hevonen ryöstää

Himmaa humma! Käytännölliset jarrut hevoselle

Jaana Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit,Tyytyväinen hevonen,Videot ,,,, 0 kommenttia
Himmaa humma! Käytännölliset jarrut hevoselle

Hevosia jarrutetaan milloin milläkin: istunnalla, ohjilla, jaloilla, piiskalla, kannuksilla (erittäin tehokas jarru), hengityksellä ja niin edelleen – mikä kullekin ratsastajalle sopii.

Meitä ratsastajia yhdistää se, että olemme kädellisiä. Me teemme samankaltaisia asioita kun olemme menettämässä tasapainoa tai kun tulee uhkaava tilanne. Harva meistä on niin taitava, että pystyy tilanteessa kuin tilanteessa säilyttämään perusistunnan ja käyttämään apuja oppikirjan mukaan.

Hevonen taas usein opetetaan siihen, että ratsastaja osaa. Koska tasapainon menettämistä pyritään välttämään, saattaa käydä niin, että hevosen kokemukset kyseisestä ilmiöstä ovat hyvin harvinaisia ja joskus jopa pelottavia. Jos ratsastaja yhtäkkiä keikkuu aivan vinossa kyydissä tai rojahtaa kaulalle, saa hevonen joskus lisäpontta pakenemiselleen.

Hevosen voi opettaa pysähtymään vaikka sadasta eri merkistä. Merkkien ei tarvitse olla suoraan ratsastuksen oppikirjasta. Pysähtyminen on niin oleellinen taito, että sille kannattaa uhrata treeniä enemmän kuin muille.

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi, mitä erilaisia käteviä vihjeitä voit pysähtymiseen liittää. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Keittääkö hevosella helposti? Vinkit rauhallisuuden idättämiseen

Jaana Hevoset,Hevostaito,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Käytösongelmat,Koulutusvinkit ,,,,,, 0 kommenttia

Hevosella voi keittää monesta syystä – osalla menee kuppi nurin kun tiedossa on herkkuja, osa taas kiehuu malttamattomana päästessään suorittamaan tuttua tehtävää. Vaikka tavoitetila suorittamisessa on rentous, sitä voi olla hankala käytännössä toteuttaa. Arkielämässä rentous voi jäädä taka-alalle, kun ei ole aikaa odotella täydellisyyttä ja jotain on kuitenkin tehtävä. Näin keväällä kannattaa alkaa idättää rauhallisuutta, koska sekin on prosessi, joka ei valmistu päivässä tai kahdessa – pääasia on, että hevonen ppii vähitellen ymmärtämään, mistä on kyse.

Kiehuminen on positiivista silloin, kun hevonen tuntee kyseessä olevan homman ja on malttamaton. Esimerkiksi heinien jaossa tapahtuva kiihtyminen on helppoa saada hallintaan, kun hevosella on motivaatio ja sillä on selkeä päämäärä, johon se pyrkii. Heiniä hallitsemalla saadaan vahvistettua toivottua toimintaa, eli rauhallisuutta. Kiehuminen voi olla huono asia, jos se johtuu turhautumisesta, eli hevonen ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä tai mitä siltä odotetaan. Hankaluutta lisää se, ettei tiedetä mihin hevonen pyrkii tai mitä se tavoittelee. Pahimmillaan se haluaa hyvin kauas käsittelijästään.

Kiehumisen merkkejä ovat tyypillisesti taluttajan näplääminen, kuopiminen, pään viskominen, steppaaminen, kylkimyyryttäminen ja kaikenlainen muu malttamaton toiminta. Äärimmillään tämä voi äityä vaaralliseksi sekä hevoselle että taluttajalle tai ratsastajalle. Kiehuminen on osittain hyödyntämätön luonnonvara, koska sitä pidetään niin pahana asiana. Joskus sitä katsotaan läpi sormien (eli tahattomasti vahvistetaan) ja joskus hevosta taas läksytetään malttamattomuudesta, jolloin myös tullaan usein vahvistaneeksi keittämistä. Kyseessä on kuitenkin parhaimmillaan samanlainen toiminta, kuin malttamattomina haukkuvilla tai hyppivillä koirilla – tiettyyn päämäärään tähtäävä toiminta, joka on mahdollista saada hallintaan määränpäätä eli toiminnan seurauksia hallitsemalla.

Idättäminen aloitetaan siemenestä. Lisäksi täytyy olla optimaaliset olosuhteet, kasvualusta ja siinä oikeat ravinteet sekä kosteus. Mieti, mikä omalle hevosellesi on rauhallisuuden siemen, ja missä olosuhteissa se voisi parhaiten itää. Onko tallin piha paras paikka kasvattaa rauhallisuutta juuri sinun hevoselle? Vai löytyykö paras kasvualusta karsinasta tai tarhasta? Lisää olosuhteisiin tarpeen mukaan ravinteita ja vettä, niin prosessi käynnistyy.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn esimerkin kautta läpi rauhallisuuden idättämistä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mistä konflikti syntyy?

Jaana Hevoset,Käytösongelmat,Tyytyväinen hevonen ,,,,,

Konflikteja on monenlaisia. Kun puhutaan hevosista, konflikti syntyy yleensä siitä, että hevosella on sisäinen ristiriitatilanne. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hevonen haluaisi liikkua eteenpäin, mutta ratsastaja estää sen. Hevoselle syntyy ristiriitatilanne, joka turhauttaa sitä. Turhautuminen voi näkyä erilaisina toimintoina hännän heilautuksesta pukittamiseen.

Konfliktikäytökset ovat monimuotoisia ja ne ovat meille ihmisille tärkeä tiedonlähde. Ne voi ottaa henkilökohtaisesti, mutta se ei ole kovin hedelmällinen tie. Henkilökohtaisesti otettuna analyysi jää usein sille tasolle, että ajatellaan hevosen vastustavan ratsastajaa ylipäänsä tai todetaan, että hevosella on kunnioituksen puute tai että sillä ei ole miellyttämisenhalua.

Sen sijaan kannattaa pohtia hieman tarkemmin, mitä hevonen oikeastaan vastustaa. Pukittaako se aina samassa tilanteessa? Vastustaako se potkimalla yhtä tiettyä apua? Viskooko se päätään kun ohjilla vaikutetaan? Tällaisten kysymysten avulla päästään lähemmäs ongelman ydintä, eli syytä, joka aiheuttaa ristiriidan. Tällöin toimintaan on helpompi vaikuttaa, kun ei tarvitse korjata koko elämää kerralla.

Vaikka tavoittelemme harrastuksissamme täydellistä harmoniaa, oma mielipiteeni on se, että kaikille hevosille tulee eteen näitä ristiriitatilanteita, varusteista huolimatta. Kyselytutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia hevosista ilmentää konfliktikäytöksiä. Syitä on monia; kipu, pelko, epäsopivat varusteet, ristiriitaiset tai liian voimakkaat avut, tahaton vahvistaminen tai jokin muu syy. Pääperiaate konfliktien synnyssä on kuitenkin sama: hevonen kokee tarpeelliseksi paeta jotakin, mutta pako estetään. Toki näitä toimintoja alkaa esiintyä yhä enemmän, mikäli hevoselle jää se kokemus, että vastustelu kannattaa.

Kuten tiedämme, hevonen on epäluuloinen eläin. Jos se pelästyy postilaatikkoa, sen täytyy kokea postilaatikko erityisen vaarattomaksi useita kertoja, kunnes se ei enää ole varuillaan. Sama pätee esimerkiksi varusteisiin – jos hevonen on säikähtänyt kipua suussaan syystä tai toisesta, se voi näkyä sen asenteessa suitsia, riimua tai ratsastajaa kohtaan pitkään, vaikka kipua ei enää olisi. Joskus taas vastustelu lakkaa heti, kun epäsopiva varuste poistetaan käytöstä – hevoskohtaiset erot ovat suuria. Mitä tarkemmin hevonen paikallistaa inhottavan tunteen tiettyyn yksittäiseen kohtaan, kuten puristavaan satulaan, sitä todennäköisemmin ongelma poistuu kun satula vaihtuu. Jos taas ratsastaja on osa ongelmaa hevosen mielestä, vastustelu voi säilyä varusteista tai varusteettomuudesta huolimatta.

Konfliktien ratkaisun avaimet löytyvät usein taidosta tehdä kompromisseja. Prässäämällä harva hevonen lakkaa esittämästä omia mielipiteitään. Ja jos se lakkaa esittämästä niitä, vaikka sillä olisi niitä, ei sekään ole hyvä asia – aloitekyvytön hevonen on harvan ratsastajan toive. Kompromissien kautta voi päästä siihen vaiheeseen, että hevosella ei ole syytä vastustaa, että se alkaa haluamaan samoja asioita kuin mekin.  Toinen asia, joka liittyy konfliktien ratkaisuun on se, että havainnoi omaa toimintaa. Monesti vastustelu on kierre, jonka lopputuloksen molemmat osapuolet arvaavat kohtuullisen hyvin. Kun muutat omaa toimintaasi, saattaa kierre katketa.

Konfliktiin on monia syitä; osaan voi vaikuttaa helposti ja osa on hankalampia. Joka tapauksessa kannattaa käyttää hetki aikaa siihen, että asettuu hevosen asemaan ja miettii, mistä mahdollinen konfliktitilanne johtuu.

conflict-behaviours-in-ridden-horse-pptx-1

Mittaamattomat, abstraktit ominaisuudet

Jaana Hevoset,Hevostaito,Käytösongelmat,Tyytyväinen hevonen ,,,, 1 kommentti

Saat jopa 50 %* notkeamman ja joustavamman hevosen!

*) Kosmetiikkamainoksissa tähän laitetaan tutkimukseen osallistuneiden lukumäärä

Netti on täynnä materiaalia, jossa luvataan erilaisia asioita. Osan asioista saavuttaa muuttamalla itseään ja osan asioista saavuttaa muuttamalla tekemisiään. Ongelmat voivat ratketa, kun opit paremmaksi ihmiseksi. Tai ne voivat ratketa, kun opit tekemään asioita oikein. Ole tällainen tai tee näin, koska muuten…

Jos et kouluta hevostasi oikein, se sairastuu ja on lyhytikäinen? Jos et jumppaa hevostasi, se on jäykkä ja vino? Sanoo kuka? Mistä lähtien hevosen ovat alkaneet kuolla vinouteen?

Otetaan esimerkiksi hevosen joustavuus. Hevosesta tulee joustavampi näillä ja näillä harjoituksilla. Mistä kohtaa hevonen muuttuu joustavammaksi? Miten hevosen joustavuutta ylipäänsä mitataan? Jos sitä ei voi mitata, miten voi väittää, että se lisääntyy? Jos sitä taas voi mitata, olisiko hyvä kertoa, miten? Jos joustavuutta mitataan hevosen edellytyksillä suorittaa sille annettuja tehtäviä, millä voidaan sulkea pois muut mahdolliset syyt tulosten paranemiseen? Muuttuuko hevonen oikeasti joustavammaksi, vai tuntuuko se vain ratsastajasta joustavammalta? Riittääkö tunne?  Onko osa hevosista joustavampia kuin jotkut  muut? Onko joustavuus jäykkyyden vastakohta?

Liikkeiden symmetriaa voidaan mitata. Hevosen askellajeja voidaan mitata ja hevosen asentoa voidaan analysoida. Hevosen joustavuudelle ei tietääkseni ole olemassa tänäkään päivänä muuta mittaria kuin koulutuomarin silmä. Kauimpana mutusta lienee fysiotarepeutin näkemys. Jos tavoitteena on aikaansaada X lisäämällä Y, olisi tärkeää, että on olemassa peruste sille, että Y lisää X:ää. Lisääkö Y joustavuutta?

Kouluratsastus perustuu subjektiiviseen arvosteluun. Laji sisältää paljon abstrakteja, mittaamisen ulkopuolella olevia asioita, kuten hevostelu muutenkin. Kuuliaisuus, notkeus, luottamus, harmonia, johtajuus, kumppanuus, langaton internet-yhteys, voimakkuus… Kaikki käteviä – kouluttajalle. Ei voida mitata.

Kukaan ei ole listannut kaikkia niitä käytöksiä, joita hevonen voi ratsastuksen aikana esittää. Tämä vaikeuttaa ratsuhevosen hyvinvoinnin arviointia ja onnellinen atleetti-ajattelun tuomista käytäntöön. Voimme olettaa, että tietyt eleet ja liikkeet ilmentävät pelkoa tai epämukavuutta; tällaisia ovat luimistelu, hännän viuhtominen ja hampaiden narskuttelu. Millaisia eleitä ja ilmeitä tyytyväinen tai onnellinen hevonen sitten esittää? Kukaan ei tiedä varmasti.

Kerään koulutehtävääni varten 10-20 minuutin mittaisia leikkaamattomia ratsastusvideoita arkisesta, tavallisesta ratsastuksesta. Videolla ei tarvitse näkyä mitään erikoista tai outoa. Katson videot läpi ja lasken kaikki käytökset, joita hevonen tekee. Kaikista videoista saa mukavan datasetin, jota voi tilastollisesti käsitellä.
Toimita linkki omaan videoosi osoitteeseen jaanapohjola@gmail.com
Videot käsitellään luottamuksellisesti ja keruuseen voi osallistua anonyymisti.
Kaikkien videon lähettäneiden kesken arvotaan ilmainen minikurssi!

Miksi hevonen pukittaa?

Jaana Hevosen käyttäytyminen,Hevoset,Tyytyväinen hevonen ,,, 5 kommenttia
Miksi hevonen pukittaa?

Pukittaminen on käytös, joka on tarkoitettu kissapetoja vastaan puolustautumiseen. Hevonen tekee tätä silloin, kun sillä on erityisen epämukava olla, joko henkisesti tai fyysisesti. Varsinkin takaapäin tuleviin hyökkäyksiin hevonen reagoi pukittamalla.

Pukittelu on mahdollista sammuttaa. Tätä tekevät ns. stuntratsastajat, jotka keikkuvat kyydissä kunnes hevonen ei enää jaksa yrittää. Sanomattakin on selvää, että sammuttaminen ei ole järkevä tapa yrittää vähentää pukittelua. Vaikka osa ihmisistä on taitavia ratsastajia, silti joku aina joskus putoaa. Putoaminen on pukittavalle hevoselle palkinto, koska sillä se pääsi eroon selässä roikkuvasta kissapedosta. Jos toistuvasti yrittää pysyä kyydissä, mutta silti joskus putoaa, toiminnasta muodostuu ns. valikoivaa palkitsemista, jossa vain tehokkaimmat köyryt tulevat palkituiksi. Tästä saattaa seurata se, että hevonen kehittyy hyvin tehokkaaksi pukittajaksi.

Hevosta vastaan taisteleminen ei ole järkevää useastakaan syystä. Se ei tee hyvää suhteelle. Hevonen oppii yhdistämään epämukavuuden tunteen ihmiseen. Hevosen reaktiot saattavat kasvaa ja se saattaa herkistyä, eli kynnys pukitteluun voi madaltua.

Sen sijaan, että keskittyy pukittamisen pois kitkemiseen, kannattaa keskittyä siihen, mitä haluaa tilalle. Kun tietää mitä haluaa, toivottu käytös on yksinkertainen rakentaa. Pukittelu vie energiaa ja ennen varsinaista potkua hevonen laittaa pään alas, jotta se saa painon siirrettyä etujaloille. Tämä energia on mahdollista kanavoida johonkin muuhun toimintaan vahvisteiden avulla. Harvoin hevonen pukittaa huvin ja urheilun vuoksi, usein taustalla on ratsastuksen kannalta ei-toivottu tunnetila.

Pähkinänkuoressa: älä taistele hevosta vastaan vaan rakenna ei-toivotuista käytöksistä jotain uutta. Älä ota pukittelua henkilökohtaisesti vaan ole tyytyväinen, että hevonen viestii epämukavuuden tunteestaan.