Miksi hevosen pitäisi? Ajatuksia hevosen pyydystämisestä

Hevosille kirjoitetaan monesti sääntöjä, kuten: hevonen ei milloinkaan saa x, y tai z tai hevosen tulee aina å, ä ja ö. Mistä hevonen pääsee lukemaan nämä säännöt ja miten se voi ne oppia? Ei tietenkään hevonen niitä lue, mutta niitä ei myöskään ole kirjoitettu hevoseen sisäsyntyisinä – ne täytyy opetella. Koska ne täytyy opetella, niitä ei voi vain odottaa tapahtuviksi ja vahtia – ne eivät ole tehdasasetuksia.

Joitakin kirjoittamattomia sääntöjä pidetään itsestäänselvyyksinä. Esimerkki tällaisesta on hevosen pyydystäminen tarhasta. Hevosen kanssa varaudutaan moniin ongelmiin, mutta harvoin tulee mietittyä sitä vaihtoehtoa, että hevonen ei haluakaan olla kanssamme tai sitä ei saa kiinni. Kiinniottamiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin todella tyypillisiä.

Miksi hevonen ei anna kiinni?

Syitä voi olla monia. Hevonen voi kokea, että joku tietty kiinniottaja on arveluttava henkilönä, eikä siksi halua kiinni. Moni hevonen ei halua poistua porukasta. Osa pitää ihmisistä, mutta ei heidän aikeistaan. Osa taas pitää lopputuloksesta, mutta ei polusta, joka sinne johtaa. Hevonen ei luonnollisestikaan anna kiinni, jos se sen myötä kokee menettävänsä jotain itselleen tärkeää. Hevosellakin voi olla huonoja päiviä, jolloin yhdessä puuhastelu ei sen mielestä ole hyvä idea.

Tottelemattomuutta vai jotain muuta?

Voit itse päättää, miten suhtaudut hevosen asenteeseen. Hevonen ei ymmärrä, kun näytät sille kuitteja erilaisista hankinnoista, eikä se (valitettavasti) tiedä, kuinka paljon erilaiset valmennukset, hoidot ja purkit maksavat. Se ei ole hankala huvin vuoksi, vaan sillä on siihen aina jokin syy. Se on meidän valintamme, otammeko syyn vakavasti vai peitämmekö vain oireita.

Hevosen allekirjoitus puuttuu kaikista suunnitelmista ja kaavailuista, joita me sille keksimme. Se ei voi sitoutua pitkän aikavälin tavoitteisiin, joita saavutetaan vaikeuksien kautta – toisin kuin me ihmiset. Oma mielipiteeni on se, että jos kerran hevosta (tai mitä tahansa muuta eläintä) käytetään urheilussa, kumppanina tai välineenä, on käytön perustuttava omaehtoisuuteen eläimen puolelta. Kun joka tuutissa toitotetaan että hyvinvointi ja hevosen tyytyväisyys on kaiken perusta, niin hevosen pyydystäminen tarhasta voisi olla yksi hyvä mittari tähän.

Miten asiaa voi lähestyä?

Jos otetaan esimerkki ihmisten elämästä. Meille joku uskottava auktoriteetti voi kertoa, että päivittäinen liikunta on tärkeää ja tästä säikähtäneenä raahaamme itsemme ja ehkä jopa kaverin ohjattuun liikuntaan pari kertaa viikossa. Ensimmäisellä kerralla meillä ei vielä ole asennetta kyseistä liikuntamuotoa kohtaan, mutta ensimmäisen kerran jälkeen on. Jos käy niin, että kaveri syttyy heti ja löytää hauskuuden, mutta itselle hyppiminen on kuin tervan juontia, niin mitä sitten?

En usko, että pitkässä juoksussa meille ihmisille on hyvä asia tehdä toistuvasti sellaisia asioita, joista emme pidä tai jotka aiheuttavat stressiä – vaikka ne olisivatkin meille ”hyväksi”. Kuitenkin pystymme sitkuttelemaan yllättävänkin pitkään, kun tulevaisuudessa siintää suuri palkkio – uusi, sporttisempi minä.

Hevonen kuuluu tähän kaveri-ryhmään. Jos aidosti haluaa, että hevonen on tyytyväinen, sen täytyy olla joka päivä motivoitunut. Se ei näe tavoitteita vuoden tai kahden päähän. Suomeksi sanottuna hevosen täytyy nauttia tekemisestä joka päivä, jotta sen motivaatio pysyy kunnossa. Se ei ole sen hankalampaa!

Palataan ongelmaan

Mikäli hevosesi ei anna tarhasta kiinni, käy läpi seuraavat asiat. Mitä hevonen odottaa, kun se näkee sinut? Mitä sinä odotat, kun näet hevosen? Mitä hevonen siitä hyötyy, että se antaa tarhasta kiinni? Millä tavalla sinä voit tähän asiaan vaikuttaa, a) lyhyellä ja b) pitkällä tähtäimellä?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi miten vaikeasti kiinni otettavaa hevosta voi kouluttaa – siihen on useampi tapa. Kuulet videolla vastauksen myös mm. siihen, miksi hevonen on helpompi ottaa kiinni tarhasta illalla kuin päivällä sekä siihen, mitä hevonen oikeastaan valitsee kun se ei anna kiinni.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi hevonen puree? Monissa myynti-ilmoituksissa oli aikanaan muotia ilmoittaa, ettei hevonen pure eikä potki. Se on aika paljon luvattu, sillä jos hevosella on jalat ja hampaat, se voi purra ja potkia. Pureminen ei ole mikään yksittäinen käytös tai vika hevosessa – hevonen voi purra useista eri syistä. Ymmärtämällä käytöksen taustalla olevan motivaation voi tehokkaasti puuttua käytökseen.

Aggressiivisen hyökkäyksen erottaa siitä, että hevonen aina ennen varsinaista puremista suosittelee muilla eleillä ja ilmeillään, että hyökkäyksen kohde voisi suksia kauemmas. Jos pitkin niskaa liimautuneet korvat, kiukkuinen ilme ja uhkaavat päänheilautukset eivät toimi, kohde saa tuntea todennäköisesti hampaiden kosketuksen ihollaan. Ihminen ottaa hevosen uhkailut niin henkilökohtaisesti loukkaavina, että ei aina ymmärrä poistua tilanteesta ja lähtee taistelemaan vastaan. Kannattaa muistaa, että mitä enemmän antaa hevosen harjoitella ihmistä vastaan toimimista, sitä paremmaksi se siinä tulee. Hevonen hyökkää yleisimmin tilanteissa, joissa se puolustaa arvokkaita resursseja, kuten varsaansa, ruokaansa tai paikkaansa. Hevosen asennetta on mahdollista muuttaa näissä tilanteissa niin, että se alkaa toivoa että ihminen lähestyy sen sijaan, että se yrittää pitää ihmisen kaukana.

Hevonen saattaa puolustaa myös itseään. Tyypillisimmillään puolustautumispuremista esiintyy satuloimis- tai muissa hoitotilanteissa, joissa hevonen ei pääse tilanteesta pois. Varusteisiin tai hoitotoimiin liittyvän puremisen taustalta olisi rajattava pois ensin kiputilat tai epäsopivat varusteet. Sen jälkeen hevosen asennetta hoitotoimiin on mahdollista muuttaa esimerkiksi vastaehdollistamalla.

Siedättäminen ym.

Puremisen taustalla voi olla myös leikki tai turhautuminen. Hevoset innostavat joskus myös meitä ihmisiä leikkimään näpsimällä. Varsinkin nuoret hevoset saattavat näpsiä turhautumistaa, kun ne otetaan tallista ulos tai viedään uuteen paikkaan. Leikkiinkutsut kannattaa kanavoida mieluummin hevoskavereihin. Turhautumisnäpsiminen on samanlaista, kuin koirilla talutushihnan pureminen. Siihen toimii parhaiten korvaavan käytöksen, esimerkiksi pään kääntämisen opettaminen. Jos näpsivää hevosta nykäisee riimusta, se hyvin todennäköisesti jatkaa tätä toimintaa, koska palaute kiihdyttää hevosta entisestään.

Paljon keskusteltu puremistilanne on makupalojen syöttäminen ja siihen liittyvä ”vaatiminen” tai hamuilu. Samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin koulutusmenetelmässä, kannattaa miettiä, mistä, miten ja miksi hevosta palkitsee. Pelkkä ruokkiminen ei välttämättä ole koulutusta, kuten ei pelkkä pohkeilla puristaminenkaan. Kun tietää mitä haluaa ja kouluttaa hevosen luopumaan, voi herkkuja käyttää aivan yhtä turvallisesti kuin negatiivista vahvistetta.

Yksi puremistilanne, joka on mahdollista ymmärtää väärin, on vastavuoroinen rapsuttelu. Varsa oppi rapsuttelun neljän päivän ikäisenä. Se rapsuttaa aina takaisin, kun sitä rapsuttaa. Voisin toki opettaa sen lopettamaan rapsutuksen, kun lopettaisin itse aina kun se aloittaa. Hevonen oppii rapsuttamaan myös ihmiselle sopivalla voimakkuudella ja minulle se ainakin on ok. Jos varsan käytöksen ymmärtää väärin, voi tulla läpsäisseeksi koko suhteen huonoille urille heti alkuunsa.