hevonen ryöstää

Keittääkö hevosella helposti? Vinkit rauhallisuuden idättämiseen

Jaana Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit ,,,,,, 0 kommenttia

Hevosella voi keittää monesta syystä – osalla menee kuppi nurin kun tiedossa on herkkuja, osa taas kiehuu malttamattomana päästessään suorittamaan tuttua tehtävää. Vaikka tavoitetila suorittamisessa on rentous, sitä voi olla hankala käytännössä toteuttaa. Arkielämässä rentous voi jäädä taka-alalle, kun ei ole aikaa odotella täydellisyyttä ja jotain on kuitenkin tehtävä. Näin keväällä kannattaa alkaa idättää rauhallisuutta, koska sekin on prosessi, joka ei valmistu päivässä tai kahdessa – pääasia on, että hevonen ppii vähitellen ymmärtämään, mistä on kyse.

Kiehuminen on positiivista silloin, kun hevonen tuntee kyseessä olevan homman ja on malttamaton. Esimerkiksi heinien jaossa tapahtuva kiihtyminen on helppoa saada hallintaan, kun hevosella on motivaatio ja sillä on selkeä päämäärä, johon se pyrkii. Heiniä hallitsemalla saadaan vahvistettua toivottua toimintaa, eli rauhallisuutta. Kiehuminen voi olla huono asia, jos se johtuu turhautumisesta, eli hevonen ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä tai mitä siltä odotetaan. Hankaluutta lisää se, ettei tiedetä mihin hevonen pyrkii tai mitä se tavoittelee. Pahimmillaan se haluaa hyvin kauas käsittelijästään.

Kiehumisen merkkejä ovat tyypillisesti taluttajan näplääminen, kuopiminen, pään viskominen, steppaaminen, kylkimyyryttäminen ja kaikenlainen muu malttamaton toiminta. Äärimmillään tämä voi äityä vaaralliseksi sekä hevoselle että taluttajalle tai ratsastajalle. Kiehuminen on osittain hyödyntämätön luonnonvara, koska sitä pidetään niin pahana asiana. Joskus sitä katsotaan läpi sormien (eli tahattomasti vahvistetaan) ja joskus hevosta taas läksytetään malttamattomuudesta, jolloin myös tullaan usein vahvistaneeksi keittämistä. Kyseessä on kuitenkin parhaimmillaan samanlainen toiminta, kuin malttamattomina haukkuvilla tai hyppivillä koirilla – tiettyyn päämäärään tähtäävä toiminta, joka on mahdollista saada hallintaan määränpäätä eli toiminnan seurauksia hallitsemalla.

Idättäminen aloitetaan siemenestä. Lisäksi täytyy olla optimaaliset olosuhteet, kasvualusta ja siinä oikeat ravinteet sekä kosteus. Mieti, mikä omalle hevosellesi on rauhallisuuden siemen, ja missä olosuhteissa se voisi parhaiten itää. Onko tallin piha paras paikka kasvattaa rauhallisuutta juuri sinun hevoselle? Vai löytyykö paras kasvualusta karsinasta tai tarhasta? Lisää olosuhteisiin tarpeen mukaan ravinteita ja vettä, niin prosessi käynnistyy.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn esimerkin kautta läpi rauhallisuuden idättämistä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mistä konflikti syntyy?

Jaana Happy athlete,Hevoset,Käytösongelmat ,,,,,

Konflikteja on monenlaisia. Kun puhutaan hevosista, konflikti syntyy yleensä siitä, että hevosella on sisäinen ristiriitatilanne. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hevonen haluaisi liikkua eteenpäin, mutta ratsastaja estää sen. Hevoselle syntyy ristiriitatilanne, joka turhauttaa sitä. Turhautuminen voi näkyä erilaisina toimintoina hännän heilautuksesta pukittamiseen.

Konfliktikäytökset ovat monimuotoisia ja ne ovat meille ihmisille tärkeä tiedonlähde. Ne voi ottaa henkilökohtaisesti, mutta se ei ole kovin hedelmällinen tie. Henkilökohtaisesti otettuna analyysi jää usein sille tasolle, että ajatellaan hevosen vastustavan ratsastajaa ylipäänsä tai todetaan, että hevosella on kunnioituksen puute tai että sillä ei ole miellyttämisenhalua.

Sen sijaan kannattaa pohtia hieman tarkemmin, mitä hevonen oikeastaan vastustaa. Pukittaako se aina samassa tilanteessa? Vastustaako se potkimalla yhtä tiettyä apua? Viskooko se päätään kun ohjilla vaikutetaan? Tällaisten kysymysten avulla päästään lähemmäs ongelman ydintä, eli syytä, joka aiheuttaa ristiriidan. Tällöin toimintaan on helpompi vaikuttaa, kun ei tarvitse korjata koko elämää kerralla.

Vaikka tavoittelemme harrastuksissamme täydellistä harmoniaa, oma mielipiteeni on se, että kaikille hevosille tulee eteen näitä ristiriitatilanteita, varusteista huolimatta. Kyselytutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia hevosista ilmentää konfliktikäytöksiä. Syitä on monia; kipu, pelko, epäsopivat varusteet, ristiriitaiset tai liian voimakkaat avut, tahaton vahvistaminen tai jokin muu syy. Pääperiaate konfliktien synnyssä on kuitenkin sama: hevonen kokee tarpeelliseksi paeta jotakin, mutta pako estetään. Toki näitä toimintoja alkaa esiintyä yhä enemmän, mikäli hevoselle jää se kokemus, että vastustelu kannattaa.

Kuten tiedämme, hevonen on epäluuloinen eläin. Jos se pelästyy postilaatikkoa, sen täytyy kokea postilaatikko erityisen vaarattomaksi useita kertoja, kunnes se ei enää ole varuillaan. Sama pätee esimerkiksi varusteisiin – jos hevonen on säikähtänyt kipua suussaan syystä tai toisesta, se voi näkyä sen asenteessa suitsia, riimua tai ratsastajaa kohtaan pitkään, vaikka kipua ei enää olisi. Joskus taas vastustelu lakkaa heti, kun epäsopiva varuste poistetaan käytöstä – hevoskohtaiset erot ovat suuria. Mitä tarkemmin hevonen paikallistaa inhottavan tunteen tiettyyn yksittäiseen kohtaan, kuten puristavaan satulaan, sitä todennäköisemmin ongelma poistuu kun satula vaihtuu. Jos taas ratsastaja on osa ongelmaa hevosen mielestä, vastustelu voi säilyä varusteista tai varusteettomuudesta huolimatta.

Konfliktien ratkaisun avaimet löytyvät usein taidosta tehdä kompromisseja. Prässäämällä harva hevonen lakkaa esittämästä omia mielipiteitään. Ja jos se lakkaa esittämästä niitä, vaikka sillä olisi niitä, ei sekään ole hyvä asia – aloitekyvytön hevonen on harvan ratsastajan toive. Kompromissien kautta voi päästä siihen vaiheeseen, että hevosella ei ole syytä vastustaa, että se alkaa haluamaan samoja asioita kuin mekin.  Toinen asia, joka liittyy konfliktien ratkaisuun on se, että havainnoi omaa toimintaa. Monesti vastustelu on kierre, jonka lopputuloksen molemmat osapuolet arvaavat kohtuullisen hyvin. Kun muutat omaa toimintaasi, saattaa kierre katketa.

Konfliktiin on monia syitä; osaan voi vaikuttaa helposti ja osa on hankalampia. Joka tapauksessa kannattaa käyttää hetki aikaa siihen, että asettuu hevosen asemaan ja miettii, mistä mahdollinen konfliktitilanne johtuu.

conflict-behaviours-in-ridden-horse-pptx-1

Miten välttää vaaratilanteita?

Jaana Hevoset,Hevostaito ,,, 13 kommenttia
Miten välttää vaaratilanteita?

Kuvitellaan tilanne, jossa kävelytät 500-kiloista kania ruohokentällä. Kokisitko todella, että kani on hallinnassasi? Luottaisitko siihen, että se on nähnyt niin monta paikkaa, ettei se nyt tästä stressaa, vaikka muut kanit loikkivat ympärillä? Olisiko sinulla sellainen olo, että saisit villiintyvän pupun parilla narun nykäisyllä takaisin hallintaan? Kani on samalla tavalla kesyyntynyt eläin kuin hevonenkin. Kesyyntyminen on vaikuttanut yhtä vähän kummankin lajin perusluonteeseen – ne ovat säikkyjä pakoeläimiä, vaikka ne puettaisiin pinkkiin ja vaikka ne seisoisivat karsinassa 23 tuntia päivässä.

Hevosharrastus on neljä kertaa vaarallisempaa kuin moottoripyöräily. Taluttaminen ja käsittely ovat yhtä vaarallisia tilanteita kuin ratsastus. Yhdysvalloissa hoidettiin ensiavussa vuosien 2001-2003 aikana liki 103 000 hevosiin liittyvää potilasta. Tyypillisiä ovat pää- ja niskavammat sekä murtumat. Tutkimuksen aikana 11 500 ihmistä sai vuosittain hevostilanteissa aivovamman.

a) Ole nöyrä. Älä luule, ettei sinulle koskaan satu mitään. Älä myöskään kuvittele, että tuttu hevonen olisi turvallinen. Tuttuus altistaa valheelliselle turvallisuudentunteelle. Kukaan ei oikeasti voi esim. säikähtämistilanteessa hallita hevosta, ei kannata siis tuhlata aikaansa ja elää siinä illuusiossa. Unohda spekulointi hevosten kiltteydestä ja suhtaudu jokaiseen hevoseen ilman ennakkoasenteita – hyviä tai huonoja. Muista, että paniikkitilanteissa sinulle on ainoastaan hopeaa jaossa. Tämä on tosiasia, joka kannattaa hyväksyä.

b) Opettele käyttämään turvavarusteita. Tämä asia on opittava, yleensä joko esimerkin tai kantapään kautta. Turvakengät, kypärä ja hanskat kuuluvat jokaiseen hevosenkäsittelytilanteeseen. Turvavarusteita on nykyisin olemassa myös mukavia. Ei ehkä yhtä mukavia kuin crocsit, mutta silti.

c) Ole ennakoitava. Hevonen ei halua kokea oloaan yllätetyksi. Yritä olla mieluummin sitkeästi hyvä poliisi kuin paha poliisi ja vähiten näitä sekaisin. Vedä joskus syvään henkeä ja unohda tehokkuus. Unohda myös pään sisällä kuuluva ääni, joka naputtaa: nyt se tulee sun tilaan, se ei kunnioita, sulla on auktoriteettiongelma, nyt sun hevonen on pilalla, olet huono ihminen, huono omistaja… Yritä olla loukkaantumatta, jos hevonen pudottaa satulan tai kaataa vesiämpärin. Anna hevosen joskus olla sellainen kuin se on, ilman komentamista ja kaiken maailman huispaamista. Se antaa sinulle tärkeää tietoa käytöksellään. Isoa eläintä ei kannata opettaa siihen, että se joutuu puolustamaan itseään ihmiseltä.

d) Opeta hevosta olemaan ennakoitava. Opeta hevosellesi arkea helpottavat perustaidot. Opeta hevonen kääntymään tarhan portilla sinuun päin. Opeta se pysähtymään useasta eri merkistä. Opeta se seisomaan paikoillaan selkäännousun yhteydessä ja sietämään vierellä kaatuva jakkara. Pysähtymisen ja paikoillaan seisomisen harjoittelu eivät vie hevosen eteenpäinpyrkimystä pois. Sen sijaan nämä harjoitteet parhaimmillaan kehittävät hevosen tasapainoa, jolloin sen on helpompi vastata ratsastajan apuihin. Jokaisen hevosen on mahdollista oppia pysähtymään ja seisomaan paikoillaan. Hätätilanteessa näistä(kään) taidoista ei välttämättä ole apua, mutta ne tarjoavat pienen oljenkorren, johon tarttua; kierroksilla käydessään hevonen nimittäin todennäköisimmin tekee niitä asioita, joiden tekemisestä sitä on palkittu ja joita on viimeksi harjoiteltu. Kaikkia tärkeitä arkipäivän taitoja voit harjoitella hevostaitokoulun kursseilla! 

FullSizeRender

Kerro, mitkä taidot ovat hevoselle tärkeimpiä turvallisuuden kannalta. Mikä on toiminut hätätilanteessa ja mitä ajatuksia jälkikäteen tuli mieleen. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan vuoden hevostaitokoulu! 

 

Mittaamattomat, abstraktit ominaisuudet

Jaana Happy athlete,Hevoset,Hevostaito,Käytösongelmat ,,,, 1 kommentti

Saat jopa 50 %* notkeamman ja joustavamman hevosen!

*) Kosmetiikkamainoksissa tähän laitetaan tutkimukseen osallistuneiden lukumäärä

Netti on täynnä materiaalia, jossa luvataan erilaisia asioita. Osan asioista saavuttaa muuttamalla itseään ja osan asioista saavuttaa muuttamalla tekemisiään. Ongelmat voivat ratketa, kun opit paremmaksi ihmiseksi. Tai ne voivat ratketa, kun opit tekemään asioita oikein. Ole tällainen tai tee näin, koska muuten…

Jos et kouluta hevostasi oikein, se sairastuu ja on lyhytikäinen? Jos et jumppaa hevostasi, se on jäykkä ja vino? Sanoo kuka? Mistä lähtien hevosen ovat alkaneet kuolla vinouteen?

Otetaan esimerkiksi hevosen joustavuus. Hevosesta tulee joustavampi näillä ja näillä harjoituksilla. Mistä kohtaa hevonen muuttuu joustavammaksi? Miten hevosen joustavuutta ylipäänsä mitataan? Jos sitä ei voi mitata, miten voi väittää, että se lisääntyy? Jos sitä taas voi mitata, olisiko hyvä kertoa, miten? Jos joustavuutta mitataan hevosen edellytyksillä suorittaa sille annettuja tehtäviä, millä voidaan sulkea pois muut mahdolliset syyt tulosten paranemiseen? Muuttuuko hevonen oikeasti joustavammaksi, vai tuntuuko se vain ratsastajasta joustavammalta? Riittääkö tunne?  Onko osa hevosista joustavampia kuin jotkut  muut? Onko joustavuus jäykkyyden vastakohta?

Liikkeiden symmetriaa voidaan mitata. Hevosen askellajeja voidaan mitata ja hevosen asentoa voidaan analysoida. Hevosen joustavuudelle ei tietääkseni ole olemassa tänäkään päivänä muuta mittaria kuin koulutuomarin silmä. Kauimpana mutusta lienee fysiotarepeutin näkemys. Jos tavoitteena on aikaansaada X lisäämällä Y, olisi tärkeää, että on olemassa peruste sille, että Y lisää X:ää. Lisääkö Y joustavuutta?

Kouluratsastus perustuu subjektiiviseen arvosteluun. Laji sisältää paljon abstrakteja, mittaamisen ulkopuolella olevia asioita, kuten hevostelu muutenkin. Kuuliaisuus, notkeus, luottamus, harmonia, johtajuus, kumppanuus, langaton internet-yhteys, voimakkuus… Kaikki käteviä – kouluttajalle. Ei voida mitata.

Kukaan ei ole listannut kaikkia niitä käytöksiä, joita hevonen voi ratsastuksen aikana esittää. Tämä vaikeuttaa ratsuhevosen hyvinvoinnin arviointia ja onnellinen atleetti-ajattelun tuomista käytäntöön. Voimme olettaa, että tietyt eleet ja liikkeet ilmentävät pelkoa tai epämukavuutta; tällaisia ovat luimistelu, hännän viuhtominen ja hampaiden narskuttelu. Millaisia eleitä ja ilmeitä tyytyväinen tai onnellinen hevonen sitten esittää? Kukaan ei tiedä varmasti.

Kerään koulutehtävääni varten 10-20 minuutin mittaisia leikkaamattomia ratsastusvideoita arkisesta, tavallisesta ratsastuksesta. Videolla ei tarvitse näkyä mitään erikoista tai outoa. Katson videot läpi ja lasken kaikki käytökset, joita hevonen tekee. Kaikista videoista saa mukavan datasetin, jota voi tilastollisesti käsitellä.
Toimita linkki omaan videoosi osoitteeseen jaanapohjola@gmail.com
Videot käsitellään luottamuksellisesti ja keruuseen voi osallistua anonyymisti.
Kaikkien videon lähettäneiden kesken arvotaan ilmainen minikurssi!

Miksi hevonen pukittaa?

Jaana Happy athlete,Hevosen käyttäytyminen,Hevoset ,,, 5 kommenttia
Miksi hevonen pukittaa?

Pukittaminen on käytös, joka on tarkoitettu kissapetoja vastaan puolustautumiseen. Hevonen tekee tätä silloin, kun sillä on erityisen epämukava olla, joko henkisesti tai fyysisesti. Varsinkin takaapäin tuleviin hyökkäyksiin hevonen reagoi pukittamalla.

Pukittelu on mahdollista sammuttaa. Tätä tekevät ns. stuntratsastajat, jotka keikkuvat kyydissä kunnes hevonen ei enää jaksa yrittää. Sanomattakin on selvää, että sammuttaminen ei ole järkevä tapa yrittää vähentää pukittelua. Vaikka osa ihmisistä on taitavia ratsastajia, silti joku aina joskus putoaa. Putoaminen on pukittavalle hevoselle palkinto, koska sillä se pääsi eroon selässä roikkuvasta kissapedosta. Jos toistuvasti yrittää pysyä kyydissä, mutta silti joskus putoaa, toiminnasta muodostuu ns. valikoivaa palkitsemista, jossa vain tehokkaimmat köyryt tulevat palkituiksi. Tästä saattaa seurata se, että hevonen kehittyy hyvin tehokkaaksi pukittajaksi.

Hevosta vastaan taisteleminen ei ole järkevää useastakaan syystä. Se ei tee hyvää suhteelle. Hevonen oppii yhdistämään epämukavuuden tunteen ihmiseen. Hevosen reaktiot saattavat kasvaa ja se saattaa herkistyä, eli kynnys pukitteluun voi madaltua.

Sen sijaan, että keskittyy pukittamisen pois kitkemiseen, kannattaa keskittyä siihen, mitä haluaa tilalle. Kun tietää mitä haluaa, toivottu käytös on yksinkertainen rakentaa. Pukittelu vie energiaa ja ennen varsinaista potkua hevonen laittaa pään alas, jotta se saa painon siirrettyä etujaloille. Tämä energia on mahdollista kanavoida johonkin muuhun toimintaan vahvisteiden avulla. Harvoin hevonen pukittaa huvin ja urheilun vuoksi, usein taustalla on ratsastuksen kannalta ei-toivottu tunnetila.

Pähkinänkuoressa: älä taistele hevosta vastaan vaan rakenna ei-toivotuista käytöksistä jotain uutta. Älä ota pukittelua henkilökohtaisesti vaan ole tyytyväinen, että hevonen viestii epämukavuuden tunteestaan.

 

 

Miksei se haluu?

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Käytösongelmat ,, 3 kommenttia

Moni kokee vaikeuksia hevosen pyydystämisessä laitumelta tai tarhasta. Moni kokee vaikeuksia myös silloin, kun haluaisi mennä yksin ratsastamaan maastoon.

Se on sosiaaliselle pakoeläimelle aivan luonnollista käytöstä valita mieluummin kaverit ja ruoka kuin liikuntaharrastus. Tutkijat antoivat hevosille mahdollisuuden valita enemmän tai vähemmän töitä. He käyttivät Y-labyrinttia apuna ja kouluttivat hevoset siihen, että vasen valinta johtaa kahteen kierrokseen ratsatusta ja oikea valinta johtaa yhteen kierrokseen ratsastusta.

Koulutuksen jälkeen hevosten annettiin itse valita, kumpaan tuubiin ne menevät. Tulos ei ollut yllätys – useimmat hevoset valitsivat tuubin sijaan ulko-oven. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että hevoset eivät halunneet yhtä tai kahta kierrosta ratsastusta, vaan mieluummin ei lainkaan ratsastusta. Tutkijat huomasivat lisäksi, että erityisen epämiellyttävänä hevoset kokevat selkäännousun.

Jo aiemmin on todettu, että jos mahdollista, hevonen välttää luontaisesti kaikkea turhaa liikuntaa. Sen sijaan se on erittäin motivoitunut olemaan kavereiden kanssa ja syömään.

kevät2010 081

Eli kun seuraavan kerran hepo näyttää hapanta naamaa, ole tyytyväinen – se on lajinsa tyypillinen edustaja. Ja ne, joiden hevoset työskentelevät mielellään, saavat olla tyytyväisiä, he ovat onnistuneet motivoimaan hevosensa oikein.

Liikunnan merkitys korostuu silloin, kun muissa olosuhteissa on toivomisen varaa. Pienet tarhat, yksin tarhaaminen ja vähäinen karkearehu heikentävät hevosen mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, jota kompensoidaan sillä, että hevosella on muita virikkeitä eli ratsastus tai ajaminen.

Hyvinvoinnin kannalta ajateltuna ratsastus tai muu liikutus ei ole välttämätöntä, mutta ei se ole myöskään hyvinvointia alentava tekijä. Hevoselle palkitsevaa on palata lenkiltä takaisin kavereiden luo ja ruuan ääreen – näitä hyviä kokemuksia ei tule ellei käy välillä poissa. Toisalata ei kannata piehtaroida syyllisyydessä jos aina ei huvita lähteä – hevonen on tyytyväinen kun sillä on kaverit ja ruokaa.

Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research.