Hevosten aivokarkin ABC

Virike on huono sana, puhutaan mieluummin palautumisesta tai aivokarkista. Virike kuulostaa ostetulta laitteelta, joka hoitaa homman.

Psyykkinen palautuminen ja mahdollisuudet lajityypilliseen toimintaan ovat luonnollisesti tärkeitä, mutta harvemmin niille tulee uhrattua ajatustakaan. Miksi? Koska eroa ennen ja jälkeen ei voi huomata, ennen kuin kokeilee. Ja jos ei kokeile, hevosessa ei mikään muutu ja kaikki pysyy ennallaan.

Hevosen vuorokausi sisältää 24 tuntia. Kuinka suuressa roolissa me itse olemme ajallisesti hevosen arjessa? Yleensä ajallisesti hyvin vähäisessä, mutta muuten merkityksellisessä roolissa. Saattaa olla, että hevosen sosiaalisista tilanteista 90 % tapahtuu meidän kanssamme ja jos olemme tallilla puolitoista tuntia, se muodostuu sosiaalisen toiminnan kannalta todella merkittäväksi.

Tarvitseeko hevonen sitten erikseen järjestettyjä virikkeitä ja ohjelmanumeroita? Eikö hevosen työ riitä virikkeeksi ja elämänsisällöksi?

Oma mielipiteeni on se, että hyvin harvoin työ riittää elämänsisällöksi, päin vastoin – tarvitaan oheistoimintaa, joka auttaa jaksamaan työssä. Aivan kuten meillä ihmisilläkin, vaikka olisimme kutsumusammatissa, kaipaamme jotain muutakin elämään kuin aina samaa työtä.

Mitä se joku muu sitten esimerkiksi on?

Hevosten kanssa huomio on kiinnittynyt viime vuosina enemmän ruokailuun ja erilaisia hidasruokkijoita on tullut yhä enemmän markkinoille. Onko se putte sitten tyytyväinen, kun se saa seistä verkkopussilla puoli päivää?

Kaikkien virikkeiden käytössä pitäisi lähteä siitä, mikä kyseiselle yksilölle on tarpeellista ja hyödyllistä. Kaikkia hevosia hidasruokkija ei tee onnelliseksi, vaan asioita pitäisi katsoa laajalla kulmalla. Virike ei myöskään kaikissa tapauksissa tarkoita sitä, että pankkitili vajenee merkittävästi – on paljon asioita, joita voit tehdä hevosen hyväksi ilman rahaakin! Uskomatonta!

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi mitä virikkeet ovat ja miten niitä kannattaa hevoselle järjestää. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot yhdeksän euron kuukausihinnalla!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Laitumella ollessaan hevonen on “normaali”. Usein laidun laiskistaa hevosia ja ne ovat tavallisesta poikkeavan rauhallisia käsitellä ja liikuttaa. Ilmiö ei johdu siitä, että niillä olisi joka yö juhlat käynnissä, vaan siitä, että niiden vuorokausi täyttyy hevosmaisilla asioilla, eivätkä liikuttamisen aiheuttamat kierrokset nouse ylikorostuneeseen asemaan. Laidun ei siis laiskista vaan talli ja tarha sekä virikkeetön kierrostavat.

Mitä säädellympää ja rajoitetumpaa hevosen elämä on, sitä tärkeämmäksi nousevat pienet asiat, kuten harrastaminen. Sanon sitä pieneksi asiaksi, koska vaikka se on monen hevosen ensisijainen käyttötarkoitus, se on vuorokausi- ja viikkotasolla hyvin pieni ajallinen rupeama. Mitä enemmän hevosen elämässä on muutakin sisältöä, sitä paremmin se kestää vapaapäiviä ja lomia. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että sisältö elämässä ei ole suorituskyvystä pois. Monesti tallivirralla juokseva hevonen on vähemmän hallinnassa ja enemmän altis loukkaantumisille kuin laitumelta haettu, hiekkakylvyssä rentoutunut lajitoverinsa.

Tallivirta korostuu, kun hevonen joutuu syystä tai toisesta lepoon. Usein lääkkeeksi määrätään myös kävelytystä pieniä aikoja kerrallaan. Tämä on monelle hevoselle (ja omistajalle) mahdoton yhtälö. Hevonen voi esimerkiksi “karsinalevossa” liikkua enemmän kuin tarhassa keskimäärin. Lisäksi kävelytys on usein haastavaa sekä kertyneiden kierrosten että patoutuneiden muiden tarpeiden takia. Sekä karsina- tai tarhalepo että säännöstelty kävelytys voivat pahimmillaan olla kaukana levosta ja leppoisasta toipumisesta ja aiheuttaa jopa uusia loukkaantumisriskejä.

Ongelmaa kannattaisi lähestyä siten, että miettii, missä ja miten hevonen on rennoimmillaan. Tämä pätee kaikkiin hevosiin – tarhaamisen ja tallissa olemisen on tarkoitus olla rentouttavaa ja palauttavaa, ei stressiä aiheuttavaa tai lisäävää. Jos hevonen täytyy pitää levossa, se kannattaa pitää sellaisessa paikassa, jossa se oikeasti on rauhallinen. Paikan ja olosuhteiden lisäksi voi tehdä muita toimenpiteitä, jotka rauhoittavat hevosta. Kävelytystä voi valmistella sairastarhassa tai karsinassa ja hevoselle voi järjestää sellaista toimintaa, joka väsyttää päätä mieluummin kuin levon tarpeessa olevaa kroppaa. Tämä pätee myös hevosiin, jotka eivät saa liikkua vapaasti tai olla lajitovereiden kanssa – on paljon asioita, joita jokainen voi tehdä.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa esittelen helpoimmat ja yksinkertaisimmat vinkit hevosen pään väsyttämiseen, olipa kyseessä karsinalepo, sairastarhassa oleilu tai muuten vain haluat tarjota hevosellesi mielekästä puuhaa ja mielenvirkistystä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Korsirehuratkaisut tuppaavat passivoimaan ja väkirehu taas erittäin arvokkaana resurssina saattaa aktivoida liikaa, jopa pakkomielteeseen asti. Slowfeeding on ideana hyvä, mutta se kannustaa hevosia seisomaan samoilla jalansijoilla yhä enemmän. Väkirehuautomaatit taas tuppaavat motivoimaan liikaa ja liian yksipuoleisesti – hevoset jonottavat pahimmillaan automaatteihin satoja kertoja vuorokaudessa, eikä niillä ole muuta elämänsisältöä.

Laiduntava, luonnon armoilla elävä hevonen joutuu monenlaisten haasteiden eteen päivittäin. Sen sijaan kotipuolessa samassa tarhassa tai laitumella oleileva hevonen joutuu harvoin käyttämään ongelmanratkaisutaitojaan tai kehittämään niitä. Tutut nurkat on äkkiä koluttu, puut kuorittu ja maaperä tutkittu. Jos mikään ei kannusta hevosta liikkumaan tai tutkimaan ympäristöään, se parkkeeraa heinille. Varsinkin nyt kun on lunta, kynnys lähteä hankeen pohraamaan on todella suuri. Mikä sitä voisi motivoida lähtemään keskelle lumierämaata? Tai kesällä hiekkaerämaahan?

Nykyiset markkinoilla olevat “virikkeet” aliarvioivat mielestäni hevosten ongelmanratkaisukykyjä ja älykkyyttä. Ruokinta-automaattien pitäisi olla huomattavasti haastavampia muuttuvine tehtävineen, kuin ohjelmoitu kaulapanta. Parhaimmillaan ruokintavirikkeiden avulla voisi säästää tallityöntekijän ajan lisäksi omistajan aikaa ja vaivaa, kun hevonen voisi a) oppia jotain päivän aikana älykkäiltä virikkeiltä ja b) kaikki “hauska” ei kulminoituisi tuntiin kuudesti viikossa.

En ole vielä keksinyt älykästä virikettä. Päätin kuitenkin testata, miten pahvilaatikko toimii virikkeellisenä ruokkijana. Pahvilaatikoita löytyy yleensä jokaiselta tallilta, ja ne ovat hevoselle turvallista materiaalia.

Hevosilla oli saatavilla samaa heinää sievässä kasassa, mutta laatikko kiinnosti enemmän. Tässä muutamia havaintoja laatikkotestistä:

  1. Hevoset (tässä tapauksessa kaksi 2-vuotiasta oria) olivat motivoituneita työskentelemään heinien eteen. Niillä oli samaa heinää saatavilla kasoista, mutta molemmat valitsivat laatikot.
  2. Tavalliseen maasta tai verkosta syömiseen verrattuna ruokailukäyttäytyminen monimuotoistui. Hevoset heittelivät laatikoita, repivät niitä, tonkivat niiden sisältöä, pyörittivät niitä maassa, työnsivät jalkojaan niihin ja viettivät niiden kanssa aktiivista aikaa parikymmentä minuuttia.
  3. Hevoset vaikuttivat rennoilta syömisen jälkeen. Ne tutkivat ympäristöä pitkään heinien loppumisen jälkeen ja palasivat laatikkopaikalle vielä uudelleen illan pimeydessä tarkastamaan, oliko mitään jäänyt.

No mitä väliä?

Kärjistetysti hevosta voi verrata laitostuneeseen ihmiseen. Aloitekyky voi olla huono ja kiinnostus ympäristöä kohtaan voi olla alentunut. Hevonen voi viimeaikaisten havaintojen mukaan masentua samalla tavalla kuin ihminenkin. Tällainen oleminen ei tietenkään ole toivottavaa (vaikkakin se on ns. helposti pidettävä hevonen) hyvinvoinnin kannalta. Ajatelkaa kuinka rentouttavaa voi olla lehden lukeminen joskus. Tai elokuvan katsominen. Hevonenkin kaipaa aivot narikkaan-kokemuksia ja väitän, että keskittyessään johonkin aivotyötä vaativaan, se voi saavuttaa flow-tilan (*tämä väite perustuu silkkaan MuTuun).

Yksi (tai kaksi) pieni heinälaatikko päivässä voi auttaa minua monella tavalla. Minun on helpompi käsitellä poikia, kun ne ovat saaneet puuhastella laatikoidensa parissa. Saan siivota rauhassa karsinan tai vaihtaa vesiä,  jos annan samaan aikaan laatikot. Voin säästyä sydämentykytyksiltä, kun ne puuhailevat laatikoidensa parissa, eivätkä ole koko ajan toistensa kimpussa. Kun sitten haluan treenata jotain niiden kanssa, ne ovat vähemmän kiinni saappaissani kun ovat saaneet purkaa “energiaansa” laatikoihin. Ja vielä yksi pointti. Ne saattavat samassa hötäkässä oppia jotain. Esimerkiksi, että pahvilaatikko ei ole vaarallinen. Sekin on yksi koulutuksellinen tekijä, että jos hevonen on joskus jahdannut jotain, se  ei yleensä pelkää sitä.

Heitetään ilmoille #laatikkohaaste. Mitä heinillä täytetty pahvilaatikko aiheuttaa sinun hevosessasi?

 

Tulossa myös hevosten virikekurssi verkkovalmennuksena!

Kun tutkitaan tai mitataan eläinten käyttäytymistä, lähes kaikissa tapauksissa tehdään etogrammi. Se on lista erilaisista käytöksistä, joita eläin tiettynä ajanjaksona tekee. Esimerkiksi eläintarhoissa, joissa eläimiä virikkeellistetään, jotta niillä esiintyisi enemmän lajityypillistä käyttäytymistä, virikkeen onnistumista mitataan etogrammin avulla.

Haastankin blogin lukijat tekemään pienen kenttätutkimuksen oman eläimensä kanssa. Etogrammi voidaan tehdä esim. tarkkailemalla eläintä 20 minuutin ajan tiettyyn kellonaikaan, vaikka neljänä peräkkäisenä päivänä sekä ennen että jälkeen virikkeen lisäämistä. Etogrammiin kirjoitetaan kaikki, mitä eläin tekee kyseisenä ajanjaksona.

Jos vaikkapa tutkisin likit-nuolukiven vaikutusta hevoseen, tarkkailisin hevosta ensin neljänä päivänä ilman likittiä. Sen jälkeen veisin likitin tarhaan ja tarkkailisin uudelleen neljä päivää. Etogrammini voisi näyttää tältä:

  • seisoo
  • seisoo
  • seisoo
  • lepuuttaa jalkaa
  • seisoo
  • seisoo
  • kävelee portille
  • hirnuu
  • seisoo
  • jne.

Ja sitten voisin verrata, oliko hevonen aktiivisempi likitin aikana vai ennen sitä. Ja siitä voi vetää johtopäätöksiä.

Lue myös:

Virikkeellistämistä ja aktivointia

Virike-esineruutu

Virikejälki

Eläintarhaelämää