Keräsin taannoin ratsastusvideoita tarkoituksena tehdä lista erilaisista käytöksistä ratsastuksen aikana. Sain lukuisia videoita, kiitos niistä!

Videoilla ratsastettiin käyntiä 181 min., ravia 105 min. ja laukkaa 36 min. Paikoillaan seisomista oli 38 minuuttia. Laskin kaikista käytökset yhteen ja laskin niille frekvenssin. Keskimäärin yleisimpiä konfliktikäytöksiä olivat hännän viuhtominen (28/tunnissa) ja suun aukominen (27/tunnissa). Seuraavaksi yleisimmät käytökset olivat pään heiluttaminen (19/tunnissa) ja pään laskeminen (16/tunnissa).

Käytökset jakautuivat askellajien välillä siten, että paikoillaan seistessä tyypillisintä oli ohjien kiskominen ja pureskelu. Käynnissä tyypillisintä oli suun aukominen ja pureskelu. Ravissa hännän viuhtominen ja pään heiluttelu oli yleisintä ja laukassa niin ikään hännän viuhtominen oli yleistä; lisäksi laukassa suun avaamista esiintyi jonkin verran. Eniten konfliktikäytöksiä esiintyi laukassa, mutta ero muihin askellajeihin ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Seuraavaksi tarkastelin käytöksiä suhteessa hevosen muotoon. Jaoin videot hevosen muodon perusteella kahteen ryhmään; ”hollow frame”, jossa hevosen ylälinja oli ontto ja ”round frame”, jossa ylälinja oli pyöreä. Muodon ja käytöksen välillä oli tilastollisesti merkittävä ero; ontossa muodossa liikkuvilla hevosilla esiintyi merkittävästi enemmän konfliktikäytöksiä kuin pyöreässä muodossa liikkuvilla.

Tarkastelin myös korvien asentoja – korvat eteenpäin olivat yleisimmin käynnissä ja korvat taaksepäin olivat useimmin laukassa.

Erään tutkimuksen mukaan huipputason kouluradalla konfliktikäytöksiä esiintyy joka neljäs sekunti (Górecka-Bruzda et al., 2014); tässä koosteessa niitä esiintyi joka 14 sekunti keskimäärin – lisäksi oli paljon yksilöeroja ratsukoiden välillä.

Vastausta siihen, miksi hevoset tekevät ratsastuksen aikana mitäkin, ei tietenkään tästä saa. Taustalla voi olla kipu tai ratsastajan toiminta, jota tässä vapaaehtoisuuteen perustuvassa otoksessa ei huomioitu lainkaan. Aiemmin on havaittu, että pään asento on yhteydessä rentouteen, tämä tukee sitä – vapaassa, pyöreässä muodossa konfliktikäytöksiä esiintyi harvemmin.

Lähes kaikki havaitut käytökset voidaan nähdä konfliktikäytöksinä, koska ns. positiivisia, haluttuja käytöksiä ratsastajan pyytämien lisäksi on hankala määritellä. Tässä tapauksessa en tiennyt, mikä ratsastajan kulloinenkin tavoite oli ja mitä hän hevoselta pyysi, joten on selvää, että konfliktikäytökset ovat selkeimmin havaittavia.

Tämä oli opiskeluihin liittyvä tehtävä, ei varsinainen tutkimus. Jos tekisin oikeaa tutkimusta aiheesta, muuttaisin monia asioita. Suosittelen kaikkia tekemään vastaavia minitarkasteluja – oma käsitys ja muisti saattavat kullata mielikuvia ja vaikuttaa mutuun.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Sinä olet huono ratsastaja. Sinä et saa hevosta kulkemaan oikein päin ja se kipeytyy ja lopulta hajoaa. Sinä pilaat sen olemalla liian lepsu. Sinä olet syyllinen hevosen selkäkipuun ja jalkavaivoihin kun retkotat siellä kyydissä kuin mikäkin perunasäkki.

Vino hymy tai silmien pyöritys siitä seuraa kun täti hevosen ostaa. Tädeistä on tehty hevosihmisten pahiksia. Kukkahatulla tai ilman, joka tapauksessa naurettavaa pelleilyä ja hevosten kiusaamista. Tätiin oikeastaan ruumiillistuu kaikki paha, mitä hevospiireissä tunnetaan. Se on tätien syytä kaikki.

Miten hevonen kipeytyy väärästä tai taitamattomasta ratsastuksesta? Erään tutkimuksen mukaan (LeSimple et al. 2010) useimmat hevoset kärsivät selkäkivuista. Eniten kipeät hevoset kulkevat pää pystyssä ja ylälinja onttona. Hevoset kulkevat pää pystyssä silloin, kun ne kokevat kipua suussaan. Kipua suuhun aiheuttaa ratsastustyyli, jossa ohjat ovat lyhyet ja ratsastaja kykenemätön hallitsemaan käsiään, ei suinkaan sellainen tyyli, jossa hevosta ”ei saada” kulkemaan turpa ryntäissä.

Jatkuva suusta nyppiminen aiheuttaa hevosessa jännitystä ja kiputiloja, se on selvää. Mutta kokemattomille ratsastajille on olemassa ratkaisuja, joilla suusta nyppimistä voi ehkäistä sillä aikaa kun käsien hallinta paranee. Voi käyttää kuolaimettomia suitsia, kapsonia tai riimua. Voi antaa hevosen päälle ja kaulalle enemmän vapautta olla missä huvittaa. Voi pitää harjasta kiinni. Voi kiinnittää satulaan kauhukahvan, josta pitää kiinni. Ratsastajan taitamattomuutta ei tarvitse mystifioida tai verhota johonkin väärinpäin liikkumiseen. Kyse on yleisimmin kädestä, joka ei myötäile hevosen pään liikettä.

Kokemattomia ratsastajia syyllistetään valtavasti. Hevonen hyötyisi, jos joku parempi ratsastaisi sillä, ratsastaisi sen läpi, saisi sen kulkemaan oikein päin jne. Itse en usko tähän. Miten se sitä hevosta hyödyttää, jos pro ratsastaa sillä kerran viikossa? Unohtaako se sen kerran aikana, miten kuljetaan pää pystyssä?

Olen sitä mieltä, että kukin tekee kykyjensä mukaan. Ihminen kehittyy jos siihen annetaan mahdollisuus. Tädittely tai syyllistäminen ei auta kehittymistä. Hevosta säästäen voi ratsastaa amatöörikin – jos käsi ei pysy paikallaan, asialle voi tehdä jotain. Kaikki lähtee siitä, että hevosta kunnioitetaan hankkimalla sille sopivat varusteet. Ja mikäli terveysongelmia tulee, niiden syy hoidetaan kuntoon, ei vain peitetä oiretta.

Lue myös

http://www.thehorse.com/articles/33567/kinematics-of-riders-hands-and-horses-mouths-studied