Hevosten aivokarkin ABC

Virike on huono sana, puhutaan mieluummin palautumisesta tai aivokarkista. Virike kuulostaa ostetulta laitteelta, joka hoitaa homman.

Psyykkinen palautuminen ja mahdollisuudet lajityypilliseen toimintaan ovat luonnollisesti tärkeitä, mutta harvemmin niille tulee uhrattua ajatustakaan. Miksi? Koska eroa ennen ja jälkeen ei voi huomata, ennen kuin kokeilee. Ja jos ei kokeile, hevosessa ei mikään muutu ja kaikki pysyy ennallaan.

Hevosen vuorokausi sisältää 24 tuntia. Kuinka suuressa roolissa me itse olemme ajallisesti hevosen arjessa? Yleensä ajallisesti hyvin vähäisessä, mutta muuten merkityksellisessä roolissa. Saattaa olla, että hevosen sosiaalisista tilanteista 90 % tapahtuu meidän kanssamme ja jos olemme tallilla puolitoista tuntia, se muodostuu sosiaalisen toiminnan kannalta todella merkittäväksi.

Tarvitseeko hevonen sitten erikseen järjestettyjä virikkeitä ja ohjelmanumeroita? Eikö hevosen työ riitä virikkeeksi ja elämänsisällöksi?

Oma mielipiteeni on se, että hyvin harvoin työ riittää elämänsisällöksi, päin vastoin – tarvitaan oheistoimintaa, joka auttaa jaksamaan työssä. Aivan kuten meillä ihmisilläkin, vaikka olisimme kutsumusammatissa, kaipaamme jotain muutakin elämään kuin aina samaa työtä.

Mitä se joku muu sitten esimerkiksi on?

Hevosten kanssa huomio on kiinnittynyt viime vuosina enemmän ruokailuun ja erilaisia hidasruokkijoita on tullut yhä enemmän markkinoille. Onko se putte sitten tyytyväinen, kun se saa seistä verkkopussilla puoli päivää?

Kaikkien virikkeiden käytössä pitäisi lähteä siitä, mikä kyseiselle yksilölle on tarpeellista ja hyödyllistä. Kaikkia hevosia hidasruokkija ei tee onnelliseksi, vaan asioita pitäisi katsoa laajalla kulmalla. Virike ei myöskään kaikissa tapauksissa tarkoita sitä, että pankkitili vajenee merkittävästi – on paljon asioita, joita voit tehdä hevosen hyväksi ilman rahaakin! Uskomatonta!

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi mitä virikkeet ovat ja miten niitä kannattaa hevoselle järjestää. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot yhdeksän euron kuukausihinnalla!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

harju 012

Hyvinvointikeskustelu velloo. Jokainen haluaa parasta hevoselleen, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa pitää hevosia, koska ne ovat yksilöitä. Me tykkäämme mittaamisesta ja numeroista. Hevosen ympärysmitta on helppo mitata. Sen syömän heinämäärän tietää jokainen omistaja. Lisäravinteiden määrä tiedetään. Karsinoiden vähimmäiskoko on tiedossa. Päivittäinen tarhassa vietetty aika tiedetään. Mutta mitä muuta me voimme mitata hevosen hyvinvoinnissa? Mittaaminen on edellytys hyvinvoinnin parantamiseen, koska hyvinvointi on suhteellista ja se perustuu hevosen omaan kokemukseen. Siksi ei kannata tuijottaa mitä naapuri tekee, vaan katsoa omaa hevosta ja miettiä, mistä se hyötyisi.

Hevonen on napostelija. Voit mitata syömiseen käytettävää aikaa. Ota aikaa, kun hevonen syö päiväheinät. Tai jos haluat tarkkaa tietoa, mittaa kilo heinää ja katso kuinka kauan sen kuluttamiseen menee aikaa. Kun tiedät, kuinka paljon kilossa kuluu aikaa, osaat sanoa, kuinka kauan vuorokaudesta hevonen ruokailee. Karkeasti kaikille hevosille tekee hyvää käyttää syömiseen paljon aikaa. Mikäli hevonen on ylipainoinen, heinäverkolla seisomista ei kannata ylettömästi lisätä, vaan kannattaa miettiä, miten liikkumista voisi lisätä tai miten pureskelun määrää voisi lisätä lisäämättä kaloreita. Jos haluat hifistellä, laske, kuinka monta kertaa hevosesi leuat jauhavat minuutin aikana – silläkin on väliä.

Luotu liikkumaan. Mitä se kertoo hevosen päivittäisestä liikunnan määrästä, jos tiedetään tarhan koko ja tarhausaika sekä ratsastukseen tai ajamiseen käytettävä aika? Ei mitään. Vaikka hevonen eläisi monen hehtaarin alueella, se ei välttämättä liiku yhtään enempää kuin lajitoverinsa postimerkillä. Pistä sportstracker päälle kun ratsastat, saat siitä kilometrit. Tarha-aktiivisuutta voit mitata tarkkailemalla hevostasi tai seuraamalla sitä gps-laitteella. Jos hevonen käy kävelytyskoneessa, muunna aika kilometreiksi. Pienillä laskutoimituksilla ja mittauksilla saat numerodataa nykytilanteesta. Ja siitä on helppo lähteä suunnittelemaan parannuksia tai muutoksia.

Kaveria ei jätetä. Vaikka hevosesi tarhaisi yksin, se on silti vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja tästä vuorovaikutuksesta on sille hyötyä. Seuraa, mitä tapahtuu vieruskavereiden kesken – montako kertaa kymmenen minuutin aikana ne ottavat kontaktia toisiinsa? Ovatko tilanteet positiivisia vai negatiivisia? Mieti sitten, onko tarpeen muuttaa hevosen sosiaalista ympäristöä? Yhdessä ratsastaminenkin on sosiaalinen tilanne. Lauma tuo turvaa, mutta joillekin hevosille porukassa oleminen ei vain sovi. Mikäli porukka stressaa, sillä ei ole hyvinvointia lisääviä ominaisuuksia, eli hevosta ei kannata pakottaa laumaan.

Pienet teot ja havainnot ovat meille mitättömiä, mutta hevosille isoja juttuja.