Tyytyväinen hevonen – aivokarkkia välipäiville

Älykkäänä ja toimeliaana eläimenä hevonen turhautuu jos sillä ei ole tekemistä. Turhautuminen näkyy joskus ihmisten riivaamisena, jotkut hevoset kohdistavat toiminnantarpeensa rakenteisiin; osa taas ottaa ilon irti varsinkin tauon jälkeen liikutuksessa riehaantumalla turhan paljon.

Meidän ihmisten on vaikeaa ymmärtää sitä, miten eläimet hahmottavat maailmaa. Meille näköaisti on tärkein, ja ainakin itse tuppaan ajattelemaan automaattisesti, että näkö olisi muillekin eläimille se pääasiallinen tiedonkeruukanava. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Hevosen näköaisti poikkeaa huomattavasti omastamme. Ehkä sitä voisi verrata meidän hajuaistiin – hajuaistin avulla me pystymme kertomaan huomattavan läheltä, että ruoka on pilaantunutta. Hevonen taas näköaistillaan havainnoi liikettä koko horisontista – sen ei paetakseen tarvitsekaan tietää mikä sen säikäytti, se voi hyvin katsoa tarkemmin myöhemmin tai ottaa lisätiedon hajun kautta.

Hevosen hajuaisti on ihmisen hajuaistiin verrattuna tarkka ja tärkeä – hevonen mm. tervehtii hajuaistin avulla sekä hevosia että ihmisiä.

Loistavan hajuaistin ansiosta hevonen tunnistaa tutun ihmisen jo kaukaa, osaa johdattaa maastosta kotiin ja mikä “parasta”, osaa havaita pienetkin epäpuhtaudet eli lääkkeet ruokansa seasta ja kieltäytyä syömästä. Laitumella ollessaan hevonen haistelee raitista ulkoilmaa ja mahdollisia lajitovereiden tai uhkien tuoksuja. Tallissa hevonen on hajujen saartama; ne tuoksut, joita meidän tajuntaamme leijailee, tuntuvat hevosesta moninkertaisilta. Ajatellaan vaikkapa naapurikarsinan hevosta, jota on käsitelty mentolinhajuisella linimentillä. Kun me haistamme sen, hevoset saattavat olla pökertymisen partaalla. Voimakas haju voi blokata hajuaistin kokonaan, ja hevonen ei välttämättä tunnista edes kaveriaan, jos se on kuorrutettu mentolilla.

Pitkän alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan. Kun hajuaisti on hevoselle hyvin tärkeä aisti, jolla on rooli melkein kaikessa, mitä hevonen tekee, niin kuinka hyvin otamme tämän asian huomioon hevosten kanssa? Tai pitäisikö kysyä, että millä tavalla häiritsemme niitä vähäisiäkin mahdollisuuksia? Tai oikeastaan voisi kysyä, että millä kaikilla tavoilla voisimme käyttää hevosen hajuaistia hevosen omaksi hyödyksi ja huviksi?

Haluaisitko esimerkiksi testata oman hevosesi kanssa, kuinka tarkka sen hajuaisti on? Vai haluaisitko keksiä sille jotain mielekästä tekemistä? Haluatko lisäksi seurata hevosen toimintaa, kun se oppii uusia asioita? Vastasitko kyllä? Tartu mandariinihaasteeseen!

Hajutyöskentely sopii kaikille, mutta erityisen hyvin se toimii sairauslomalaisille pään väsytyskeinona, joka ei edellytä liikuntaa.

Sinulla on vuoden loppuun asti aikaa kouluttaa hevonen etsimään mandariini ulkoa, tallista tai maneesista. Kuvaa videolle mahdollisimman vaikuttava etsintäsuoritus ja jaa se eläinkoulutusblogin fb-sivulle tai julkaise instaan ja tägää @elainkoulutus.fi.

Liity jäseneksi, niin saat video-ohjeet miten pääset alkuun hajutyöskentelyn opettamisessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Jokainen hevosihminen on varmaankin kokenut joko olosuhteista tai hevosen terveydestä johtuvia taukoja normaalissa harrastamisessa. Moni hevonen kerää seistessään kierroksia, ja tästä syystä mm. kävelyttäminen, niin hieno ajatus kuin onkin, voi olla lähes mahdotonta.

Kierrosten kerääminen ei välttämättä johdu pelkästään liikunnan puutteesta, vaan tutun rutiinin muuttumisesta. Hevoselle liikkuminen on toki tärkeää, mutta lajityypillinen tapa liikkua on kävelypainotteista ruokailun ohessa tapahtuvaa siirtymistä paikasta toiseen. Hevosen lepokierrokset eivät nouse sen fyysisestä kunnosta vaan sen päästä, sen luontaisesta tarpeesta liikkua. Mikäli ympäristö on suunniteltu niin, että hevonen saa toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan eli olla muiden kanssa, syödä tarpeeksi heinää ja kävellä, ja hevonen myös tekee näitä asioita, kierroksia ei yleensä tule. Mitä rajoitetumpaa hevosen oleminen on ja mitä enemmän sen päivittäinen kokonaisliikunta on perustunut ratsastamiseen tai ajamiseen, sitä enemmän se kerää kierroksia levossa.

Tauosta selviytymisen avain löytyy pään väsyttämisestä. Jokaiselle hevoselle voidaan suunnitella oma hevoskohtainen virikeohjelma, joka tukee senhetkisiä tavoitteita. Tauolla olevan hevosen tarvetta riekkumiseen voi kanavoida muihin, turvallisempiin kohteisiin. Ihmisten mielestä pienet ja mitättömiltä tuntuvat asiat saattavat olla hevosten näkökulmasta valtavia.

Treeni

Jo kahden minuutin harjoittelu päivittäin voi muuttaa hevosen päiväohjelmaa ja rentouttaa sitä huomattavasti. Mitä sitten harjoittelisin? Tauko liikuttamisesta on mahdollisuus harjoitella kaikkea tarpeellista ja turhaa. Mieti itse, mistä voisi olla hyötyä; erilaisiin ääniin opettaminen, lääkintä, varustaminen tai jalkojen nostelu eivät koskaan mene hukkaan. Jos nämä sujuvat, voit opettaa jotain ei-niin-hyödyllistä.

Virikkeet

Mikäli et koe kouluttamista sopivaksi virikkeeksi, voit järjestää muita tapoja omaehtoisen motorisen käyttäytymisen tai toiminnan lisäämiseksi. Hyviä tapoja ovat ruokinnan “hankaloittaminen”, monipuolistaminen esim. oksilla tai havuilla, toiminnalliset virikkeet, kuten kuivikkeen levittäminen, Tarhan vaihtaminen tai muuntelu sekä lukuisat muut vaihtoehdot. Virikkeiden tavoitteena on lisätä eläimen hyvinvointia lisäämällä lajityypillistä käyttäytymistä ja vähentämällä ei-toivottua käyttäytymistä.

Virikkeet ovat tärkeitä jokaiselle hevoselle, ei pelkästään toipilaille tai taukolaisille. Niiden kautta myös omistajan tai hoitajan turvallisuus voi parantua – ajattele, jos nämä seuraavassa videossa näkyvät muuvit tapahtuisivat talutus- tai ohjasajotilanteessa…

Haluatko omalle hevosellesi virikeohjelman hyvinvoinnin tueksi? Kaikkien facebookissa kommentoineiden kesken arvotaan hevoskohtainen virikeohjelma.