Vältä näitä koulutuksen sudenkuoppia

 

Älä kuvittele, että eläin on pieni (tai suuri) ilkeä ihminen

Eläimet eivät ole täällä pilaamassa a) elämääsi tai b) päivääsi. Vaikka se on perheenjäsen, se on silti luontokappale, joka yrittää vain selviytyä hengissä elämässä. Se ei juonittele selän takana tai suunnittele jekkuja meitä kiusatakseen. Se tekee kaikkensa sopeutuakseen. Se ei tavoittele valta-asemaa, vaan se on täysin riippuvainen meistä ihmisistä. Se, mikä meille näyttäytyy komentamisena tai pomottamisena, on yleensä eläimen yritys kommunikoida omistajansa kanssa – se ei ole (vielä) oppinut muuta tapaa. Se ei tiedä ihmisten tapoja tai kohteliaisuussääntöjä eikä se osaa lukea rivien välistä. Se ei myöskään osaa valehdella eikä mielistellä ensin ja puhua selän takana pahaa sen jälkeen. Ota käyttäytyminen arvokkaana tietona vastaan, älä ylitulkitse eläintä tai laita sanoja sen suuhun. Harjoittele myös havainnointia ilman tulkintaa. Se on hyödyllistä. Vähemmän hyödyllistä on kohdella eläintä ihmisenä – suhdettanne ei hyödytä lainkaan mykkäkoulu tai kostaminen, sosiaalinen eristäminen tai kalavalkojen makselu.

Älä perustele omaa toimintaasi sillä, että luonto on väkivaltainen

Koulutusmenetelmistä jokaisella on mielipide. Vinkkejä tarjoavat naapuri, kaverit, keskustelupalstat ja kaikki muut asiaan kuuluvat ja kuulumattomat tahot. Sitkeästi elävä myytti on se, että kovat keinot ovat ookoo, koska ne luonnossakin. Ihmisen eläimeen kohdistuvaa väkivaltaa perustellaan sillä, että eläimet ovat toisilleenkin julmia ja väkivaltaisia. Että muksauttelu ja kurinpalautus olisivat hyväksyttäviä, koska toisilleen ne tekevät paljon pahempiakin asioita. Samalla logiikalla voisimme perustella tuotantoeläinten väkivaltaiset kuolemat tai vaikkapa elävien eläinten käyttämisen ravintoeläiminä. Omalle toiminnalle on löydyttävä joku muu järkevä peruste kuin se, että luonto on väkivaltainen ja epäreilu. Esimerkiksi hevosen mätkiminen eroaa hevos-hevos-potkimisesta siten, että hevosilla on yleensä mahdollisuus väistää toisiaan ja vältellä toisiaan potkun pelossa. Hevonen ei kuitenkaan voi vältellä ihmistä mätkimisen pelossa, koska se on usein narulla kytkettynä ihmiseen. Koirilla taas fyysiseen käsiksi käymiseen liittyy paljon väärinymmärrystä. Ensinnäkin koirilla tappelutilanteisiin liittyy usein kilpailu jostain resurssista – ei suinkaan valtataistelu universumin herruudesta. Toiseksi ne eleet, joilla kuvittelemme koirien komentavan toisiaan, voivatkin olla osa leikkiä ja koira yleensä provosoituu näistä yhä enemmän.

Älä usko, että oma eläimesi/rotusi/lajisi on niin erikoislaatuinen, etteivät siihen päde oppimisen yleiset periaatteet

Eläimissä on paljon lajien- ja rotujen välisiä eroja. Lisäksi on yksilöeroja. Kuitenkin lajityypilliset tarpeet ovat kaikilla lajin edustajilla samat. Eläimet oppivat monilla tavoilla; ne oppivat toisiaan tarkkailemalla, yrityksen ja erehdyksen kautta, ehdollistumalla ja niin edelleen. Periaatteet ovat kuitenkin samat lajista, rodusta ja yksilöstä riippumatta. Eläinten kanssa ei milloinkaan kannata tehdä kahta viikkoa lyhyempiä koulutuskokeiluja, koska tuloksia esim. ongelmakäytöksissä voi odottaa vasta suuren toistomäärän jälkeen. Mitä enemmän eläimellä on huonoja kokemuksia, sitä pidempi aika kuluu, ennen kuin käytös muuttuu. Toki poikkeuksiakin on, mutta yleensä kannattaa varata aikaa. Joskus lajiin, rotuun tai yksilöön tai niiden erityispiirteisiin perustuen valitaan koulutusmenetelmä, joka ei tue kouluttajan ja eläimen välistä suhdetta tai aiheuttaa eläimelle pelkoa tai epämukavuutta. Joskus tätä huonoa valintaa perustellaan sillä, että kyseinen laji, rotu tai yksilö on niin haastava, ettei sille muut menetelmät toimi. Tämä ei pidä paikkaansa. Ei ole sellaista lajia, rotua tai yksilöä, jonka tuloksellinen kouluttaminen edellyttäisi uhkailua, pelottelua, väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Päin vastoin – ns. kovilla menetelmillä koulutetuilla eläimillä on keskimäärin enemmän käytösongelmia kuin muilla.

Jos vapautat itsesi näistä turhista ajatusmalleista, voit keskittyä olennaiseen.

Hiby, Rooney & Bradshaw 2004

Joskus tulee sellainen olo, että hevonen toimii kuin ajatus vaikka ei itse sano mitään tai pyydä mitään tai käytä mitään merkkejä. Tämä ilmiö kertoo siitä, kuinka taitava hevonen on a) lukemaan pieniä vihjeitä meissä, b) lukemaan ympäristön vihjeitä ja c) ymmärtämään, missä järjestyksessä asiat yleensä tapahtuvat.

Kun kaikki sujuu, ei ole ongelmaa. Mistä ongelma sitten syntyy? Ongelma voidaan määritellä monelle tavalla, mutta yleensä ongelma on se, jos hevonen ei käyttäydykään odotetulla tavalla. No mistä tämä sitten johtuu?

Otetaan esimerkiksi suomenhevonen, joka on muuten kiltti taluttaa, mutta nähdessään trailerin se lähtee jyräämään. Johtuuko ongelma taluttajasta? Ehkä hänen mielentilansa on väärä? Ehkä hänen hermostuneisuutensa tarttuu hevoseen? Ehkä hänellä on eriparisukat? Loppuuko hevosen jyrääminen, jos taluttaja ottaa beetasalpaajia ja psyykkaa itseluottamusta itseensä ja lukee kuinka olet hyvä johtaja-kirjan?

Johtuuko jyrääminen kuitenkin hevosesta? Onko sillä ollut tavallista pidempi kengitysväli? Kaipaisiko se psylliumkuuria? Haluaako se tahallaan ärsyttää taluttajaa? Mikäli jyrääminen on kertaluontoista, joku fyysinen syy tai vaikkapa ärsykekuorma voivat vaikuttaa asiaan. Jos jyrääminen on säännönmukaista ja sitä tapahtuu vain trailerin lähellä, voidaan nopeasti päätellä, että traileri jotenkin liittyy asiaan.

Kun asiat sujuvat, saatamme tuudittautua käsitykseen, että hevonen vastaa energiakenttämme viesteihin, niin herkkä se on. Sitten jos tulee ongelmia, on loogista etsiä syytä enrgiakentästä. Voi toki olla, että syy löytyykin energioista, mutta se ei olisi ensimmäinen heinäkasa, josta lähtisin neulaa etsimään.

Joskus kannattaa myös tarkistaa, ymmärtääkö hevonen perusmerkit: osaako se liikkua eteen, pysähtyä, kääntyä ja peruuttaa. Pyynnöstä. Vaikka olisit kuinka hermostunut, voit toimia tuloksellisesti hevosen kanssa jos se tietää, mitä tilanteessa seuraavaksi on tapahtumassa. Mitä taluttajan hermostuneisuus haittaa lastaustilanteessa, jos hevosella on selkeä päämäärä?

Moni arkinen asia liittyy tavalla tai toisella yksinkertaisten ja helppojen asioiden sujumiseen. Asiat saattavat sujua omalla tallilla, omassa pihapiirissä tai omassa maneesissa. Ne eivät kuitenkaan suju vieraassa paikassa tai jos paikalla on yllättäviä häiriötekijöitä. Aina ei kannata syyllistää itseään ja ajatella, että on huono ihminen. Kannattaa treenata pahan päivän varalle!

Olemme mestareita kirjoittamaan sääntöjä. Tykkäämme asettaa eläimille velvoitteita ja vastuuta. Toki asetamme niitä myös itsellemme, mutta ne ovat yleensä paljon joustavampia. En koskaan lyö, paitsi jos koen olevani hengenvaarassa. Miksi emme hyväksy samaa eläimiltä – ne ajattelevat täsmälleen samalla tavalla puolustautuessaan? Ne eivät potki tai pure, elleivät tunne henkeään uhatuksi. Jos ne toimivat vastoin odotuksiamme, niitä odottaa elinikäinen leima; hullu, vaikea, mahdoton… Jos me toimimme vastoin omia odotuksiamme, riittää kun sanomme  että hei kamoon nyt. Olin vaarassa ja hevonen oli tuhma. Miksi meidän tunteemme vaarasta on aina aito, kun taas eläinten tunne vaarasta ja sen aiheuttama täysin luonnollinen puolustautumisreaktio on henkilökohtainen loukkaus?

Jokainen pelkoa kokenut tietää, että se voi nousta uudelleen pintaan odottamatta. Yhtäkkiä jokin tilanne tuntuukin vaikealta tai pelottavalta. Ne meistä, jotka eivät noudata ”nyt vaan menet ja teet, etkä näytä sille pelkoa”-kehotuksia, yleensä lopettavat tekemisen kun pelottaa. Kun eläin tekee niin, se on tottelematon eikä keskity. Kyllä sen pitäisi, ei se pelkää, se vaan ei halua. Sen pitää, koska sanon niin. On se nähnyt postilaatikoita ennekin. Olen minäkin nähnyt hämähäkkejä ennenkin, mutta en silti tykkää niistä. En pitäisi hämähäkkiä kädessä, mutta vieressä seisovan olisi vaikea arvata, enkö vain halua vai enkö uskalla. Jos en halua, mistä tahansa syystä, ei ole todennäköistä että tulevaisuudessa haluan, jos minut pakotetaan.

Kuitenkin toistuvasti ajatellaan, että hevonen alkaa haluta tehdä jotain, jos se pakotetaan. Tai sitten ajatellaan, ettei sen ole pakko haluta, riittää kun se tekee kuten käsketään. Se alkaa haluta tai liikkua ”oikein päin” kun tarpeeksi pitkään käytetään gramaaneita. Se alkaa haluta traileriin, jos se kannetaan sinne väkisin. Ei se välttämättä oikeasti ala. Lastaus voi toki tulla helpommaksi, kun se oppii, että vähiten vaikeuksia tulee siitä, että menee sisään. Mutta onko ikävyyksien välttäminen tarpeeksi koulutuksellisesti? Onko se ihan ookoo kuuliainen hevonen, joka suorittaa liikkeitä välttääkseen ikävyyksiä? Joka suorittaa pelästymisen tai kivun pelossa? Onko se happy athlete? Huomaisiko eron, jos se tekisi asioita saavuttaakseen jotain itselleen tärkeää? Tottakai huomaa, mutta onko sillä väliä?

Hevosen pitää sitä ja tätä. Hevosen pitää säilyttää kohtelias etäisyys ihmiseen. Hevosen pitää kunnioittaa ihmistä. Hevosen pitää keskittyä. Hevosen pitää reagoida. Hevonen ei koskaan saa tehdä niin ja näin. Hevonen ei koskaan saa tulla kutsumatta ihmisen tilaan. Hevonen ei saa kulkea väärin päin. Hevonen ei milloinkaan saa lässynlässyn. Sen tulee käyttää oikeita lihaksia ja oikein, muuten siitä tulee vino. Ongelma on siinä, että hevonen tuskin lukee näitä kirjoituksia ja periaatteita. Se, ettei hevonen toimi sääntöjen mukaan ei tarkoita, että se haluaisi olla tottelematon tai röyhkeä. Se voi tarkoittaa sitä, että sitä ei ole koulutettu toimimaan sääntöjen tarkoittamilla tavoilla. Jos joku elukka ei käyttäydy sääntöjen mukaan, vikahan on aina siellä hihnan tai riimunnarun toisessa päässä. Ei aina ole. Mutta jos kerran ”vika” olisi eliössä Y, miksi eliön X käyttäytymistä sitten muutetaan? Jos vika on omistajassa, miksi ongelma ratkeaisi sillä, että hevonen viedään ammattikouluttajalle?

Onko ihmisen tehtävä olla virallinen simputtaja, joka kaikissa tilanteissa vahtii, mitä hevonen tekee ja toimiiko se sääntöjen mukaan? Olisiko mahdollista, että nämä säännöt olisivat tavoitteita, joita koulutuksella saavutetaan, ei itsetarkoitus, jonka valvominen estää kaiken muun kouluttamisen? Joskus jopa tuntuu, että omassa päässämme olevien sääntöjen totteleminen rikkominen vaikuttaa suoraan siihen, millaisena kyseistä eläintä pidämme. Se on röyhkeä, ei kunnioita a) ihmistä, b) tilaa, se on vaarallinen jne. Voisiko ajatella, että hevosen ei pidä mitään, mutta voi olla kiitollinen kaikesta siitä mitä se tekee toiveidemme mukaan.