Hevosen mielestä jokainen tapahtuma tai vuorovaikutustilanne on merkityksellinen – joko positiivinen tai negatiivinen. Harvoin mikään asia on hevosen mielestä neutraali. Käsittelijä voi valita, tekeekö pienistä asioista taisteluja vai yhteistyötä. Jos joku pieni asia on tällä hetkellä taistelun paikka, se melko harvoin muuttuu hevosen mielessä mukavaksi asiaksi. Esimerkiksi ötökkämyrkyn suihkuttaminen; jos tilanteeseen liittyy toistuvasti vastustelu ja hevonen pystyy välttämään suihkuttamista silloin tällöin, vastustelu todennäköisesti pysyy yllä ja vahvistuu.

Pienissä arkipäivän tilanteissa voi toki käyttää suunnitelmallisuutta, jotta välttämistä ja vastustelua ei pääse tapahtumaan suihkuttamisesta huolimatta. Tällöin tapahtuu tottumista ja suihkuttaminen voi helpottua. Ongelma on se, että esimerkiksi laitumella hevosta saa harvoin pidettyä niin hyvin paikoillaan, että se ei pääse liikkumaan pullon alta pois. Jos näin käy, se voi olla hevosen mielestä palkitsevaa ja pyöriminen lisääntyy.

On monia tapoja opettaa hevonen olemaan paikoillaan kun sitä suihkutetaan. Osa tavoista perustuu totuttamiseen ja siedättämiseen ja osa vastaehdollistamiseen. Näitä samoja asioita kannattaa tehdä kaikissa arkipäivän tilanteissa, jotka voisivat sujua hieman paremmin. Pienet, voitetutkaan taistelut eivät vie ihmisen ja hevosen suhdetta hyvään suuntaan vaan päin vastoin. Sen sijaan samalla puolella oleminen ja hyvässä valossa esiintyminen vie suhdetta hyvään suuntaan. Jokaisen kannattaa uhrata hetki aikaa siihen, että miettii millainen käsittelijä haluaa olla ja mitkä ovat omat arvot ja periaatteet. Arjen kiireessä hevosesta voi herkästi tulla sijaiskärsijä, vaikka se toimii aina juuri siten, kuin parhaaksi näkee.

Mieti, miten varsinaiseen harrastukseen vaikuttaa se, että osa toimenpiteistä on hevoselle vastenmielisiä. Tai entä jos ne eivät olisi vastenmielisiä? Miten se näkyisi ratsastuksen aikana, vai näkyisikö se? Väitän, että se näkyy.

Heitän arkihaasteen hevosihmisille. Kerro, mikä tai mitkä asiat ovat sellaisia, jotka hevosesi kokee edes vähän epämiellyttäviksi. Mitä useammin näitä asioita tehdään, sitä tärkeämpää on hoitaa ne kuntoon. Kokeile viikon ajan treenata näitä pieniä asioita mielekkäämmiksi, niin huomaat, että suhteenne hevosen kanssa paranee. Nyt on hyvä aika hoitaa pienet asiat kuntoon 🙂

Eläinkoulutusblogin jäsenenä näet videon, jossa havainnollistan eri tapoja opettaa hevosta sietämään suihkuttamista 🙂 Jäsenenä näet myös kolmisenkymmentä jo julkaistua videota ja kuukauden ajan kaikki tulevat videot – tule mukaan!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevonen toimii jännittävissä tilanteissa joskus vaikeasti ennakoitavalla tavalla. Siihen voi olla vaikeaa saada kontaktia ja usein käsittelijä kokeilee palauttaa hevosta maan pinnalle käyttämällä tavallista voimakkaampia merkkejä. Mikäli hevonen ei ymmärrä mitä voimakkaat avut tarkoittavat, se saattaa kiehua entistä enemmän ja soppa on valmis. Sen sijaan jos hevonen ymmärtää voimakkaat avut, se palautuu nopeasti ja tilanne voi mennä ohi helpostikin.

Hevoselle voi opettaa myös muita valmiita toimintamalleja hankaliin tilanteisiin. Taputus on yksi hyvä tapa palauttaa hevosen huomio – tietenkin edellyttäen, että taputukselle opetetaan jokin merkitys etukäteen. Taputus on ratsatajan kannalta hyvä toiminto, koska samaan aikaan on vaikea kiristää ohjia. Taputus on selkeä ja helposti opittava merkki myös hevoselle. Hankalia tilanteita on miltei mahdoton kokonaan välttää, vaikka yrittäisikin pitää käsittelytilanteet rauhallisina. Hevonen voi kiihtyä jo matkalla tallista tarhaan ja siksi on hyvä tarjota sille muutama kikka näiden tilanteiden varalle.

Näitä kikkoja voi kutsua turvasignaaleiksi. Niitä voi olla useita ja niiden tarkoitus on viestiä hevoselle, että tilanne on turvallinen. Ohjien kiristäminen tai pohkeilla puristaminen voi opettaa turvasignaaleiksi, mutta usein käytännössä niistä tulee enemmänkin kierroksia lisääviä kuin laskevia tekijöitä. Turvasignaalit ovat kaikille saaliseläimille tärkeitä, ja kun pidetään mielessä, että monet ihmiset eleet ja toiminnat ovat enemmän säikäyttäviä kuin turvaa luovia, on hyvä käyttää hetki ja pohtia, millä saisi mahdollisimman monesta arjen tilanteesta mieluummin turvallisen kuin uhkaavan.

Hevostaitokoulun ongelmanratkaisuvalmennuksessa ratkotaan hevosten kanssa esiintyviä ongelmia. Puhutaan stereotyyppisestä käyttäytymisestä ja saadaan näkökulmaa turvasignaaleihin ja pelottavien kohteiden kohtaamiseen. Tule mukaan verkkovalmennukseen!

 

15219980_10154156744142896_1150099100784687011_n

Hevosella on usein asenne tiettyjä asioita kohtaan. Lajityypillistä on se, että hevonen suhtautuu varauksellisesti uusia juttuja kohtaan – se on auttanut selviytymään hengissä. Jos haluaa tehdä vaikeista asioista helppoja, kaikki lähtee asenteesta ja sen muuttamisesta.

Asenne vaikuttaa hevosen turvallisuuteen. Mitä huonompi asenne hevosella on vaikkapa lastaamista kohtaan, sitä vaarallisempi sitä on lastata. Ei-toivottu asenne näkyy vastusteluna, epäluulona ja stressireaktioina, mitkä kaikki vaikeuttavat käsittelijän työtä. Asenne ei ole pysyvä tila, vaan sitä voi muuttaa ja se voi muuttua.

Tapsulla ei ole sen enempää huonoja kuin hyviäkään kokemuksia pressusta. Se on kävellyt pressun päältä aiemmin. Se ei tykännyt huonoa siitä, että heitin pressun sen selkään samalla tavalla kuin satulahuovan – sen selkään on heitelty huopia, loimia, valjaita ja satuloita aiemminkin; tehtävässä oli siis jotain tuttua. Vahvistin haluttua käytöstä, eli paikoillaan pysymistä samalla kun erottelin palkkioilla, että karkkia tulee vain silloin kun pressu lähestyy ja lopulta vain silloin kun pressu on selässä.

Näitä ja muita juttuja käsitellään koulutustyöpajoissa, joissa aiheina mm. lastaaminen ja pelottaviin asioihin siedättäminen ja vastaehdollistaminen. Kysy lisää sähköpostilla: jaanapohjola@gmail.com

 

 

 

Uudet tilanteet, uudet paikat, uudet koulutettavat asiat, uudet ihmiset. Kaikki nämä altistavat eläimiä stressille, joka ei ole eläimelle tai meille hyödyllistä. Esimerkiksi varsan elämä mullistuu täysin vieroituksen aikana, se onkin yksi hevosen elämän vaikeimmista tilanteista. Samassa rytäkässä voi muuttua ruokavalio, paikka, seura ja ihmiset eli koko elämä.

Koulutus- ja käsittelytilanteet ovat nuorten ja kokemattomien hevosten (toki vanhojen ja kokeneidenkin) kanssa vaarallisia. Klinikkatilanteet ovat aina vaarallisia sairaiden, huumattujen ja pelokkaiden hevosten kanssa. Mitä voisimme tehdä, jotta vaikeat tilanteet tulisivat hiukan helpommiksi ja kenties myös hiukan turvallisemmiksi? Pelkoreaktio ei ole toivottu ilmiö hevosten käsittelyssä. Hevoset pelkäävät monia asioita arkiympäristössään; näistä asioista harva on todellinen uhka eläimelle. Pelkoreaktioiden vähentäminen helpottaa sekä hevosen että sen käsittelijän elämää ja parantaa turvallisuutta.

Rauhallinen lajitoveri rauhoittaa. Hevonen ei pelkää tai jännitä yhtä paljon uutta tilannetta, jos sillä on seurana jo aiemmin tilanteeseen/ärsykkeeseen tottunut, rauhallinen hevonen. Varsojen sykkeen ja käytöksen perusteella voitiin todeta, että rauhallisella lajitoverilla on rauhoittava vaikutus (Christensen et al. 2008). Samaa ideaa voidaan käyttää niin, että tuttu henkilö seisoo pelottavan ärsykkeen vieressä – tämä voi nopeuttaa hevosta lähestymään pelottavaa ärsykettä (Christensen, 2012).

Pitääkö tämän rauhallisen lajitoverin tai ihmistoverin sitten olla aito?

Peileistä on todettu olevan hyötyä eristämisestä johtuvaan stressiin ja pakko-oireiseen käyttäytymiseen. Mikä kiinnostavinta, kutominen väheni merkittävästi, kun tallin seinään laitettiin kuva toisesta hevosesta (Mills & Riezebos, 2005). Kun näyttää vielä lisäksi siltä, että hevonen kykenee erottamaan ihmiset kuvista ja siirtämään tiedon koskemaan oikeita ihmisiä (Stone, 2010), voisi kuvia käyttää paljonkin hevosten koulutuksessa apuna.

Mihin rauhallisten hevosten kuvia sitten kannattaisi maalailla? Miksei tallin käytäville, maneesin seiniin ehdottomasti ja klinikan seiniin ainakin. Hammaslääkärin lampussa oli piirroshahmo. Maneesi ja klinikka ovat paikkoja, joissa hevosen on oltava ainakin joskus muista erossa. Pelkästään erossa olemisen stressi vaikuttaa hevoseen. Kun tähän lisätään ihmisen aiheuttama hyvä tai paha stressi, voi hevonen muuttua vaaralliseksi ja sen pelkoreaktiot saattavat voimistua. Paikoissa, joissa ollaan lajitovereista erossa, mutta joissa toivotaan parasta keskittymistä, kannattaa hevosen olo tehdä mahdollisimman turvalliseksi omankin turvallisuuden kannalta. Seiniin maalatut laiduntavat hevoset saattavat toimia parhaimmillaan turvallisuudentunteen luojina ja vähentää stressiä. Ainakin kannattaa kokeilla!

Muita kokeilemisenarvoisia kuvillakoulutusasioita ovat eläinlääkäriin ja kengittäjään vastaehdollistaminen ja miksei tulevaan ostajaan. Jos tallityöntekijä vaihtuu, voisiko hevosten kokemaa stressiä lievittää sillä, että liimaisi jokaisen ruokakupin viereen uuden työntekijän kuvan paria viikkoa ennen töiden aloittamista? Ajatelkaa miten paljon voisimme kouluttaa olematta itse paikalla. Tai sitähän tapahtuu muutenkin koko ajan, meistä on kiinni se, mitä hevonen ympäristössään näkee.

  • Christensen et al. 2008.
  • Christensen, 2012
  • McGreevy et al. 2014
  • Mills & Riezebos, 2005

Pelkoreaktio on hevoselle lajityypillinen ilmiö. Tutkimusten mukaan hevonen on karjan ja koirien jälkeen vaarallisin eläin eläinlääkäreille. Vähintään joka kolmannen onnettomuuden taustalla on luonnollinen pelkoreaktio, jota ihminen a) ei osaa odottaa tai b) ei osaa ottaa vakavasti. Briteissä vuosina 2005-2009 yleisimmät hevosiin liittyvät syyt tulla ensiapuun olivat putoaminen 59 % ja potkaistuksi tuleminen 19 %. Putoamisiin on toki useita syitä, joista yleisiä väistöliikkeet (pelko), pukittelu (pelko) ja pystyyn hyppiminen (pelko). Potkaistuksi tulemisessa syynä on niin ikään pelko – hevonen puolustaa itseään kun paon mahdollisuus on estetty.

Jopa 60 % onnettomuuksista voitaisiin kokonaan estää, jos ihmiset olisivat enemmän tietoisia hevosen käyttäytymisesta ja käsittelystä. Pelästyvä hevonen ei suinkaan vittuile tai ratsastajansa kiusaksi keksi metkujaan. Hevonen on aina tosissaan.

Mistä sitten tietää, pelkääkö hevonen tai kuinka paljon se pelkää?

Pelkoreaktion tunnistaa käyttäytymisestä sekä fyysisistä merkeistä. Pelkoreaktion ensimmäisessä vaiheessa hevonen havaitsee pelon aiheuttajan ja arvioi sitä. Pelokas hevonen viuhtoo häntäänsä, nostaa päätään ylös ja hikoilee. Sen iho voi värähdellä. Kun pelko voimistuu, hevosen silmät pullistuvat ja valkuaiset näkyvät. Pelkoreaktio on aina sarja käytöksiä, jotka esiintyvät peräkkäin. Tutkimuksen mukaan pelkoa ilmentävät käytökset ovat hyvä mittari pelon voimakkuudelle, koska kun käytöksiä ilmenee, niistä seuraa aina sykkeen nousu.

Pelkäävä hevonen ei ajattele. Silloin kun hevonen on jännittynyt ja peloissaan, se ei pysty vastaanottamaan mitään. Niin kauan kun hevosen pää on ylhäällä ja kaulan ja selän lihakset jännittyneet, keho tuottaa adrenaliinia ja verenkierto tehostuu keuhkoissa ja sydämessä pakoon varautuen.

Pakonopeus on yksi mittari, jolla voi arvioida pelkoreaktion voimakkuutta – testitilanteessa hevosten pakoreaktio tuli yhä nopeammaksi, vaikka tutkijat olisivat odottaneet hevosten tottuvan pelkoa aiheuttaviin ärsykkeisiin useiden toistojen myötä. Kävikin päin vastoin, hevoset herkistyivät – ne alkoivat ennakoida pelästymistä ja sen jälkeistä pakoa ja niiden pakoreaktiot itse asiassa voimistuivat testin aikana.

Sykemittaria kannattaa käyttää pelon voimakkuuden arvioimiseen niissä tilanteissa, joissa hevosella ei ole mahdollisuuksia ilmentää pelkoa käytöksellään, eli niissä tilanteissa, joissa pakomahdollisuutta ei ole. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kuljettaminen ja pakkopilttuussa oleminen. Tällaisissa tilanteissa hevonen voi olla hyvin peloissaan, vaikka näyttää ”rauhalliselta”. Sykemittari antaa tietoa siitä, mitä hevosen elimistössä tapahtuu. 

Hevosen pakoreaktio liittyy voimakkaasti onnettomuuksiin. Hevosen reaktiivisuutta voi arvioida sen pakonopeuden perusteella. Karkeasti voi sanoa, että mitä nopeammin se lähtee, mitä lujempaa se juoksee ja mitä kauemmas se juoksee, sitä todennäköisemmin se tulee pelkäämään jatkossakin kyseistä ärsykettä. Pakonopeuden pitäisi alentua, jos koulutus toimii – suuri osa hevosen kouluttamisesta keskittyy loiventamaan pelkoreaktioita.

Mitä enemmän hevonen harjoittelee pakenemista, sitä parempi ja nopeampi pakenija siitä tulee. Siksi ei kannata tyytyä tilanteeseen, jossa hevonen aina ”keksii” jotain tai näkee puskissa pelottavia asioita. Kyseessä on erittäin harvoin ilman erityistä koulutusta ohi menevä ilmiö. Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka hevosen pelkoja voi käsitellä koulutuksellisin keinoin, pelkomuistoja ei voi pysyvästi poistaa. Niiden syntymistä kannattaa yrittää estää.

Miten sinä estät pelkomuistojen syntymistä hevosen kanssa?

Vain rento eläin voi oppia blaablaablaablaajooojoojoojoo. Ethän juokse tallissa tai melua, talli on hevosten koti. Kaikkihan sitä hokevat.

Maalaisjärkikin sanoo että jos samaan aikaan koet kipua tai pelkäät että katto romahtaa, et voi muistaa vieraan kielen sanajärjestyssääntöjä. Emme itse pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan, miksi vaadimme sitä uljailta ratsuiltamme?

Johtava ohjasote, ulkopohkeen paine, istunta, ääni, taskussa tärisevä puhelin, pensaassa vaaniva leijona, pihalla kirmaavat lapset, peruuttava traileri, tuulen mukana lentävät roskat, vieressä haukkuva koira ja koiralle kiljuva omistaja.

Yksilöissä on eroja, mutta hevonen on perusluonteeltaan säikky tai ainakin valpas. Sitä ominaisuutta ei hevosesta saa pois täydellisesti, ja siksi kaiken toiminnan pitäisi keskittyä pelkoreaktioiden vähentämiseen ja lieventämiseen.

Ympäristön ärsykkeet häiritsevät hevosta siinä missä meitäkin. Uusien asioiden opettelu vaatii keskittymistä, joka ei ole tottumattomalla mahdollista liian virikkeellisessä ympäristössä.

Testiponit suoriutuivat työmuistia vaativasta porkkananlöytämistehtävästä huomattavasti paremmin sellaisessa ympäristössä, jossa niiden oli mahdollista keskittyä. Varsinkin pelokkaammilla hevosilla rauhallinen ympäristö paransi suoritusta huomattavasti. Hälyisässä ympäristössä ponien työmuisti ei toiminut yhtä hyvin, ne unohtivat hyvin lyhyessä ajassa, mistä porkkkana löytyi. Kun ympäristössä oli paljon ärsykkeitä, ne menettivät kiinnostuksensa koko hommaan ja samalla toimintakykynsä.

Vanhoissa kunnon tallisäännöissä on perää. Mikä sinun mielestäsi on tärkein tallisääntö?

Kesä tulee, kelit komistuu ja motivaatio on huipussaan. Nyt voi laittaa hevosen laitumelle ja perehtyä arkea häiritsevien pienten ongelmien korjaamiseen. Tyypillisimpiä ongelmia ovat lastaaminen, kengitysongelmat, jalkojen tai yleisesti letkutus ja lääkäripelko.

Näiden pelkojen syntyyn vaikuttaa monia asia eikä niitä voi aina estää syntymästä. Niitä voi kuitenkin lähes kaikissa tapauksissa kotikutoisesti laimentaa ja jopa poistaa kokonaan – se vaatii vain suunnitelmallisuutta ja vaivannäköä.

Ota haaste vastaan, käytä systemaattista siedättämistä ja vastaehdollista ja postaa videosi tänne!

Vinkkinä lääkäripelkoisille yksi video: