Stressin jälkeen: palauttavaa toimintaa hevosille

Paukut on nyt paukuteltu ja vuosi on saatu vaihdettua. Hevosesta voi olla hankalaa nähdä, minkä verran ilotulitus aiheutti stressiä – merkit saattavat olla hyvin pieniä. Hevonen saattaa menettää ruokahalunsa kokonaan tai osittain, osa yöheinistä voi löytyä karsinan lattialta tai väkirehu ei maistu. Joskus stressi näkyy haluttomuutena tai hitautena liikuttaessa; hevonen vaikuttaa ylivireältä päästään mutta kroppa on väsynyt ja puutunut.

Mikäli epäilet, että hevosesi altistui tulitukselle, on syytä antaa sille viikko tai ainakin muutama päivä aikaa palautua; siitäkin huolimatta, että itse tunnet juuri tänään olevasi valmis palaamaan ruotuun ja kovaan treeniin, lunastamaan aattona tehtyjä lupauksia. Jos yrität palauttaa hevosen liian nopeasti normaaliin rutiiniin, saattaa tapaturmariski kasvaa – hevosen kunto ei rapistu jos sillä ei treenaa fyysisesti muutamaan päivään, pienestä tauosta on päin vastoin hyötyä. Täysin toimettomana ei kannata olla, vaan nyt on hyvä hetki kokeilla kaikkea hauskaa!

Hevosen unirytmi on todennäköisesti kärsinyt viime päivinä. Hevonen kyllä pyrkii korvaamaan menetetyt unet ajallaan, mutta uudenvuoden jälkeen se ei ole aivan yksinkertaista. Hevonen ei ymmärrä, että ilotulitus on vain kerran vuodessa ja kun se on ohi, se on ohi. Karsina voi tuntua turvalliselta nukkumispaikalta vasta viikon kuluttua, kun elimistö on hieman palautunut. Toisaalta, mitä pidemmälle univajeen korjaamista lykätään, sitä kauemmin palautuminen kestää.

Mitä väliä palautumisella on?

Lyhytkestoinen stressi voi olla hevoselle jopa hyödyksi. Tilanne pitäisi saada kohtuullisen nopeasti aisoihin, sillä stressin pitkittyessä riski mahahaavaan, ähkyyn ja ripuliin nousee. Psyykkinen stressi aiheuttaa fyysisiä oireita, eikä sitä kannata väheksyä. Stressi ei ole vain pään sisäinen tila, vaan se ilmenee fysiologisesti.

Stressin kohdalla meidän ei kannata verrata omaa kokemustamme hevosen kokemukseen. Monet meistä kokevat jatkuvaa stressiä, ja jatkuvan stressin katsotaan liittyvän jopa luonnollisena osana ihmiselämään. Me itse voimme kärsiä nukkumisvaikeuksista, hampaiden narskuttamisesta ja monista muista stressin oireista ilman, että ymmärrämme niiden haittaavan elämäämme millään tavalla. Samaa emme kuitenkaan voi eettisistäkään syistä odottaa eläimiltä. Ne eivät aseta tavoitteita tulevalle kaudelle, ne eivät halua rääkätä ja piiskata itseään kuntoon joulun syöpöttelyn jälkeen eivätkä ne näe tarpeelliseksi tuntea morkkista uudenvuoden juopottelun päälle.

Sen sijaan ottakaamme esimerkiksi flunssa ja kuume. Tai otetaan sittenkin krapula. Kunnon kankkunen on varmasti tila, jota ihmisella voi parhaiten verrata hevosen stressiin. Kovan juhlimisen jälkeen muutamat seuraavat päivät tuntuvat raskailta. Ei tee mieli mennä ulos, hyvä kun jaksaa sohvalta nousta. Toipuminen ja vahvistuminen vie aikaa, varsinkin kun ikää tulee lisää. Toipumisaikana palaamme perusasioihin; juomaan, ruokaan ja mielekkääseen tekemiseen.

Miten palautumista voi nopeuttaa?

Perusasiat on hyvä pitää mielessä hevosillakin. Huolehtiminen perusasioista on paras tapa estää stressin huonoja vaikutuksia. Heinätarjoilu, lämmin vesi ja tihennetty ämpärijuotto ovat kulmakiviä, joiden päälle voi rakentaa muuta.

Mieti, mitä itse haluat tehdä, kun uni on jäänyt vähiin ja olo on jossain määrin tahmea? Tuskin haluat vetää puolimaratonia, vaan ehkäpä joku vähemmän kuormittava liikunta toimii paremmin. Välttämättä mieleen ei juolahda ratkoa kolmannen asteen yhtälöitä, vaan ehkäpä jokunen tuotantokausi kevyttä sarjaa ajaa asian. Puolikuntoisena ei tee mieli tehdä vaikutusta uusiin naapureihin, vaan tuttu ja turvallinen seura riittää vallan hyvin. Elimistö pyrkii palauttamaan tasapainon ja korvaamaan menetetyt nesteet ja energiat.

Liittymällä blogin jäseneksi näet videon, jossa kerron lisää hevosen palauttelusta stressaavan tilanteen jälkeen – mitä kaikkea kannattaa tehdä, jotta tilanne normalisoituisi mahdollisimman pian. Videolla käyn läpi, mitkä merkit hevosessa kertovat, että takana on huonosti nukuttuja öitä ja stressitilan nousua. Lisäksi annan käytönnön vinkit palauttavaan toimintaan.

Näet lisäksi yhdeksän euron kuukausimaksulla kaikki tähän mennessä julkaistut videot sekä uudet videot seuraavan kuukauden ajan. Tule mukaan, liittyminen on helppoa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

harju 012

Hyvinvointikeskustelu velloo. Jokainen haluaa parasta hevoselleen, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa pitää hevosia, koska ne ovat yksilöitä. Me tykkäämme mittaamisesta ja numeroista. Hevosen ympärysmitta on helppo mitata. Sen syömän heinämäärän tietää jokainen omistaja. Lisäravinteiden määrä tiedetään. Karsinoiden vähimmäiskoko on tiedossa. Päivittäinen tarhassa vietetty aika tiedetään. Mutta mitä muuta me voimme mitata hevosen hyvinvoinnissa? Mittaaminen on edellytys hyvinvoinnin parantamiseen, koska hyvinvointi on suhteellista ja se perustuu hevosen omaan kokemukseen. Siksi ei kannata tuijottaa mitä naapuri tekee, vaan katsoa omaa hevosta ja miettiä, mistä se hyötyisi.

Hevonen on napostelija. Voit mitata syömiseen käytettävää aikaa. Ota aikaa, kun hevonen syö päiväheinät. Tai jos haluat tarkkaa tietoa, mittaa kilo heinää ja katso kuinka kauan sen kuluttamiseen menee aikaa. Kun tiedät, kuinka paljon kilossa kuluu aikaa, osaat sanoa, kuinka kauan vuorokaudesta hevonen ruokailee. Karkeasti kaikille hevosille tekee hyvää käyttää syömiseen paljon aikaa. Mikäli hevonen on ylipainoinen, heinäverkolla seisomista ei kannata ylettömästi lisätä, vaan kannattaa miettiä, miten liikkumista voisi lisätä tai miten pureskelun määrää voisi lisätä lisäämättä kaloreita. Jos haluat hifistellä, laske, kuinka monta kertaa hevosesi leuat jauhavat minuutin aikana – silläkin on väliä.

Luotu liikkumaan. Mitä se kertoo hevosen päivittäisestä liikunnan määrästä, jos tiedetään tarhan koko ja tarhausaika sekä ratsastukseen tai ajamiseen käytettävä aika? Ei mitään. Vaikka hevonen eläisi monen hehtaarin alueella, se ei välttämättä liiku yhtään enempää kuin lajitoverinsa postimerkillä. Pistä sportstracker päälle kun ratsastat, saat siitä kilometrit. Tarha-aktiivisuutta voit mitata tarkkailemalla hevostasi tai seuraamalla sitä gps-laitteella. Jos hevonen käy kävelytyskoneessa, muunna aika kilometreiksi. Pienillä laskutoimituksilla ja mittauksilla saat numerodataa nykytilanteesta. Ja siitä on helppo lähteä suunnittelemaan parannuksia tai muutoksia.

Kaveria ei jätetä. Vaikka hevosesi tarhaisi yksin, se on silti vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja tästä vuorovaikutuksesta on sille hyötyä. Seuraa, mitä tapahtuu vieruskavereiden kesken – montako kertaa kymmenen minuutin aikana ne ottavat kontaktia toisiinsa? Ovatko tilanteet positiivisia vai negatiivisia? Mieti sitten, onko tarpeen muuttaa hevosen sosiaalista ympäristöä? Yhdessä ratsastaminenkin on sosiaalinen tilanne. Lauma tuo turvaa, mutta joillekin hevosille porukassa oleminen ei vain sovi. Mikäli porukka stressaa, sillä ei ole hyvinvointia lisääviä ominaisuuksia, eli hevosta ei kannata pakottaa laumaan.

Pienet teot ja havainnot ovat meille mitättömiä, mutta hevosille isoja juttuja.

 

 

 

Ajatuskin stressaa

Eläimet odottavat asioita samalla tavalla kuin mekin – asiasta riippuen joko kauhulla tai innolla. Hammaslääkäriin meno pilaa koko päivän, kun taas loman alkaminen pelastaa koko viikon.

Hevosia testattiin uudessa ympäristössä niin, että ne vietiin ensimmäistä kertaa kävelytyskoneeseen. Jo varsinaista käsittelyä edeltävät tapahtumat (ihminen oli tallissa, valmisteli varusteita, valmisteli hevosia ym.) aiheuttivat hevosissa valppautta ja levottomuutta. Ei siis pelkästään kävelykoneeseen meno vaan kaikki sitä edeltävät tapahtumat.

Eniten reagoivat täysiveriorivarsat (testissä oli täysiveritammoja ja oreja sekä arabioreja ja tammoja, kaikki alle kolmevuotiaita).

Aina sanotaan, ettei hevonen opi ellei se ole rento. Tämä tavoite on helpommin sanottu kuin tehty. Kuinka alusta kaikki sitten pitää aloittaa, jos pelkkä odotus mahdollisesta tulevasta harjoituksesta stressaa hevosta?

Ehkä tätä täydellistä stressittömyyttä ei voida saavuttaa. Voidaan kuitenkin muuttaa käytäntöjä siten, että hevonen stressaa vähemmän. Ei anneta hevosen kiehua karsinassa ja kerätä kierroksia, otetaan rauhoittava kumppani mukaan harjoituksiin ja toimitaan itse mahdollisimman ennakoitavalla tavalla. Lisäboonusta olisi, jos hevosella olisi positiivisia mielikuvia ja odotusarvoa vaikkapa suitsiin, käsittelijään, harjaamiseen tai riimuun liittyen.

Janczarek & Kedzierski (2011), Emotional responsse to novelty and expectation of novelty in young race horses, Journal of equine veterinary science.

Lue myös:

Ratkaisu on rauhoittaminen

Ei se anna kiinni