Hevosen aloitekyky – uhka vai mahdollisuus?

Aloitekyky tarkoittaa kykyä tehdä aloitteita. Hevoset ehdottavat erilaisia asioita toisilleen, joku voi porukasta vetää muut mukaansa juomaan, toinen ehdottaa päivälepopaikkaa ja kolmas tekee sosiaalisia aloitteita. Ilman aloitetta mitään ei tapahdu. Aloitekyky on yhteydessä hevosen hyvinvointiin. Mutta kuinka paljon aloitteita keskivertohevonen saa tehdä omistajansa suuntaan?

Ja miten näihin aloitteisiin suhtaudutaan?

Hieman kärjistäen omistaja on usein aloitteiden suhteen kuin virkamies: helpoimmalla pääsee itse, kun sanoo ei. Silloin ei itse joudu muuttamaan mitään, eikä aloitteesta aiheudu lisätöitä. Hevonen taas oppii samalla tavalla kuin kuntalainen: mitä negatiivisemmin aloitteisiin suhtaudutaan ja mitä naurettavampina niitä pidetään, sitä vähemmän niitä jatkossa esitetään.

Meitä ihmisiä kannustetaan osallistumaan meitä koskettavien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Kannustus jää irralliseksi ja päälleliimatuksi, kun ruohonjuuritasolla vaikutusyritykset sammutetaan. Puhelimiin ei vastata, sähköposteista puhumattakaan. Valitetaan ettei ole rahaa ja että asiaa selvitetään tai muulla tavoin blokataan. Juuri näin voi käydä myös hevoselle. Osa harrastuslajeista on sellaisia, joissa hevosen itseluottamuksesta on hyötyä. Mitä me teemme hevosen itseluottamukselle ruohonjuuritasolla? Olemmeko innostajia vai virkamiesankeuttajia?

Kannustatko vastustelua tiedostamattasi?

Jokaisen kannattaa miettiä sitä, että kuinka aktiivinen hevosen haluaa olevan. Näetkö, että töydellisessä tilanteessa hevonen suorittaa sille annettavia tehtäviä ilman vastalauseita, eikä sillä ole omia mielipiteitä? Haluatko, että hevonen saa joskus sanoa mielipiteensä? Tai haluatko, että hevosen mielipide on yhtä tärkeä kuin oma mielipiteesi?

Hevosen ääntä voi kasvattaa ja ravita tai sitä voi tukehduttaa ja vaientaa. Mikäli hevosen mielipidettä kuunnellaan vain silloin, kun se on käytännön syistä pakollista, hevonen koventaa otteitaan. Jos hevonen otetaan vakavasti vain silloin kun se pukittaa, potkii, puree tai hyppää pystyyn, se todennäköisesti alkaa käyttää näitä keinoja useammin. Tästä aiheutuu laitostumisen ja vaientamisen kierre – hevonen ilmaisee itseään juuri sillä tavalla kuin sen omistaja sille opettaa parhaaksi tavaksi.

Eläimen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja mahdollisuus ennakoida tapahtumia ovat suoria hyvinvointitekijöitä. Messinkinupit karsinassa ja solariumit ovat hevoselle täysin merkityksettömiä, jos siltä puuttuu hallinnan tunne. Hallinnan tunne syntyy siitä, että hevonen voi aidosti vaikuttaa ja tehdä valintoja. Solarium lisää psyykkistä hyvinvointia, jos hevonen saa päättää, meneekö se sinne vai ei. Hevonen on elävä eläin, jolla on mielipiteitä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kehitys loimitelineestä todelliseksi yhdenvertaiseksi kumppaniksi edellyttää sitä, että hevoselle annetaan ääni ja sitä ääntä kuunnellaan myös muissa kuin paniikkitilanteissa.

Annanko hevoselle saman tien korttini numeron?

Sanaa opittu avuttomuus käytetään mielestäni liian höylisti. Kaikki aloitekyvyttömät hevoset eivät ole täysin masentuneita ja luovuttaneita. Hevosen laitostumisella on eri tasoja – ei ole joko täysin onnellisia hevosia tai täysin elämäänsä kyllästyneitä. Kuitenkin laitostuminen on opittua, mutta kaikki laitostuminen ei ole avuttomuutta. Olisiko aloitekyvyttömille hevosille sopivampi termi opitusti vaiennettu? Tai opitusti laitostunut?

Hevoset ovat täysin meidän armoillamme, eikä aloitekyky tarkoita sitä, että meidän pitää hypätä kun hevonen käskee. Aloitekyky hevosen tapauksessa tarkoittaa sitä, että se saa joskus äänensä kuuluville tai edes että sille annetaan ääni. Ajattele, jos hevonen ehdottaisi jotain miellyttävää ratsastettaessa sen sijaan, että se ”kokeilee”, sikailee tai possuilee? Koetaanko esimerkiksi omaehtoinen kokoaminen possuiluksi?

Jos mietit omaa hevostasi ja sen aloitekykyä, niin aloita listaamalla asiat, joihin vastaat kyllä ja joihin vastaat ei. Tämä testi paljastaa, oletko hevosesi silmissä virkamies vai innostaja – jos vakiovastauksesi on ei, olet hyvin todennäköisesti virkamies. Mieti seuraavaksi, olisiko hevosellesi hyötyä siitä, että sillä olisi a) hyvä itseluottamus, b) kykyä tehdä aloitteita tai c) mahdollisuus tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Jos vastasit kyllä, sinun kannattaa liittyä jäseneksi, jotta näet aloitekyvyn kasvattamista käsittelevän videon! Jäsenyys on määräaikainen ja maksaa 9 € kuukaudelta.

Videolta saat vinkkejä siihen, miten voit kasvattaa hevosesi itseluottamusta ja aloitekykyä myös positiivisissa asioissa. Käyn läpi yleisimpiä tilanteita, joissa on periksiantaminen voisi toimia paremmin kuin sinnikkyys ja itsepäisyys.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosella on usein asenne tiettyjä asioita kohtaan. Lajityypillistä on se, että hevonen suhtautuu varauksellisesti uusia juttuja kohtaan – se on auttanut selviytymään hengissä. Jos haluaa tehdä vaikeista asioista helppoja, kaikki lähtee asenteesta ja sen muuttamisesta.

Asenne vaikuttaa hevosen turvallisuuteen. Mitä huonompi asenne hevosella on vaikkapa lastaamista kohtaan, sitä vaarallisempi sitä on lastata. Ei-toivottu asenne näkyy vastusteluna, epäluulona ja stressireaktioina, mitkä kaikki vaikeuttavat käsittelijän työtä. Asenne ei ole pysyvä tila, vaan sitä voi muuttaa ja se voi muuttua.

Tapsulla ei ole sen enempää huonoja kuin hyviäkään kokemuksia pressusta. Se on kävellyt pressun päältä aiemmin. Se ei tykännyt huonoa siitä, että heitin pressun sen selkään samalla tavalla kuin satulahuovan – sen selkään on heitelty huopia, loimia, valjaita ja satuloita aiemminkin; tehtävässä oli siis jotain tuttua. Vahvistin haluttua käytöstä, eli paikoillaan pysymistä samalla kun erottelin palkkioilla, että karkkia tulee vain silloin kun pressu lähestyy ja lopulta vain silloin kun pressu on selässä.

Näitä ja muita juttuja käsitellään koulutustyöpajoissa, joissa aiheina mm. lastaaminen ja pelottaviin asioihin siedättäminen ja vastaehdollistaminen. Kysy lisää sähköpostilla: jaanapohjola@gmail.com

 

 

 

Keräsin taannoin ratsastusvideoita tarkoituksena tehdä lista erilaisista käytöksistä ratsastuksen aikana. Sain lukuisia videoita, kiitos niistä!

Videoilla ratsastettiin käyntiä 181 min., ravia 105 min. ja laukkaa 36 min. Paikoillaan seisomista oli 38 minuuttia. Laskin kaikista käytökset yhteen ja laskin niille frekvenssin. Keskimäärin yleisimpiä konfliktikäytöksiä olivat hännän viuhtominen (28/tunnissa) ja suun aukominen (27/tunnissa). Seuraavaksi yleisimmät käytökset olivat pään heiluttaminen (19/tunnissa) ja pään laskeminen (16/tunnissa).

Käytökset jakautuivat askellajien välillä siten, että paikoillaan seistessä tyypillisintä oli ohjien kiskominen ja pureskelu. Käynnissä tyypillisintä oli suun aukominen ja pureskelu. Ravissa hännän viuhtominen ja pään heiluttelu oli yleisintä ja laukassa niin ikään hännän viuhtominen oli yleistä; lisäksi laukassa suun avaamista esiintyi jonkin verran. Eniten konfliktikäytöksiä esiintyi laukassa, mutta ero muihin askellajeihin ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Seuraavaksi tarkastelin käytöksiä suhteessa hevosen muotoon. Jaoin videot hevosen muodon perusteella kahteen ryhmään; ”hollow frame”, jossa hevosen ylälinja oli ontto ja ”round frame”, jossa ylälinja oli pyöreä. Muodon ja käytöksen välillä oli tilastollisesti merkittävä ero; ontossa muodossa liikkuvilla hevosilla esiintyi merkittävästi enemmän konfliktikäytöksiä kuin pyöreässä muodossa liikkuvilla.

Tarkastelin myös korvien asentoja – korvat eteenpäin olivat yleisimmin käynnissä ja korvat taaksepäin olivat useimmin laukassa.

Erään tutkimuksen mukaan huipputason kouluradalla konfliktikäytöksiä esiintyy joka neljäs sekunti (Górecka-Bruzda et al., 2014); tässä koosteessa niitä esiintyi joka 14 sekunti keskimäärin – lisäksi oli paljon yksilöeroja ratsukoiden välillä.

Vastausta siihen, miksi hevoset tekevät ratsastuksen aikana mitäkin, ei tietenkään tästä saa. Taustalla voi olla kipu tai ratsastajan toiminta, jota tässä vapaaehtoisuuteen perustuvassa otoksessa ei huomioitu lainkaan. Aiemmin on havaittu, että pään asento on yhteydessä rentouteen, tämä tukee sitä – vapaassa, pyöreässä muodossa konfliktikäytöksiä esiintyi harvemmin.

Lähes kaikki havaitut käytökset voidaan nähdä konfliktikäytöksinä, koska ns. positiivisia, haluttuja käytöksiä ratsastajan pyytämien lisäksi on hankala määritellä. Tässä tapauksessa en tiennyt, mikä ratsastajan kulloinenkin tavoite oli ja mitä hän hevoselta pyysi, joten on selvää, että konfliktikäytökset ovat selkeimmin havaittavia.

Tämä oli opiskeluihin liittyvä tehtävä, ei varsinainen tutkimus. Jos tekisin oikeaa tutkimusta aiheesta, muuttaisin monia asioita. Suosittelen kaikkia tekemään vastaavia minitarkasteluja – oma käsitys ja muisti saattavat kullata mielikuvia ja vaikuttaa mutuun.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.