Stressin jälkeen: palauttavaa toimintaa hevosille

Paukut on nyt paukuteltu ja vuosi on saatu vaihdettua. Hevosesta voi olla hankalaa nähdä, minkä verran ilotulitus aiheutti stressiä – merkit saattavat olla hyvin pieniä. Hevonen saattaa menettää ruokahalunsa kokonaan tai osittain, osa yöheinistä voi löytyä karsinan lattialta tai väkirehu ei maistu. Joskus stressi näkyy haluttomuutena tai hitautena liikuttaessa; hevonen vaikuttaa ylivireältä päästään mutta kroppa on väsynyt ja puutunut.

Mikäli epäilet, että hevosesi altistui tulitukselle, on syytä antaa sille viikko tai ainakin muutama päivä aikaa palautua; siitäkin huolimatta, että itse tunnet juuri tänään olevasi valmis palaamaan ruotuun ja kovaan treeniin, lunastamaan aattona tehtyjä lupauksia. Jos yrität palauttaa hevosen liian nopeasti normaaliin rutiiniin, saattaa tapaturmariski kasvaa – hevosen kunto ei rapistu jos sillä ei treenaa fyysisesti muutamaan päivään, pienestä tauosta on päin vastoin hyötyä. Täysin toimettomana ei kannata olla, vaan nyt on hyvä hetki kokeilla kaikkea hauskaa!

Hevosen unirytmi on todennäköisesti kärsinyt viime päivinä. Hevonen kyllä pyrkii korvaamaan menetetyt unet ajallaan, mutta uudenvuoden jälkeen se ei ole aivan yksinkertaista. Hevonen ei ymmärrä, että ilotulitus on vain kerran vuodessa ja kun se on ohi, se on ohi. Karsina voi tuntua turvalliselta nukkumispaikalta vasta viikon kuluttua, kun elimistö on hieman palautunut. Toisaalta, mitä pidemmälle univajeen korjaamista lykätään, sitä kauemmin palautuminen kestää.

Mitä väliä palautumisella on?

Lyhytkestoinen stressi voi olla hevoselle jopa hyödyksi. Tilanne pitäisi saada kohtuullisen nopeasti aisoihin, sillä stressin pitkittyessä riski mahahaavaan, ähkyyn ja ripuliin nousee. Psyykkinen stressi aiheuttaa fyysisiä oireita, eikä sitä kannata väheksyä. Stressi ei ole vain pään sisäinen tila, vaan se ilmenee fysiologisesti.

Stressin kohdalla meidän ei kannata verrata omaa kokemustamme hevosen kokemukseen. Monet meistä kokevat jatkuvaa stressiä, ja jatkuvan stressin katsotaan liittyvän jopa luonnollisena osana ihmiselämään. Me itse voimme kärsiä nukkumisvaikeuksista, hampaiden narskuttamisesta ja monista muista stressin oireista ilman, että ymmärrämme niiden haittaavan elämäämme millään tavalla. Samaa emme kuitenkaan voi eettisistäkään syistä odottaa eläimiltä. Ne eivät aseta tavoitteita tulevalle kaudelle, ne eivät halua rääkätä ja piiskata itseään kuntoon joulun syöpöttelyn jälkeen eivätkä ne näe tarpeelliseksi tuntea morkkista uudenvuoden juopottelun päälle.

Sen sijaan ottakaamme esimerkiksi flunssa ja kuume. Tai otetaan sittenkin krapula. Kunnon kankkunen on varmasti tila, jota ihmisella voi parhaiten verrata hevosen stressiin. Kovan juhlimisen jälkeen muutamat seuraavat päivät tuntuvat raskailta. Ei tee mieli mennä ulos, hyvä kun jaksaa sohvalta nousta. Toipuminen ja vahvistuminen vie aikaa, varsinkin kun ikää tulee lisää. Toipumisaikana palaamme perusasioihin; juomaan, ruokaan ja mielekkääseen tekemiseen.

Miten palautumista voi nopeuttaa?

Perusasiat on hyvä pitää mielessä hevosillakin. Huolehtiminen perusasioista on paras tapa estää stressin huonoja vaikutuksia. Heinätarjoilu, lämmin vesi ja tihennetty ämpärijuotto ovat kulmakiviä, joiden päälle voi rakentaa muuta.

Mieti, mitä itse haluat tehdä, kun uni on jäänyt vähiin ja olo on jossain määrin tahmea? Tuskin haluat vetää puolimaratonia, vaan ehkäpä joku vähemmän kuormittava liikunta toimii paremmin. Välttämättä mieleen ei juolahda ratkoa kolmannen asteen yhtälöitä, vaan ehkäpä jokunen tuotantokausi kevyttä sarjaa ajaa asian. Puolikuntoisena ei tee mieli tehdä vaikutusta uusiin naapureihin, vaan tuttu ja turvallinen seura riittää vallan hyvin. Elimistö pyrkii palauttamaan tasapainon ja korvaamaan menetetyt nesteet ja energiat.

Liittymällä blogin jäseneksi näet videon, jossa kerron lisää hevosen palauttelusta stressaavan tilanteen jälkeen – mitä kaikkea kannattaa tehdä, jotta tilanne normalisoituisi mahdollisimman pian. Videolla käyn läpi, mitkä merkit hevosessa kertovat, että takana on huonosti nukuttuja öitä ja stressitilan nousua. Lisäksi annan käytönnön vinkit palauttavaan toimintaan.

Näet lisäksi yhdeksän euron kuukausimaksulla kaikki tähän mennessä julkaistut videot sekä uudet videot seuraavan kuukauden ajan. Tule mukaan, liittyminen on helppoa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Oletko ollut tilanteessa, jossa hevonen vastustelee maneesiin tai kentälle menemistä? Tai se yrittää maastossa kääntyä jokaisesta risteyksestä kotiinpäin? Tai se osaa jo puskea tallin ovelta asti sopivaan suuntaan, jotta se pääsee sinne, mihin se haluaa? Kaikki hevoset eivät aina kaahaa kotiinpäin, vaikka se onkin aika klassinen tilanne. Jotkut haluavat aina kentälle ja osa aina maastoon. Niillä on usein mielipiteitä omasta treenistään.

Liikkuminen on hevosen kaltaiselle atleetille tärkeää. Ripeät askellajit liittyvät tyypillisesti uhkien pakenemiseen, ja hevonen aika harvoin huvikseen laukkailee ympäriinsä. Toki liikkumattomuusjaksot purkautuvat kun mahdollisuus liikkumiseen jälleen koittaa. Varsinkin taannoisen jäätikkökauden jälkeen oli havaittavissa selkeää irrottelua, kun jalat osuivat pitävälle pohjalle.

Hevosen olisi hyvä kävellä mahdollisimman paljon. Kävelytys voi olla hankala toteuttaa ajan ja tilojen puitteissa (kävelytyskoneessa kävely ei ole omaehtoista, jos hevonen ei saa valita), ja kävely on usein se asia, josta tingitään. Tämä ei ole ongelma, jos hevonen kävelee riittävästi omalla ajallaan. Pienessä tarhassa hevosta voi olla hankala motivoida kävelemään, koska ne kävelevät pääasiasssa paikasta toiseen, eivät huvikseen ympyrää. Toisaalta ympyrän käveleminen voi olla merkki jostain muusta ongelmasta, eikä lainkaan toivottavaa. Ehkä helpointa lisätä kävelyn määrää on luoda hevoselle määränpäitä, joiden välissä se liikkuu. Omat hevoset ovat seisseet pienessä tarhassa pitkään huonojen pohjien takia, nyt ne ovat kellojen myötä siirtyneet kesäaikaan ja käyttävät enemmän tilaa, joka niillä on käytettävissä.

Hevosen voi joskus tehdä arkisia valintoja. Monesti hevonen oppii, että tietty reitti mennään kerran. Toiselle kierrokselle ne lähtevät pitkin hampain. Jos niitä yrittää huijata, ne lähtevät pihasta yhä vastahakoisemmin pois. Sen sijaan voi miettiä, miten saa toisestakin lenkistä motivoivan. Mitä paremmin hevonen oppii, mitä mihinkin suuntaan meneminen tarkoittaa, sitä enemmän se voi uskaltaa tehdä valintoja. Toisaalta maastoon menemistä, maneesia ja kenttää voidaan buustata , jos hevonen niitä välttelee. Asenne on muutettavissa kohtuullisen helposti, kun ymmärretään kaikki siihen vaikuttavat palikat. Hevosta voidaan motivoida liikkumaan kentällä tai maneesissa, vaikka se ei siitä pitäisikään. Täytyy vain tietää, mitä juuri se kyseinen hevonen arvostaa 🙂

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi tutkimuksen. Tutkimuksessa haluttiin vastaukset näihin kysymyksiin:

1. Onko hevonen motivoitunut fyysiseen harjoitteluun?
2. Valitseeko hevonen mieluummin tallissa seisomisen vai liikkumisen?
3. Kuinka vahva motivaatio sillä on liikkumiseen?
4. Vaikuttaako hevosen sosiaalinen ympäristö sen liikkumismotivaatioon?

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.