harju 012

Hyvinvointikeskustelu velloo. Jokainen haluaa parasta hevoselleen, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa pitää hevosia, koska ne ovat yksilöitä. Me tykkäämme mittaamisesta ja numeroista. Hevosen ympärysmitta on helppo mitata. Sen syömän heinämäärän tietää jokainen omistaja. Lisäravinteiden määrä tiedetään. Karsinoiden vähimmäiskoko on tiedossa. Päivittäinen tarhassa vietetty aika tiedetään. Mutta mitä muuta me voimme mitata hevosen hyvinvoinnissa? Mittaaminen on edellytys hyvinvoinnin parantamiseen, koska hyvinvointi on suhteellista ja se perustuu hevosen omaan kokemukseen. Siksi ei kannata tuijottaa mitä naapuri tekee, vaan katsoa omaa hevosta ja miettiä, mistä se hyötyisi.

Hevonen on napostelija. Voit mitata syömiseen käytettävää aikaa. Ota aikaa, kun hevonen syö päiväheinät. Tai jos haluat tarkkaa tietoa, mittaa kilo heinää ja katso kuinka kauan sen kuluttamiseen menee aikaa. Kun tiedät, kuinka paljon kilossa kuluu aikaa, osaat sanoa, kuinka kauan vuorokaudesta hevonen ruokailee. Karkeasti kaikille hevosille tekee hyvää käyttää syömiseen paljon aikaa. Mikäli hevonen on ylipainoinen, heinäverkolla seisomista ei kannata ylettömästi lisätä, vaan kannattaa miettiä, miten liikkumista voisi lisätä tai miten pureskelun määrää voisi lisätä lisäämättä kaloreita. Jos haluat hifistellä, laske, kuinka monta kertaa hevosesi leuat jauhavat minuutin aikana – silläkin on väliä.

Luotu liikkumaan. Mitä se kertoo hevosen päivittäisestä liikunnan määrästä, jos tiedetään tarhan koko ja tarhausaika sekä ratsastukseen tai ajamiseen käytettävä aika? Ei mitään. Vaikka hevonen eläisi monen hehtaarin alueella, se ei välttämättä liiku yhtään enempää kuin lajitoverinsa postimerkillä. Pistä sportstracker päälle kun ratsastat, saat siitä kilometrit. Tarha-aktiivisuutta voit mitata tarkkailemalla hevostasi tai seuraamalla sitä gps-laitteella. Jos hevonen käy kävelytyskoneessa, muunna aika kilometreiksi. Pienillä laskutoimituksilla ja mittauksilla saat numerodataa nykytilanteesta. Ja siitä on helppo lähteä suunnittelemaan parannuksia tai muutoksia.

Kaveria ei jätetä. Vaikka hevosesi tarhaisi yksin, se on silti vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja tästä vuorovaikutuksesta on sille hyötyä. Seuraa, mitä tapahtuu vieruskavereiden kesken – montako kertaa kymmenen minuutin aikana ne ottavat kontaktia toisiinsa? Ovatko tilanteet positiivisia vai negatiivisia? Mieti sitten, onko tarpeen muuttaa hevosen sosiaalista ympäristöä? Yhdessä ratsastaminenkin on sosiaalinen tilanne. Lauma tuo turvaa, mutta joillekin hevosille porukassa oleminen ei vain sovi. Mikäli porukka stressaa, sillä ei ole hyvinvointia lisääviä ominaisuuksia, eli hevosta ei kannata pakottaa laumaan.

Pienet teot ja havainnot ovat meille mitättömiä, mutta hevosille isoja juttuja.

 

 

 

Uskon, että meistä jokainen tunnistaa sen hetken, kun eläin tietoisesti tekee jonkun oppimansa tempun. Se on yleensä se kohta, kun katsojaa alkaa hymyilyttää. Mielestäni joka päivä kannattaa ottaa tavoitteeksi tämä, koska se lisää sekä ihmisen että hevosen hyvinvointia.

Jonkun asian kouluttaminen saattaa tuntua haastavalta projektilta, mutta ei todellisuudessa ole sitä. Lisäksi siihen, miksi ei kannata ”sekoilla kaiken maailman temppujen kanssa” löytyy useita selityksiä, joille ei ole faktapohjaa. Kuten:

  • Älä väsytä hevosta ”turhilla asioilla” tai se ei jaksa keskittyä ratsastukseen

Hevosen aivokapasiteetti riittää kyllä moneen muuhunkin asiaan kuin tallissa ja tarhassa seisomiseen ja päivittäisen liikuttamiseen. Itse asiassa kouluttamalla hevoselle mitä tahansa aivotyötä vaativaa voit saada kuumakallen höyryjä pois ilman vaaratilanteita. Voit saada tahmean hevosen piristymään. Valitettavasti kentän tai maneesin kiertäminen eri askellajeissa ei edellytä hevoselta kovinkaan paljon aivotyötä. Sen sijaan tietoinen uuden asian harjoittelu näkyy hevosessa rentoutena jo yleensä samana päivänä.

  • Jos harjoittelet jotain epäoleellista, hevonen menee pilalle

Väärällä hetkellä tarjottu makupala ei pilaa hevosta. Hyödyttömienkin taitojen harjoittelu voi kehittää myös sinua kouluttajana ja jopa ratsastajana. Mitä miellyttävämpi olet hevosesi mielestä, sitä paremmin te mätsäätte ja sitä ennakoitavammin toimit hevosesi silmissä ja näin ollen sitä luotettavampi henkilö olet.

  • Se oppii liian hyvälle, jos koulutat sitä palkkioiden avulla. Sitten se ei enää tyydy nykyisiin olosuhteisiin.

Kouluttaminen on tyypillinen virikemuoto eläintarhoissa, joissa on rajoitettu tila käytössä. Kognitiiviset virikkeet eivät opeta hevosta liian hyvälle, eikä se opi vaatimaan yövaloa koulutuksen seurauksena. Kouluttamisella pyritään lisäämään hevosen hyvänolontunnetta, mikä vaikuttaa siihen, miten hyvin se pärjää nykyisessä ympäristössään. Mitä tyytyväisempi hevonen on, sitä paremmin se kestää stressiä. Kouluttaminen on hyödyntämätön virike, vaikka se on monesti helpoiten järjestettävissä – tarhan kokoon on vaikea vaikuttaa.

  • Älä tuhlaa kallista aikaasi kaiken maailman hömpötyksiin

Yhtä paljon kallista aikaa kannattaa käyttää välittömään hyvinvoinnin lisäämiseen kuin kipuilmeiden tulkintaan, spekulointiin, satulan sovituksiin, hierontoihin, fyssareihin, solariumiin, lisäravinneostoksiin ja kaikkeen muuhun. Psyykkinen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin fyysinen hyvinvointi, eikä kumpikaan ole toiselta pois. Lisäksi nämä kaksi asiaa voi yhdistää: saat itse valita, onko satulan sovittaminen hevoselle virike vai ei, eli voit joka päivä vaikuttaa siihen, tuottavatko eri hoitotoimet hevoselle hyvää mieltä vai pahaa mieltä.

  • Jos koulutat sitä ruuan avulla, se tekee koko ajan vain sitä yhtä asiaa

Tämä on totta, mutta se on loistava opetus meille ihmisille. Eläin tarjoaa yleensä sitä, minkä se kokee palkitsevimmaksi. Jos se tarjoaa koko ajan vaiin yhtä asiaa, voit taputtaa itseäsi olalle: olet onnistunut tekemään ainakin yhdestä asiasta hevoselle palkitsevaa. Tämän fiiliksen siirtäminen muihinkin asioihin on yksinkertaista ja mahdollista ja jopa suositeltavaa.

Ota vastaan kolmen minuutin koulutushaaste. Älä aseta koulutukselle muuta tavoitetta kuin hymyreaktion saavuttaminen katsojissa. Opeta hevosellesi joku uusi temppu tai taito kolmessa minuutissa. Videoi tämä ja jaa muillekin lukijoille linkkaamalla video tänne!

Kaikilta löytyy kolme minuuttia aikaa. Ongelma on usein mielikuvituksen puute – kun aikaa olisi, ei millään keksi mitä ihmettä tekisi. Listaa itsellesi tärkeitä taitoja ja palaa niihin aina kun aikaa löytyy 🙂

Arjen turvallisuutta ja hyvinvointia lisääviin taitoihin löydät vinkkejä ja uusia näkökulmia hevostaitokoulun verkkovalmennuksesta. 

Olemme mestareita kirjoittamaan sääntöjä. Tykkäämme asettaa eläimille velvoitteita ja vastuuta. Toki asetamme niitä myös itsellemme, mutta ne ovat yleensä paljon joustavampia. En koskaan lyö, paitsi jos koen olevani hengenvaarassa. Miksi emme hyväksy samaa eläimiltä – ne ajattelevat täsmälleen samalla tavalla puolustautuessaan? Ne eivät potki tai pure, elleivät tunne henkeään uhatuksi. Jos ne toimivat vastoin odotuksiamme, niitä odottaa elinikäinen leima; hullu, vaikea, mahdoton… Jos me toimimme vastoin omia odotuksiamme, riittää kun sanomme  että hei kamoon nyt. Olin vaarassa ja hevonen oli tuhma. Miksi meidän tunteemme vaarasta on aina aito, kun taas eläinten tunne vaarasta ja sen aiheuttama täysin luonnollinen puolustautumisreaktio on henkilökohtainen loukkaus?

Jokainen pelkoa kokenut tietää, että se voi nousta uudelleen pintaan odottamatta. Yhtäkkiä jokin tilanne tuntuukin vaikealta tai pelottavalta. Ne meistä, jotka eivät noudata ”nyt vaan menet ja teet, etkä näytä sille pelkoa”-kehotuksia, yleensä lopettavat tekemisen kun pelottaa. Kun eläin tekee niin, se on tottelematon eikä keskity. Kyllä sen pitäisi, ei se pelkää, se vaan ei halua. Sen pitää, koska sanon niin. On se nähnyt postilaatikoita ennekin. Olen minäkin nähnyt hämähäkkejä ennenkin, mutta en silti tykkää niistä. En pitäisi hämähäkkiä kädessä, mutta vieressä seisovan olisi vaikea arvata, enkö vain halua vai enkö uskalla. Jos en halua, mistä tahansa syystä, ei ole todennäköistä että tulevaisuudessa haluan, jos minut pakotetaan.

Kuitenkin toistuvasti ajatellaan, että hevonen alkaa haluta tehdä jotain, jos se pakotetaan. Tai sitten ajatellaan, ettei sen ole pakko haluta, riittää kun se tekee kuten käsketään. Se alkaa haluta tai liikkua ”oikein päin” kun tarpeeksi pitkään käytetään gramaaneita. Se alkaa haluta traileriin, jos se kannetaan sinne väkisin. Ei se välttämättä oikeasti ala. Lastaus voi toki tulla helpommaksi, kun se oppii, että vähiten vaikeuksia tulee siitä, että menee sisään. Mutta onko ikävyyksien välttäminen tarpeeksi koulutuksellisesti? Onko se ihan ookoo kuuliainen hevonen, joka suorittaa liikkeitä välttääkseen ikävyyksiä? Joka suorittaa pelästymisen tai kivun pelossa? Onko se happy athlete? Huomaisiko eron, jos se tekisi asioita saavuttaakseen jotain itselleen tärkeää? Tottakai huomaa, mutta onko sillä väliä?

Hevosen pitää sitä ja tätä. Hevosen pitää säilyttää kohtelias etäisyys ihmiseen. Hevosen pitää kunnioittaa ihmistä. Hevosen pitää keskittyä. Hevosen pitää reagoida. Hevonen ei koskaan saa tehdä niin ja näin. Hevonen ei koskaan saa tulla kutsumatta ihmisen tilaan. Hevonen ei saa kulkea väärin päin. Hevonen ei milloinkaan saa lässynlässyn. Sen tulee käyttää oikeita lihaksia ja oikein, muuten siitä tulee vino. Ongelma on siinä, että hevonen tuskin lukee näitä kirjoituksia ja periaatteita. Se, ettei hevonen toimi sääntöjen mukaan ei tarkoita, että se haluaisi olla tottelematon tai röyhkeä. Se voi tarkoittaa sitä, että sitä ei ole koulutettu toimimaan sääntöjen tarkoittamilla tavoilla. Jos joku elukka ei käyttäydy sääntöjen mukaan, vikahan on aina siellä hihnan tai riimunnarun toisessa päässä. Ei aina ole. Mutta jos kerran ”vika” olisi eliössä Y, miksi eliön X käyttäytymistä sitten muutetaan? Jos vika on omistajassa, miksi ongelma ratkeaisi sillä, että hevonen viedään ammattikouluttajalle?

Onko ihmisen tehtävä olla virallinen simputtaja, joka kaikissa tilanteissa vahtii, mitä hevonen tekee ja toimiiko se sääntöjen mukaan? Olisiko mahdollista, että nämä säännöt olisivat tavoitteita, joita koulutuksella saavutetaan, ei itsetarkoitus, jonka valvominen estää kaiken muun kouluttamisen? Joskus jopa tuntuu, että omassa päässämme olevien sääntöjen totteleminen rikkominen vaikuttaa suoraan siihen, millaisena kyseistä eläintä pidämme. Se on röyhkeä, ei kunnioita a) ihmistä, b) tilaa, se on vaarallinen jne. Voisiko ajatella, että hevosen ei pidä mitään, mutta voi olla kiitollinen kaikesta siitä mitä se tekee toiveidemme mukaan.