Hevoset jännittyvät herkästi ja niitä voi olla hankala saada rauhoittumaan. Jännittyminen altistaa säikähtämisille ja jännittyneen hevosen kanssa puuhastelu on ärsyttävää. Hevosen jännittyminen voi aiheuttaa kierteen, jossa käsittelijä tai ratsastaja jännittyy ja alkaa toimia tavallisesta poikkeavalla tavalla. Tämä taas lisää hevosen hämmennystä.

Vinkki 1 – pysy tutuissa merkeissä

Jännitystä ylläpitävät hermostuvan ratsastajan tai käsittelijän avut, jotka eivät aina pysy johdonmukaisina. Hermostuessaan ihminen voi käyttää tavallista enemmän voimaa, ääntä tai päällekkäisiä eleitä, mikä hämmentää hevosta. Hevosen on helppo keskittyä, kun se saa yhden tehtävän kerrallaan. Se tunnistaa tehtävät, kun käytetään niitä apuja, jotka kyseiselle hevoselle on opetettu. Esimerkiksi jos hevonen on opetettu hidastamaan vetämällä riimusta tai ohjista tasaisesti, se ei välttämättä ymmärrä teräviä nykäisyjä. Se saattaa kiihdyttää hevosta entisestään. Eli lyhyesti: pysy tutuissa ja yksinkertaisissa merkeissä.

Vinkki 2 – valitse ympäristö

Mikäli hevonen jännittyy aina tietyssä paikassa, kuten maneesissa, kannattaa pysähtyä miettimään, mikä paikassa jännittää. Onko maneesissa kolisevat seinät, stressaako muista erossa oleminen hevosta vai jännittyykö se enemmän siitä, että paikalla on muita hevosia? Jos hevonen on maneesissa jännittynyt, ei kannata odottaa, että ongelma ratkeaa itsestään kun vain ratsastetaan sitkeästi hallia ympäri. Mieti, miten voisit ottaa hevosen huomioon niissä tilanteissa kun se jännittää. Jos voi valita maneesikaverin, kannattaa valita se, jota vain kävelytetään; hevosia rauhoittaa se, että ne näkevät rauhallisia lajitovereita, joilla on pää alhaalla. Vähitellen hevonen voi yhdistää paikan tunnetilaan, mikä on monesti tavoite – maneesissa on kivempaa ratsastaa jousilla kuin rautakangella. Lyhyesti: anna hevoselle aikaa, paikka ja mahdollisuuksia saada jännitys hallintaan.

Vinkki 3 – opeta takataskuun pari turvasignaalia

Voit opettaa hevoselle, että se osaa rentoutua vaikkapa aina silloin, kun sitä taputetaan. Voit myös opettaa, että on joku tietty paikka, jossa on aina turvallista – eli käytännössä voit siirtää saman olotilan, joka hevosella on karsinassaan, mihin tahansa paikkaan. Turvasignaalit ovat kiihdyttävien apujen vastakohtia. Kiihdyttäviä apuja ovat sellaiset, joita käytetään usein hermostuneina ja osittain tiedostamatta. Esimerkiksi hevoselle huudetaan tai sitä nyitään narusta tai ohjista niin, että se nostaa päätään. Narusta räimimällä saa hetkellisen hallinnan tunteen ja hevonen on hetken aikaa varpaillaan, mutta se ei opeta hevosta rentoutumaan. Turvasignaaleina voi käyttää mitä tahansa merkkiä ja usein näitäkin käytetään tiedostamatta. Voit miettiä, onko sinun hevosesi oppinut jonkun turvasignaalin: onko jokin asia, jonka tehdessäsi hevonen huokaisee helpotuksesta? Lyhyesti: opeta hevoselle, että oma tekemisesi rauhoittaa sitä, ei päinvastoin.

 

 

 

Kukaan ei koskaan ole ottanut yhteyttä ja pyytänyt apua istumisen kouluttamiseen koiralle. Kaikki koirat oppivat istumaan suunnilleen ensimmäisenä päivänä muutettuaan uuteen kotiin kasvattajan luota.

Miksi?

Oma teoriani on se, että istuminen on helppo kouluttaa. Se on konkreettinen asia, josta koiraa on helppo palkita. Toki hienouksien, kuten keston kanssa voi tulla haasteita, mutta yleisesti voi sanoa, että koirat osaavat istua hyvin.

095

Hyvin tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että ne osaavat istua vihjeestä myös muualla kuin kotona. Tämä tarkoittaa, että kouluttaja on tehnyt riittävän määrän toistoja, liittänyt toimintaan vihjeen ja yleistänyt käytöstä, muutoin tämä ei olisi mahdollista. Kun kysyn jokaisella koirakurssilla, kuinka moni palkitsee aikuista koiraa jokaisesta istumisesta, kysymystä pidetään hulluna – istuminen nyt toki on itsestäänselvyys, ei tietenkään palkita enää kun se osaa sen. Istuminen toimii porttina kaikkeen hauskaan, joten sitä ei tarvitse palkita ruualla. Palkkio on pääsy ruokakupille, pääsy ulos tai johonkin muuhun palkitsevaan toimintaan. Näin käytös pysyy yllä, vaikkei sitä jatkuvasti tietoisesti vahvisteta.

Ihmettelen, miksei kaikkia asioita kouluteta samalla asenteella kuin istumista. Istumisen kanssa kukaan ei vaikeile. Istumista ei yritetä parantaa tai aikaansaada homeopaattisilla valmisteilla, chiansiemenillä, erilaisilla varusteilla, ulkomaalaisilla valmentajilla tai pyöröaitauskoulutuksella. Väitän, että moni eläimelle fyysisesti helppo tehtävä on yhtä yksinkertaista kouluttaa samalla lailla toimivaksi ja varmaksi kuin keskivertokoiralle istuminen.

Tällaisia tehtäviä on yllättävän moni arkipäiväisistä asioista. Tarvitaan selkeä, mitattava visio lopputuloksesta ja riittävän helppo ympäristö, jossa aloittaa koulutus. Ja tietenkin toimiva vahviste, jota käytöksen todennäköisyyden lisääminen aina edellyttää.