen harjoitella ihmistä vastaan toimimista, sitä paremmaksi se siinä tulee. Hevonen hyökkää yleisimmin tilanteissa, joissa se puolustaa arvokkaita resursseja, kuten varsaansa, ruokaansa tai paikkaansa. Hevosen asennetta on mahdollista muuttaa näissä tilanteissa niin, että se alkaa toivoa että ihminen lähestyy sen sijaan, että se yrittää pitää ihmisen kaukana.

Hevonen saattaa puolustaa myös itseään. Tyypillisimmillään puolustautumispuremista esiintyy satuloimis- tai muissa hoitotilanteissa, joissa hevonen ei pääse tilanteesta pois. Varusteisiin tai hoitotoimiin liittyvän puremisen taustalta olisi rajattava pois ensin kiputilat tai epäsopivat varusteet. Sen jälkeen hevosen asennetta hoitotoimiin on mahdollista muuttaa esimerkiksi vastaehdollistamalla.

Siedättäminen ym.

Puremisen taustalla voi olla myös leikki tai turhautuminen. Hevoset innostavat joskus myös meitä ihmisiä leikkimään näpsimällä. Varsinkin nuoret hevoset saattavat näpsiä turhautumistaa, kun ne otetaan tallista ulos tai viedään uuteen paikkaan. Leikkiinkutsut kannattaa kanavoida mieluummin hevoskavereihin. Turhautumisnäpsiminen on samanlaista, kuin koirilla talutushihnan pureminen. Siihen toimii parhaiten korvaavan käytöksen, esimerkiksi pään kääntämisen opettaminen. Jos näpsivää hevosta nykäisee riimusta, se hyvin todennäköisesti jatkaa tätä toimintaa, koska palaute kiihdyttää hevosta entisestään.

Paljon keskusteltu puremistilanne on makupalojen syöttäminen ja siihen liittyvä “vaatiminen” tai hamuilu. Samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin koulutusmenetelmässä, kannattaa miettiä, mistä, miten ja miksi hevosta palkitsee. Pelkkä ruokkiminen ei välttämättä ole koulutusta, kuten ei pelkkä pohkeilla puristaminenkaan. Kun tietää mitä haluaa ja kouluttaa hevosen luopumaan, voi herkkuja käyttää aivan yhtä turvallisesti kuin negatiivista vahvistetta.

Yksi puremistilanne, joka on mahdollista ymmärtää väärin, on vastavuoroinen rapsuttelu. Varsa oppi rapsuttelun neljän päivän ikäisenä. Se rapsuttaa aina takaisin, kun sitä rapsuttaa. Voisin toki opettaa sen lopettamaan rapsutuksen, kun lopettaisin itse aina kun se aloittaa. Hevonen oppii rapsuttamaan myös ihmiselle sopivalla voimakkuudella ja minulle se ainakin on ok. Jos varsan käytöksen ymmärtää väärin, voi tulla läpsäisseeksi koko suhteen huonoille urille heti alkuunsa.

 

 

 

 

 

 

Leikki on säilynyt pitkään arvoituksena. Varsat ja nuoret hevoset leikkivät, se on selvää. Leikin tarkoitusta ei kuitenkaan tiedetä, koska siitä ei ole suoraa välitöntä hyötyä eläimelle. On esitetty näkemyksiä siitä, että hevonen treenaa tulevaisuutta varten tai pitää yllä pakenemistaitojaan. Leikki on tutkimusten mukaan nähty hyvinvointi-indikaattorina – vain hyvinvoiva eläin leikkii.

Mutta mutta.

Ranskalaistutkijat alkoivat ihmetellä, miksi aikuiset hevoset leikkivät enemmän silloin kun niiden olosuhteet ovat huonot. Villeinä elävät aikuiset hevoset leikkivät äärimmäisen vähän jos lainkaan – niillä leikkiä esiintyy silloin kun olosuhteissa on toivomisen varaa.

Tutkijat testasivat ratsastuskouluhevosia. Hevoset olivat karsinoissaan, ja ne päästettiin lajitovereiden kanssa ulos ja niiden käyttäytymistä mitattiin. Kävi ilmi, että leikki saattaakin olla selvitytymiskeino, jolla hevonen lievittää stressiään tai fyysistä kipuaan.

Leikkijähevosilla oli lähes kaikilla kiropraktikon toteamia selkävaivoja (21/22 kärsi). Niillä oli korkeammat syljen kortisolipitoisuudet. Ne olivat useammin ihmistä kohtaan aggressiivisia. Ne vetäytyivät karsinassa omaan nurkkaansa ja vaikuttivat masentuneilta.

Toisin sanoen hevosilla, jotka eivät leikkineet, oli asiat tässä tutkimuksessa paremmin; vähemmän selkäkipua, vähemmän masennusta, vähemmän stressiä, vähemmän aggressiivisuutta ihmistä kohtaan.

Leikkiä ei tutkimuksen mukaan yksinään selitä rebound-ilmiö, eli tallissa kertynyt energia, joka purkautuu leikkinä.

Kääk. Kaivataan lisää tietoa.

Hausberger et al. (2012)